Keskustelut > Pälinää

Ruoka-topic

(1/17) > >>

Lavande:
Koska mikään ei ole niin kiva puheenaihe, kuin ruoka ja juoma!

Millaista ruokaa taloudessasi syödään?
Mikä on hyvää?
Ja kaikkea sen sellaista! Jipii! Juhuu!

Tänään laitoin äitille ruokaa juhlapäivän takia, ja menyyllä oli appelsiinikanaa Pirkan reseptin mukaan! Timjamia tai appelsiinia ei maistanut ollenkaan, valkosipuli niin paljon, että nousi vedet silmiin, riisi paloi pohjaan ja meinasin useasti leikata sormesta palan! Ruoka oli silti ihan älyttömän hyvää, kiitos tämän superkastikkeen, joka sopii minkä tahansa kanssa ja korjaa kaiken.

Muuten oon kyllä vähän ruokaelitisti, ja haaveilen hienostoravintoloista ja gurmeeannoksista.

culliina:
Jee, ruokaa :D Rakastan ruoanlaittoa ja leivontaa, valitettavasti ehdin harrastaa hienompaa sellaista varsin harvoin. Yleensä ruoaksi saa kelvata mikä tahansa, mikä ei tarvitse kuin sotkea ja lämmittää, esim. ooppaheija tai hernekeitto. Namskis molemmat, mutta jos aikaa olisi, tekisin mielelläni jotain hienompaakin. Spagetti ja nuudelit on suuri herkku, itse kokatessani teen aina vegejä ruokia (vegejä, ei kasviksia. En käytä mitään eläinperäistä), mutta perheen allergioiden vuoksi en voi olla täysvege, en edes kasvis ja siksi syön myös eläinperäistä.

Leipoessa ehdottomat lempparit ovat cupcaket ♥ niitä on niin ihana leipoa, reseptejä on tuhansia ja kaikkia voi soveltaa todella paljon. Kuorrutteiden teko ja koristelu on joskus vaikeampaa, kun en ole niitä vakaa käsisimpiä. Ja ne on vielä tosi hyviäkin, ellei onnistu polttamaan. Ärsyttää, kun cupcakeista on tehty niin kaupallisia ja kaupat ovat pullollaan cupcake-krääsää ja vaatteita! Anteeksi nyt, mutta ei ne ole edes aidon näköisiä. Jos kyseessä olisi tv-sarja, voisin ymmärtää, mutta kun ei ole. Ärgh, mikä niissä muka kiehtoo? On vain todella ärsyttävä sanoa leiponeensa cupcakeja esimerkiksi naamakirjassa, kun on heti viesti ihkutus-kommentteja täynnä. Leivoksia ne vain ovat.

Ruoanlaittoa vaikeuttaa aika paljon, kun olen itse allerginen maidolle ja veljeni ovat gluteenittomia, maidottomia, munattomia, soijattomia, naudattomia ja lisäksi allergisia monille lisäaineille ja hedelmille. Siitä sitten leipomaan sokerikakkua, kun alkuperäisistä aineista on jäljellä sokeri. Kettutyttöjen blogit on kuitenkin olleet korvaamattomia, samoin Kinuskikissan, ja osaan jo leipoa ihan hyvän makuisen tonta-suklaa- & banaanikakun :D

Celeporn:

--- Lainaus käyttäjältä: culliina -  12-01-2012, 10:56:12 ---Ruoanlaittoa vaikeuttaa aika paljon, kun olen itse allerginen maidolle ja veljeni ovat gluteenittomia, maidottomia, munattomia, soijattomia, naudattomia ja lisäksi allergisia monille lisäaineille ja hedelmille. Siitä sitten leipomaan sokerikakkua, kun alkuperäisistä aineista on jäljellä sokeri. Kettutyttöjen blogit on kuitenkin olleet korvaamattomia, samoin Kinuskikissan, ja osaan jo leipoa ihan hyvän makuisen tonta-suklaa- & banaanikakun :D
--- Lainaus päättyy ---

