MC: Uneton (Jack/Stephen) K-12 tuplaraapale, söpöilyä

[zilah]

Nimi: Uneton
Kirjoittaja: zilah
Fandom: Patrick O'Brianin meriseikkailusarja
Henkilöt: Jack Aubrey/Stephen Maturin
Lajityyppi: Romantiikkaa, söpöilyä
Ikärajavaroitus: K-12
Vastuuvapaus: Minen omista kumpaakaan näistä charmikkaista herrasmiehistä, pahus sentään. He kuuluvat Patrick O' Brianille. Mutta leikkiminen heillä on takuulla sallittua, siksi vahva homoeroottinen lataus näissä kirjoissa on.
Varoitukset: Slashia, täyslaidallinen siirappia
Kirjoittajan alkusanat: Kuninkaan laivaston kapteeni Jack Aubrey ja lääkäri ja vakooja Stephen Maturin ovat tajunnanräjäyttävän ihana pari, joten eipä siinä auta muu kuin levittää ficcifregatin  purjeet ja purjehtia heidän kanssaan auringonlaskuun. Ficci osallistuu osallistuu OTP- ja 100 sanan kuukausi- haasteisiin.

Yhteenveto: Stephenin löytää unettomuuteensa parannuskeinon.


Kertokaahan, mitä pidätte,



zilah



Uneton

Stephen ei saanut unta. Siinä ei ollut mitään epätavallista, sillä uni oli paennut häntä tavallistakin useammin sen jälkeen kun hän oli luopunut Laudanumista.

Hetken päästä hän luovutti ja nousi ylös. Vanhasta kokemuksesta hän tiesi, että unta oli turha yrittää pakottaa ja niin hän mietti vaihtoehtojaan. Huumaaviin aineisiin hän ei halunnut enää turvautua, mutta sitten hänen mieleensä juolahti yksi keino. Se ei välttämättä takaisi hänelle rauhallista unta, mutta ainakin se tekisi valvomisesta huomattavasti miellyttävämpää.

Matka kapteenin kajuttaan oli lyhyt ja Stephen kuuli jo kaukaa tutun kuorsauksen. Ääni katkesi siinä samassa kun hän painoi oven takanaan kiinni.

”Stephen? Mikä hätänä, kultaseni?” Jack kysyi unisesti.

”En saanut unta”, Stephen kuiskasi ja hymyili, kun Jack kohotti peittoa ja ojensi kätensä. Hän noudatti sanatonta kutsua halukkaasti ja huokaisi tyytyväisenä tuntiessaan Jackista huokuvan lämmön ja turvan kun tämä veti hänet syliinsä. Riippumatto oli ahdas, eikä siinä ollut senttiäkään ylimääräistä tilaa, mutta Stephenista se oli nautinnollisempi makuupaikka kuin edes pehmein höyhenpatja silkkilakanoineen. Jack oli niin ihanan lämmin ja elävä ja tämän läheisyys toi hänelle aina rauhan. Hän sulki silmänsä ja painoi päänsä Jackin rinnalle, antaen tasaisten sydämenlyöntien tuudittaa hänet uneen.

”Nuku hyvin, rakas”, Jack kuiskasi ja vielä unensa lävitsekin Stephen tunsi tämän suudelman ohimollaan.



The End...

[Lizlego]

Iltapäiväannos söpöyttä ja pehmeyttä on tällä saavutettu! Nyt tohtii taas tehdä muitakin asioita, kun on saanut hyväntuulisen hymyn huulille. Jännää, miten mieli voi muuttua, koska ei tästä kuitenkaan niin hirveän kauan ollut kun mieluummin luin jotain ihan muuta kuin söpöyttä. Joka tapauksessa tämä oli suloinen. Jackista tuli kirjojen perusteella todella juuri sellainen mielikuva, että se on sellainen hyväntahtoinen hömelö, jonka viereen ja lämpöön olisi helppo nukahtaa.

Hmm... tämä saattaa pilata sun tuplaraapaleen, mutta...

Se ei välttämättä välttämättä takaisi hänelle rauhallista unta, mutta ainakin se tekisi valvomisesta huomattavasti miellyttävämpää.

... tuossa on vahingossa kaksi kertaa peräkkäin "välttämättä".

[zilah]

Ihanaista että pidit, Liz raksu. Tämä ficci kyllä saa toivomaan, että minullakin olisi oma Jack, joka ottaisi syliin ja pitäisi siinä kunnes nukahtaisin.  Ja etkä pilannut minun tuplaraapalettani. Korjasin tuon kohdan, mutta siinä on yhä edelleen 200 sanaa. 


zilah