FiFi - Fiksu ja Filmatiivinen fiktiofoorumi

Poika polot, niinhän siinä nyt kävi. Mutta ehkä se on helpompi nyt kuitenkin kestää, kuin jos olisi taas jäänyt toiseksi? En tiedä. Olisin kyllä niille kovasti suonut onnistumisen ilon.

Jos nyt sivuuttaa tämän henkilökohtaisen puolen, niin voisi ajatella, että on kiva kun vaihteeksi eri joukkueet pääsevät kokeilemaan onneaan.  Kyllähän nekin varmasti tahtoisivat kovasti voittaa. Ja nämä viime vuosien kärjessä keikkuneet olivat myös käsittääkseni monta vuotta ilman mahdollisuuttakaan, niin nyt ovat saaneet jo oman vuoronsa tähtipaikalla.

Fiorella, minusta on ihanaa, kun näiden sinun tietojesi perusteella kuulostaa siltä kuin olisit Connorin ja Laurenin henkilökohtainen ystävä. Vieläkö se avio-onni kukoistaa? Toivottavasti ei tule mitään töppäyksiä tehtyä kauden loppujuhlissa... Vai juhliiko ne edes, kun pelit päättyivät jo nyt?

Huvittaa tämä ajatus, oikeasti kyse on varmaan algoritmistä, kun olen niin monesti katsonut niiden kuulumisia, niin sovellus tarjoaa niitä heti kun sen aukaisee.  Mutta on ihan veikeää seurata niiden puuhia.

Minusta näyttää siltä, että niillä menee hyvin. Kun vertaa muutaman vuoden taakse, Connor on onnellisen ja rentoutuneen näköinen Laurenin seurassa, kun se ennen näytti etäisemmältä. Laurenista on paljastunut muutakin kuin sellainen bimbo-blondi -puoli; se on oppinut ihan toimeliaaksi naisyrittäjäksi. Siinä missä Connor tupeksi viime vuonna tavalla jos toisella omissa hommissaan, Lauren on kehittänyt entisestään sisustussuunnittelu-brändiään, perustanut aika upean hienosteluravintolan arvorakennukseen, jonka rempan itse suunnitteli, saanut viimein keittokirjansa valmiiksi ja luonut oman vaatemalliston, jossa on Oilers-fanituotteita, mutta toki luksusversiona.

Luulen, että kauheissa paineissa kärvistelevä Connor rakastaa sitä, että kotona saa ihan vain olla ilman vastuun taakkaa ja Lauren pitelee ohjaksia turvallisesti käsissään. Ne kuntoilevat aktiivisesti yhdessä, hellivät koiraa ja rentoutuvat kotona ja reissussa. Niiden nelikko tuntuu olevan usein yhdessä, eli mistä sen tietää, mikä se kuvio tosiaan on.  Minä ihan totta alan uskoa, että näiden liitto toimii aidosti, sillä Connor ja Lauren vaikuttavat ystävyksiltä. Leon ja Celeste ovat vähän enemmän eri maailmoista kuin nuo.

Ja ainahan mieli tekisi kirjoittaa, jos vain ennättää.

Hei mut ei mennyt vielä tänä aamuna poikki tuo Edmontonin sarja! Niin kauan kuin on aikaa, on toivoa. 

Näyttää niillä potkua löytyvän vähän enemmän sitten, kun on pakko.

Connor kärsii vissiin nilkkavammasta. Leon näyttää siltä, että se ehti parannella vammansa siinä poissaolossa ennen kauden päättymistä ja tekee tehoja kahden pisteen otteluvauhtia, mutta Connor sai vammansa pudotuspelien aikana niin tuskin kerkiää missään välissä kunnolla parannella, kun pitää koko ajan pelata.  Se näyttää nyt vähän uitetulta koiralta. Saamaan aikaan säälittää ja naurattaa. Media ja yleisö toki on jo leimannut sen ikuiseksi epäonnistujaksi olympialaisten tappion takia.

Hitto, jos Minnesota tiputtaa Dallasin niin en saa edes Colorado - Dallas -kierrosta.

//Siis muutenhan ei kuulu mitään, mutta lätkää yhä seuraan. 

Hei pitkästä aikaa! Mitä teille kuuluu? 

Ei ole kyllä Connorin vuosi tämä. Ensin tappio olympialaisissa ja sitten menee pudotuspelit niin kuin menee. Vaikka Edmontonilla on vielä mahdollisuus, niin ei hyvältä näytä. Mikähän tuossa nyt on, kun ei kulje millään? Luin jotain keskustelua, jossa arveltiin, että Connor on loukkaantunut, eikä Leonkaan ole oikein kunnossa.

Ajattelin itse ennen pudotuspelien alkua, että kyllä Edmonton varmasti selviää konferenssifinaaleihin asti, mutta siellä voi Colorado, tai kuka nyt vastaan tuleekaan, olla liian kova vastus. Nyt ei taida olla paljon toivoa päästä sinne.

En tiedä mihin tämän kirjoittaisin, mutta pakko sanoa, että olympialaisten lätkä ei tuottanut kuin sen ison pettymyksen, ettei Kanada voittanut. Pelottavasti Connoriin ón jäänyt nyt leima ikuisesta kakkosesta, kun Sidin loukkaantumisen jälkeen Connorin johdolla Kanada ei pystynyt voittamaan kultaa. Ja minäkin olen ihan vakuuttunut, että jos Sid ei olisi loukkaantunut, Kanada olisi voittanut. Ja tietysti Connor pokkasi parhaan pelaajan palkinnon. Sen kohtalo on kahmia henkilökohtaisia pyttyjä ja olla voittamatta kirkkaimpia joukkuepalkintoja.

Ja mekin olemme osoitus siitä, että jokin Kalevissa vain toimii.