Kirjoittaja Aihe: Myrskystä rakkauden pakenin pois [S, Crepsley/ Arra, runo, f.DS]  (Luettu 2313 kertaa)

Poissa culliina

  • Pentuprinssi
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 789
  • lasciva est nobis pagina, vita proba.
Author: Culliina
Beta: Grenade
Fandom: Darren Shan
Pairing: Larten Crepsley/ Arra Sails
Genre: runo, fluffy, angst
General: S
Warnings: -
Disclaimer: Darren Shan -sarja kuuluu kirjailija Darren O'Shaughnessylle enkä saa tästä rahallista korvausta.
A/N:
Mikäli Crepsley olisi saanut (ja osannut) kirjoittaa hyvästi-kirjeen Darrenille, se olisi minusta näyttänyt tältä. Spoilaa Taistelua Aamunkoitteessa. Kiitos Breckenridgelle, jolta tähän sain idean  :-* Kliseistä, perinteistä runoa, kai tähän mitankin pystyisi määrittämään :P

Myrskystä rakkauden pakenin pois

Aika on jälleen jatkaa matkaa
niin kauas kuin jalkani jaksavat kantaa.
Lähden siis pois,
hyvästi jää.
Vain muistot mun sydäntä lämmittää.

Menneitä hetkiä muistan illoin,
rinnalla jonkun toisen.
Kauniita sanoja kuiskaan tuuleen
ne katoaa myrskyyn kaipauksen.

Myrsky on takana,
mennyt jo pois.
Voin viimein levähtää.
Jätän sen taa muistaen
sanoja rakkauden.

Lähdin pois myrskystä,
väsyin jo siihen.
Oli voimaton oloni niin.
Nyt olen tyynessä meressä viimein
tavoittamattomissa rakkauden.

Maailman summa on nolla,
kuten sen täytyy olla,
muuten särkyy tasapaino rakkauden.
Nyt lähdin myrskystä
siis pakenin myös rakkautta.
On tyyneys minun valtakunta.

Sinä olit myrskyni ja huoleni,
viimeinen rakkauden aiheeni.
Vaikka lähdin pois ja nyt saan levätä
ei se rauhoita mun sydäntä.

Tahtonut en lähteä,
en voinut sille mitään.
Henkeni raa'asti vietiin.
Paloin tulessa tuhkaksi asti.
Sinulle olen menneisyyttä,
mutta tulevaisuus edessä on yhä.

Mene siis ja tuhoa,
se, mikä uhkaa heimoa.
Ei viha ole avain, se on pelkkä ansa.
Sydämen puhtaus on oikea sana.

En kaipaa kostoa, en surun kyyneltä,
toivon vain rakkautta.
Rakkautta sinulta, muistoissa kauniissa,
rakkautta Arralta, puolisolta kauniilta.
Kanssa hänen nyt saan olla,
ikuisesti, sovinnolla.
Mikään ei meitä erota,
aikanasi täydennät meidät.

Pääsin luokse rakkainpani,
mutta eikös se tasapainon riko?
Pakenin maailman myrskystä rauhaan,
täällä ei ole vihaa, ei rakkauttakaan.
Pelkkää rauhaa loputonta.

Mutta maailman lait eivät päde täällä,
suurempi voima hallitsee.

Maailmassa paha ottaa
aina enemmän valtaa.
Mutta keneltä se sitä vie? Rakkaudelta tietenkin.
Siksi nyt saan rakastaa,
onnellisesti, ilman vihaa.

Odotan sinua nyt, aina,
vaan älä kiirehdi suotta.
Vuoteni vierivät, ne ovat loppu.
Jäljellä on enää ikuisuus
-siis ikuisuus aikaa rakastaa
sinua ja häntä.

Vaikka kaipaan maailmaa,
olen onnellinen nytkin.
Kukapa ei olisi? Saan ikuisesti rakastaa!

Mutta sinä olet liian nuori,
älä tule tänne vielä.
Mene maailmaan, pelasta se,
tapaamme kyllä vielä.

Silloin loppuu murhe, tuska.
Silloin alkaa
rakkauden aika.