culliina, kannattaa tsekata Raisa Kettusen vegaaninen leivontakirja Puputyttö ja vohvelisankari. Ainakin osa resepteistä on sellaisia, että gluteenittomia jauhoja käyttämällä pitäisi onnistua listaamallesi porukallekin jotain herkkuja. Muillekin kyllä suosittelen, esim. browniet kyseisen kirjan ohjeella on ihan jumalaisia. Avokkini on lapsena asunut Jenkeissä ja yrittänyt tietääkseni koko ikänsä löytää sellaista brownien reseptiä, joka vastaisi muistojen kultaamia odotuksia. Missiota epäiltiin jo mahdottomaksi, mutta väärässä oltiin - uskomatonta mutta totta, tästä vegaanisesta opuksesta se löytyi. Saimme tämän pari vuotta sitten joululahjaksi avokin enolta ja tämän vaimolta, ja on kyllä yksi käytännöllisimmistä lahjoista kautta aikain.

Tuolla kyseisellä kirjalla on muuten varmasti oma osansa siinä, että ryhdyin taas vegaaniksi. Muutama vuosi sitten lopetin sen noin puolen vuoden kokeilun jälkeen, kun suupieliin tuli ihottumaa ja säikähtäneenä luulin niiden jo aukeilevan. Kyseessä oli kyllä lopulta joku ihan muu harmiton pikkuvaiva, mutta kun en minä millään muistanut niitä lisäravineita säännöllisesti ottaa. Nyt on elämä paljon säännöllisempää ja olen kiinnostunut muutenkin enemmän ruokani terveellisyydestä, niin ei ne vitamiinien ja kalkkien ottamiset enää unohdu samalla tavalla. Ihan joka päivä en kyllä muista lisäravinteita napsia, mutta en usko sen mitenkään vaarallista olevan. Suunnittelen monipuolisen arkimenyyn huolella ja otan lisäravinteita ehkä neljänä tai viitenä päivänä viikossa, joten enköhän ole ihan hyvin ravittu.

Ainoa eläintuote, jota oikeasti kaipaan, on feta. Rakastan salaatteja, vaikka talvella tuleekin niitä harvemmin tehtyä huonon ekotehokkuuden vuoksi, niin nyt kesällä on tullut tehtyä useastikin, ja feta on jo pitkään ollut suosikki-protskuni salaateissa. Aluksi vähän epäilin, pystynkö ansioituneena ruoka-hedonistina oikeasti luopumaan fetasta, mutta onneksi viimeinkin kokeilin oluthiivahiutaleita. Eihän ne nyt tietenkään maistu yhtään samalta, mutta jokin niissä muuttaa sitä salaatin kokonaiskokemusta kaipaamaani suuntaan. Minusta on muuten hassua, miten monia kasvisruokia yritetään saada samanmakuisiksi kuin liha- tai maitoversioita - sillä voi olla merkitystä kyllä ns. siirtymävaiheessa, mutta tärkeämmäksi kyllä koen maukkaiden vaihtoehtojen löytämisen kuin eläinperäisen ruoan korvaamisen mahdollisimman samanmakuisella vege-versiolla.

Ja jottei nyt ihan paasaamiseksi menisi, niin laitan vielä jakoon tämän hetkisen suosikkireseptini; täytetyt patongit. Ohje on ripattu Muukkosen ja Särkisillan Vegaanin keittokirjasta, jota myös suosittelen kaikille ruokavalioon katsomatta - kirjassa on paljon hyviä, helppoja ja halpoja arkiruokia, sopii hyvin meidän opiskelijabudjetille. Usein kyllä kokkaan enempi fiilispohjalta kuin ohjeista, mutta tätä selailemallakin on tullut jo paljon ideoita.

Mutta siis täytetyt patongit:

2,5dl vettä
25g hiivaa
1rkl siirappia
0,5tl suolaa
1dl leseitä
n.5dl jauhoja (minä laitan 1dl ruista, loput vehnää)
0,5dl öljyä

Tee taikina sekoittamalla hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut aineet, öljy viimeisenä, vaivaa tasaiseksi. Jätä liinan alle kohoamaan, kunnes taikina on noin kaksinkertaistunut.

