Author: culliina
Fandom: Veren vangit (Interview with the Vampire)
Pairing: Celeste/ Claudia,
Genre: raapale (verba 300)
General: K12
Warnings: pedofilia
Disclaimer: Veren vangit henkilöineen kuuluu kirjailija Anne Ricelle enkä saa tästä rahallista korvausta.
A/N: Osallistuu OTP Multiloveen femmenä ja Femme kymppiin.
Yön hinta
Nukke! Niin Louis tätä nimitti, tätä uskomattoman kaunista ja tuskaisaa viettelijää. Pelkkä nukke, nukke jolla saattoi leikkiä ja hylätä leikin käydessä tylsäksi. Sitä Claudia todella oli, mutta myös paljon enemmän, sen Celeste näki. Tytön silmistä paistoi kylmyys ja etäisyys, luodin kestävä itsekontrolli kaikissa teoissa ja tilanteissa, kyky valita objektiivisesti itselle paras vaihtoehto. Tähän asti se oli ollut Louis, Louis aikuisen vartalossaan ja rahoissaan, helppo Louis, jonka mieli oli yhtä herkkä kuin päivänkakkara. Nyt Celeste näki tämän olemuksesta ja liikkeistä muutoksen alkaneen. Kaunis pikku nukke oli löytänyt muita kaltaisiaan, muita tyhjiä naamioita huolehtimaan itsestään.
Olihan Louis ulkoisesti kaunis, mutta ei tästä vampyyriksi ollut. Hän oli uhka, heikko ja haavoittuvainen. Päivänkakkaransa sopukoissa tämä saattoi hautoa kostoa, tuhota kaiken sen näennäisen rauhan, joka kuolemattomien keskuudessa vallitsi. Claudialle päivänkakkaran herkkyys merkitsi epävakautta, alituista uhkaa ja pelkoa romahduksesta. Tämän tuli rauhoitella ja hoivata, pitää kukka tyytyväisenä. Mutta Celesten seurassa nukke saisi olla rauhassa. Tai ainakin niin rauhassa kuin yön lapsi milloinkaan saattoi olla. Celesten seurassa tämä ei olisi pelkkä taapero, hän tekisi tästä naisen opetuksillaan ja vampyyrin seurallaan. Celesten seurassa nukesta tulisi varmin mahdollinen suoja ja ase mitä saattoi olla.
Oli muutakin. Vampyyri ei kyennyt saamaan lasta ja vaikka Celestellä lapsi olisi aikoinaan ollutkin, tästä olisi jo tullut kuoleman oma. Mutta lapsi, joka saattoi samalla olla rikkumaton nukke, orja ja kyltymätön rakastaja - sitä ei ihmisten keskuudesta saanut. ei edes Denis pystynyt tyydyttämään Armandia ja hän sentään oli vuosia palvellut vampyyreja herransa viitan suojista. Joitain asioita ei voinut vain oppia.
Celeste tarttui nukkensa kainaloista ja nosti tämän syliinsä. Matka arkulle kesti vain muutaman sekunnin. Kaiken aikaa Claudian kirkkaat silmät tuijottivat hänen kasvojaan tutkimattomina. Tämä yö ei ollut poikkeus muihin, tänäkään yönä ei tunne sumentanut tiedonjanoisen lapsen harkintakykyä. Celeste oli selvästi päivänkakkaraa tehokkaampi kumppani, olkoonkin että kumppanuus maksoi pienen tytön neitsyyden. Kuolemaa ei mitata rahassa, sen Claudia tuona yönä oppi.