Täytteeseen tarvitaan noin 6-7 dl raastettuja tai pieneksi pilkottuja kasviksia, oma lempparini on sipuli-porkkana-kaali-soijarouhe. Kannattaa käyttää vähän napakampia vihanneksia, esim. linssimössö-kokeilu ei toiminut. Lanttu ja kukkakaali toimii edellä lueteltujen lisäksi kivasti, ja myös vaikkapa desi herkkusieniä muuten kiinteämpien vegejen kanssa on ihan hyvää. Täytettä paistetaan pannulla kevyesti öljyssä, maustetaan parilla valkosipulinkynnellä, ruokalusikallisella siirappia, pizzamausteella, sekä suolalla ja pippurilla. Myös aurinkokuivatut tomaatit, tomaattimurska, pesto, silputut oliivit ja jalopenot tuovat kivasti omanlaistaan makua.

Taikina kaulitaan kahdeksi levyksi, täytettä levitetään kummankin levyn toiseen reunaan. Sitten kääräistään/taitellaan taikinalevyt patongeiksi, "voidellaan" vedellä ja paistetaan uunissa 225 asteessa 10-15 minuuttia. Valmiita patonkeja säilytetään jääkaapissa ja toisin kuin monet muut leipomukset, tämä on vielä muutamankin päivän päästä älyttömän hyvää. Sopii lämpimänä kevyen salaatin kanssa pääateriaksi tai kylmänä vaikka tomaattikeiton viereen.

malla:
Mä oon sitten se paha sekasyöjä. ;)

Meikän isä on hollantilainen, se rakastaa ruoanlaittoa, mutta ei koskaan kokkaa suomalaista ruokaa. Äiti sitten taas on laittanut aina kotimaista sapuskaa. Oon siis oppinut syömään kaikkea ihan muksusta lähtien, eikä mulla siksi olekaan juuri mitään mitä en suuhuni laittaisi. (Poikkeuksena sisäelinruoat ja veriruoat, yäh. Mutta niitäkin on maistettu!) Mäkin tykkään laittaa ruokaa, mutta oon melko kunnianhimoton kokatessani. Valmistan yleensä vaan jotain helppoa ja nopeeta, vaikka aikaa ruoanlaittoon olisikin enemmän. Ok, oon vaan laiska.

Celen täytetyt patongit kuulostaa hyvältä, pitää testata!

Lavande:

--- Lainaus käyttäjältä: malla -  07-08-2012, 12:39:32 ---Mä oon sitten se paha sekasyöjä. ;)

--- Lainaus päättyy ---
Kuin myös! Tosin syön suomalaiseksi hyvin vähän lihaa... Luin muuten wikipediasta, että kasvissyöjillä on pidempi kuukautiskierto, kuin mitä sekasyöjillä.

Mä olin lapsena tosi nirso. En syönyt mitään tuntematonta. Mut sit 15-vuotiaana läksin kielimatkalle Maltalle ja en kehdannut kieltäytyä mistään ruuasta, kun mulle oli tehty, niin se vähän niin kuin laukaisi ennakkoluuloisuuden. Ennen sitä en ollut syönyt ees sellaisia vaikeanmakuisia herkkuja, kuten tomaatit tai muut vihannekset  ::)

Viimeisenä naulana ennakkoluuloisuuden vei kun lähin 17-vuotiaana Japaniin. Pelkäsin misoa ja merilevää ja, mikä pahinta, RAAKAA KALAA. Olin kuullut et se on herkku, sellainen jota ei syödä usein, niin ehkä säästyisin siltä. En pitänyt kalasta oikein muutenkaan... Mut sitten kun sitä raakaa kalaa oli ja kaikki odotti mun maistavan, ei voinut muutakaan. Sehän se vallankumouksen laukaisi.

Myönnän olevani ruokasnobi. En vois kuvitellakaan eläväni eineksillä tai heseruualla. Panostan ruuanlaittoon ja salaa säälin ihmisiä, jotka jyystää päivästä toiseen mauttomia mössöjään.  Syön kyllä kiitollisena mitä tahansa kukaan mulle laittaa, mut jos oon itse hellan ääressä, kriteerit on huomattavasti korkeammat.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu