Tähtitaivaan prinsessa [Olga/ Richard, fluffy, S, f. Der kleine Vampir]

[culliina]

Author: Culliina
Fandom: Der kleine Vampir (aka Pikku vampyyri)
Pairing: Olga von Seiffensvein/ Richard Pitkävihainen
Genre: fluffy
General: S
Warnings: Hilepallon (aka Edward Cullenin) dissausta.
Disclaimer: Der kleine Vampir -sarja hahmoineen kuuluu kirjailija Angela Sommer-Bodenburgille, Twilight Stephanie Meyerille. En saa tästä rahallista korvausta.
Summary: Hän oli prinsessa tähtitaivaalla, synkän heimon kirkkain tähti. Tähti, jonka kaikki tunsivat ja jota kaikki rakastivat. Hän oli vampyyrien aatelia.

Tähtitaivaan prinsessa

Olga lensi korkealla kaupungin yllä. Alhaalla levittäytyivät kymmenet ja sadat katot luoden väliinsä kiemuraisen katujen verkoston. Tähdet loistivat ylhäällä. Kun lensi selällään, katse tähdissä pilvettömänä yönä, tuntui kuin ei olisi liikkunut ollenkaan. Niin kaukana tähdet olivat.

Olga pyöri ja kiemurteli, nautti lennosta. Vauhdin huuma täytti tämän pään yhä edelleen, vaikka aikaa ensimmäisestä lennosta olikin kulunut jo melkein kaksisataa vuotta. Aika ei ollut vampyyreille sama kuin ihmisille. Pilvien läpi oli vain niin mukava lentää. Ne olivat kuin esirippu, joka aukesi tähden astuttua lavalle.

Olga lennähti pilveen ja sen toiselle puolen hajoittaen koko vesimassan. Onneksi viitta ei sentään kastunut.

Kaupunki alkoi pikkuhiljaa muuttua maaseuduksi. Olga laskeutui alemmas nähdäkseen paremmin. Maalla oli öisin niin pimeää, ettei paljastumisesta ollut pelkoa. Vain siellä täällä loisti valo omakotitalon ikkunassa. Melkein kaikki ihmiset olivat jo nukkumassa.

Olga lensi kiemuraisen tien yllä. Opasteet näyttivät kohti Pitkää Itkua. Ei Olga toki Itkuun ollut matkalla, mutta sen läheiseen laaksoon kyllä. Itkulaaksoon. Eräs henkilö odotti häntä siellä.

Tunnin lentämisen jälkeen Olga näki edessään Pitkän Itkun uuden kirkon tornin. Kirkko oli kauttaaltaan punaista tiiltä ja sen pihamaa oli  siisti kaikkine kukkaistutuksineen. Kappeli ja sitä ympäröivä hautausmaa olivat toisella puolen kylää. Hautausmaalla sijainnut vanha kirkko oli palanut muutama vuosikymmen sitten kylässä riehuneessa tulipalossa, joka huhujen mukaan oli ihmissusien aikaansaannosta. Hautausmaalle ei ollut mahtunut rakentamaan uutta, joten uusi kirkko oli saanut paikkansa kukkulan päältä kylän toiselta reunalta.

Olgaa hymyilytti. Vai olivat ihmissudet tuikanneet vanhan kirkon tuleen! Noh, uskokoot ihmiset mitä halusivat. Sellaisia he olivat: keksivät mielummin omia kummitussatuja tapahtumille, kun  eivät pystyneet hyväksymään vielä karmeampaa totuutta. Olihan ihmissusiakin, mutta vampyyrit olivat metsästäneet kannan lähes sukupuuttoon – onneksi!- jo satoja vuosia sitten. Oli tavallaan mukava huomata, miten paljon enemmän ihmiset vampyyreista pitivät, kun eivät syyttäneet näitä mistään ja kirjoittivat kaikenlaisia mukavia kirjojakin. Tosin monet asiat ihmiset olivat käsittäneet aivan väärin: vampyyrit eivät kimallelleet auringonvalossa kuin mokomatkin discopallot eivätkä juosseet supernopeasti. Miksi heidän pitäisi juosta, kun kerran saattoi lentääkin? Tosin Edward Cullen tunnetusti oli niin laho päästään, että saattaisi osatakin lentää, mikäli vain ymmärtäisi kokeilla... Twilightin maine ei ollut hyvä edes vampyyrien keskuudessa.

Itkulaaksoon vievä polku kääntyi oikealle ja Olga kääntyi seuraamaan sitä. Puiden latvojen yltä saattoi jo nähdä Itkulaakson rauniot ja niitä ympäröivän villiintyneen puutarhan. Kuu loisti pilvien raosta valaisten sen kaiken. Olga tunsi itsensä filmitähdeksi, joka oli juuri astumassa parrasvaloihin elokuvansa ensi-illassa. Jännitys kupli hänen mahassaan ja innostus valaisi kasvot. Suuren hetken koitettua Olga lennähti yleisön eteen suosionosoitusten saattelemana salamavalojen välähdellessä. Hän oli prinsessa tähtitaivaalla, synkän heimon kirkkain tähti. Tähti, jonka kaikki tunsivat ja jota kaikki rakastivat. Hän oli vampyyrien aatelia. Hän johti heimoa määräten sen suunnan. Hän, nuori neito kauniissa mekossaan, vampyyrinviitta päällä. Hento, mutta silti niin vahva ja julma. Aito kuningatar.

”Valtakuntani, linnani, prinsessanne on saapunut keskuuteenne.”

Hiljainen kuiskaus lähti Olgan huulilta. Se sotkeutui tuuleen, kietoi sen pauloihinsa. Ja tuuli kantoi prinsessan hiljaiset sanat valtakuntaan jakaen sen kaikkien yön kulkijoiden korviin. Vain muutama hiljainen sana ja koko valtakunta oli Olgan vallassa. Vain muutama hiljainen sana ja kaikki tunnustivat prinsessaa.

”Mutta missä viipyy prinssi Uljas?”

Prinsessan kulmat kurtistuivat. Tarina ei edennyt kuten piti. Missä oli prinssi Uljas loppukliimaksin aikaan? Oliko Richard unohtanut?

Ei. Oli Richardia tai ei, prinsessan tehtävä oli viedä tarinaa eteenpäin. Näyttävä sisääntulo oli suoritettu, kansa oli otettu valtaan. Nyt sitä täytyi enää hallita. Prinsessan oli aika näyttää todelliset kyntensä.

Olga laskeutui puutarhaan verenpunaisten ruusupensaiden keskelle. Hiljaisuus oli lumoavaa, siinä oli taikaa. Koko puutarha tuntui hehkuvan ja kimmeltävän kuun kelmeässä loisteessa. Sisältä alkoi kantautua kokoajan voimistuvaa urkumusiikkia. Jännitys kohosi loppuhuipennuksen lähetessä. Katsojat odottivat, pidättivät henkeä. Oli loppurepliikkien vuoro. Seuraavat hetket määräisivät koko tarinan muodon: oliko soittaja prinssi uljas, joka odotti prinsessaansa valmiina viettämään loppuelämänsä tämän kanssa vai oliko tarinan roisto voittanut ja surmannut prinssin?

Teatraalisen hitaasti jännitystä ylläpitäen Olga asteli pitkin Itkulaakson linnan raunioita. Keskikäytävä oli avoin, yksikään portti tai sortunut kivi ei häirinnyt Olgan kulkua. Viimeinen ovi aukesi narahtaen. Juhlasali oli pilkkopimeä.

Ei fanfaareja, ei loistavia valoja tai ihastuksen huokauksia. Pelkkä pimeys, joka kätki kaiken sisäänsä. Olga hymyili hiljaa. Juuri näin hän tahtoi kaiken sujuvan. Dramaattinen, ehkä traaginen loppu. Lukijalle jäi avoimeksi kaikki, prinsessan kohtalo, urkujen soittaja, odottaja pimeässä huoneessa, kaikki. Ei turhia paljastuksia, onnellisen lopun spoilauksia, jotka latistivat koko hyvinkirjoitetun tarinan. Pelkkä loppu.

Olga sulki silmänsä. Tämä oli prinsessatarinan loppu.

Tulitikku syttyi valaisemaan kaikennielevää pimeyttä. Uusi tarina alkoi.

[malla]

Ollakseni rehellinen, mua vähän jännitti, saanko tästä mitään otetta. Mä muistan tooosi hämärästi joskus muksuna lukeneeni noita Pikku vampyyreja, mutta en muista niistä kerrassaan mitään - en yhtäkään hahmoa, en itse tarinaa, en mitään. Ainoa hämärä muistikuva on, että mä oon tykännyt kyllä niistä/siitä lukemastani kirjasta. Jostain syystä se kuitenkin jäi sinne lapsuuteen, eikä ole tullut mun mieleeni enää. Nyt kävi niin, että mua alkoi kiinnostaa tän tekstisi perusteella ne itse kirjat! Kai mun on lainattava kirjastosta muutama muistin virkistämiseksi, kun tämän fandomin ficcejä täällä näyttäisi olevan jo jonkun verran. :> Jos sulla on jotain suosituksia, kerro ihmeessä!

Mä kyllä tykkäsin tästä, vaikka fandom tai hahmo eivät sanoneet mulle mitään. Tässä oli sellaista satumaista tunnelmaa, pientä jännitystä ja sujuvaa kerrontaa. Tää oli jotenkin sellainen hyvän mielen lukukokemus, tästä jäi oudolla tapaa tyytyväinen ja lämmin fiilis. Vaikka mitään elämää suurempaa ei tässä tarinassa tapahtunutkaan, tunnelmaan oli helppo virittäytyä ja teksti vei mukanaan. Erityisesti pidin siitä, miten Olga kuiskasi saapuneensa valtakuntaansa, eikä muuta tarvittu. Kaikki oli hänen.

Yksi painovirhepaholainen oli tekstiin karannut, nimittäin:

Hautausmaalla sijainnut vanha kirkko oli palanut muutama vuosikymmen sitten kylässä rienuneessa tulipalossa, joka huhujen mukaan oli ihmissusien aikaansaannosta.

Kiitoksia paljon tästä! :>

[Chuuko]

Nyt täytyy myöntää että tunnen oloni äärimmäisen typeräksi. Olen monesti katsellut tuota "muut kirjat" osion fikkejä ja miettinyt että mikä h**** on Der kleine Vampir. Ei kolisuta mitään kelloja. 
Kommenttirinkitopikista klikkasin tämän auki ja esilippu ja verho ja mikä lie avautui. Pikku vampyyri, mitä ihmettä! 
Pentuna tuli luettua kys. sarja ainakin kolmesti läpi, mutta enhän mä nyt osannu olemattomalla saksantaidolla yhdistää noita toisiinsa. Ja vielä vähemmän kuvittelin, että joku kirjoittaisi niistä fikkejä... Hyvä minä, melkein hävettää.   

Toisin kun mallalla, mulla on jopa joku pieni muistikuva Olgasta. Ja kai tästä voi sanoa, että hyvin Olgamainen teksti?
Pidin erityisesti siitä, että Olga eräänlailla kertoi tarinaa tarinassa. Kuinka hän on lukenut ihmisten kirjoittamia vampyyrikirjoja ja kuinka hän nyt jatkaa omaa tarinaansa, aivan kuin prinsessasadun tähtityttö parhaimmillaan.

Tykkäsin todella, pitänee etsiä muitakin Der kleine Vampireja, niitä näemmä riittää...
Kiitos!

[Lizlego]

Tämä oli tosi mielenkiintoinen ja hämärä. En ole ollenkaan varma mitä lopussa tapahtui. Kirkon polttamisen mainitsemisesta tuli mieleen, että uusi tarina alkoi siitä, että Olga poltti koko roskan, mutta oliko sulhanen sisällä ja paloi myös? Tai urkujen soittaja? Jaa, ei siinä välttämättä niinkään käynyt. Mä jäin silti ajattelemaan, että se oli onnellinen tarina kun kerran asiat sujuivat niin kuin Olga oli toivonut ja oli pimeys.

Miksi heidän pitäisi juosta, kun kerran saattoi lentääkin? Tosin Edward Cullen tunnetusti oli niin laho päästään, että saattaisi osatakin lentää, mikäli vain ymmärtäisi kokeilla... Twilightin maine ei ollut hyvä edes vampyyrien keskuudessa.

Niin just! Miksi vampyyrin pitäisi juosta, kun se saattoi lentääkin? Paljon parempi vaihtoehto lentää kuin juosta. Mä näin tuon lainauksen lukiessani sielujeni silmillä Edward Cullenin hyppäämässä pilvenpiirtäjän katolta päätettyään, että hän osaa lentää ja tömähtämässä maahan niin että siihen jää sarjakuvista tuttu kuoppa. Eihän sellainen pudotus Twilightin vampyyrejä edes tappaisi, joten sitten se kömpisi siitä kuopasta vaan ylös pyyhkien pölyä vaatteistaan. 

[rimps]

Chuuko Chuuko, ei mullakaan ole saksantaitoa, mutta kyllä nyt kleine ja vampir pitää osata kääntää! :'DD

Mutta itse asiaan. Mulle tuli tätä lukiessa flashbackit ala-asteaikaan ja mun suosikkikirjastoon (joka kummitteli viime yönä mun unessakin), missä muistan selailleeni kyseisiä kirjoja mutten ainakaan muista koskaan lukeneeni yhtäkään. Mutta se ei lainkaan lukemista haitannut.

Kuten malla sanoikin, niin tässä oli kovin sellaista satumaista tunnelmaa. Sellaista viatonta ja herttaista, vähän naiiviakin fiilistä (en tiedä onko samanlainen tyyli alkuperäisteoksissakin), mutta se toimi tässä mainiosti. Olga vaikuttaa ärsyttävältä ja rakastettavalta hahmolta, joka olettaa että kaikki palvoo sitä ja on varsinainen dramaqueen. I like it.

Tämä oli kovin yhtenäinen kokonaisuus, kuvailut, kielenkäyttö ja sanavalinnat täydensivät kaikki omalta osaltaan tarinan tunnelmaa. Tykkäsin kovasti.

<3:lla rimpsis

[Fiorella]

Olen lukenut Pikku Vampyyri -kirjat joskus ala-asteella, ja muistaakseni niissä oli jotain mistä en tykännyt mutta en kyllä yhtään muista mikä se olisi voinut olla. En kyllä toisaalta ole koskaan suuremmin tykännyt vampyyreista ylipäätään, vaikken niitä ole inhonnutkaan.

Tämä ficci sen sijaan oli paljon ihanampi kuin muistaisin itse kirjojen olleen. Kerronta oli kevyttä ja lennokasta ja tunnelma pysyi hyvin yllä. Tykkäsin, vaikka en kyllä yhtään muista kuka Olga oikein oli. (Isosisko? Mummi? Ei mitään hajua. Vampyyreilla taisi olla kuitenkin aika iso perhe, joten veikkaan jotain perheenjäsentä.) Richard Pitkävihaisen muistan nimeltä, mutta en mitään sen enempää. Lukukokemus pohjautui siis täysin tähän ficciin itsessään, ja se toimi kokonaisuutena hyvin vaikka en henkilöitä entuudestaan muistanutkaan.

Minusta oli aivan ihana lukea lentämisestä, sen aivan aisti itsessään ja tunsi ja koki saman painottomuuden ja vauhdin huuman kuin Olgakin. Tuntui kuin olisi katsonut 3D-elokuvaa, eläydyin siihen kohtaan vahvasti.

Kun lensi selällään, katse tähdissä pilvettömänä yönä, tuntui kuin ei olisi liikkunut ollenkaan. Niin kaukana tähdet olivat.

Tämä oli huimaavan hieno tunne heti ficin alussa! Vau.

Hauska yksityiskohta tekstissä oli myös Olgan pilkallinen viittaus Twilight-vampyyreihin. Voin kuvitella vampyyrin lukemassa kirjaa päätään huvittuneesti pudistellen. (Ja Lizin kommentti lentämistä yrittävästä Edwardista oli kieltämättä todella hauska myös. )

Loppukohtaus jäi minulle yhtä hämäräksi kuin Olgan yleisöllekin. En tiedä liittyikö tämä jotenkin Olgan canon-tarinaan, vai oliko se vain mystinen lopetus. Minun mielikuvassani Olga leikkii, kuvittelee ja haaveilee itsekseen, mutta tuikkaa kuitenkin kirkon tuleen lopussa. Jos loppu on dramaattinen, ellei peräti traaginen, kirkon sisällä lienee joku loukussa? Jos Richard on tarinan prinssi, kuka on sen roisto, johon kuitenkin viitataan?

Minua lukijana jäi mietityttämään, viittaako Olga tarinallaan, jota itse siinä parhaillaan esittää (tai kenties vain kuvittelee?) siihen, että hän kirjoittaisi Twilightia paremman vampyyritarinan, vai filmitähteyteen jossa esittäisi itse pääroolia? Ficin keskivaiheilla puhutaan elokuva/teatterimaailman tapaan näyttelemisistä ja katsojista, ihan lopussa puolestaan lukijoista ja kirjoitetusta tarinasta. Pistikö Olga lopultakin palamaan pelkän käsikirjoituksen kokonaisen fyysisen kirkon sijaan? Tämä oli kiehtovan salaperäinen teksti ja sai pohtimaan mitä siinä oikein tapahtuikaan. Se oli myös miellyttävä lukea ja sai hymyilemään. Kiitokset tästä, olipa kiva että tämän tuli lukeneeksi oikein ajatuksella - todennäköisesti olisi muuten jäänyt vieraan fandomin vuoksi avaamatta.

[culliina]

Nyt kävi niin, että mua alkoi kiinnostaa tän tekstisi perusteella ne itse kirjat! Kai mun on lainattava kirjastosta muutama muistin virkistämiseksi, kun tämän fandomin ficcejä täällä näyttäisi olevan jo jonkun verran. :> Jos sulla on jotain suosituksia, kerro ihmeessä!

*tanssii voitontanssia koukutettuaan jonkun toisen* Musta parhaat kirjat on kaks ekaa eli Pikku vampyyri ja PV muuttaa. Sit PV Itkulaaksossa ja PV ja kreivi Dracula on ihania. Varoituksena jo nyt, ne kirjat on oikeestaan aika lapsenomaisesti kirjotettu ja mua itteenkin kiehtoo niissä maailma, henkilöt ja ihanat sanonnat, ei niinkään lukukokemus. Kirjoja on yhteensä 18, mut kyl ne viikosa nielee, yhdessä kun on sivuja sata ja rapiat Ekoista osista on nyt parin vuoden sisään tehty uusia kokoelmapainoksia, niisä on aina kaks peräkkäistä, tokassa tais olla kolmekin, en oo varma. Mul on eka tuplakirja kotona ja oon kyl ilone, se on iha Suomalaisest kirjakaupasta, jos kiinnostaa Kuvitus on se vanhempi (=rumempi ainakin musta, mutta paljo tunteikkaampi ja nostalgisempi)

Chuuko: kui ihana En mäkään saksaa juurikaan osaa, mut sarjasta on nii vähä suomenkielistä materiaalia, että pakko osata Jotenki tarttuu. Ja musta käännös "Pikku vampyyri" on jotenkin tökerö, nii suomalaine. Nimi ei kyl kuvaa kantajaansa juur yhtään, siihe tarvitaa maskuliinisuutta!

Ja hah, Edward Cullen! Siinä vasta laho tyyppi, tunnetusti molemmista päistä. Twilissä on kivaa monet hahmot, cuten Carlisle, Jasper ja Volturit, mut Edward... itkeäkö vai nauraa? Päätin ekan leffan nähtyäni itkeä.


Kukaan ei näköjään Olgaa muista, joten valotetaanpa vähän. Olga von Seiffensvein on Dorotee von Schlotterstein-Seiffensveinin, siis Dorothee-tädin, siskontyttö Kirjassa PV rakastuu Rüdiger palavasti rakastuu Olgaan ja näiden "suhde" on seuraavissa miljoonassa kirjassa osa sivujuonta. Olgaa kuvaa ehkä parhaiten just tuo dramaqueen, toinen kätevä adjektiivi olis musta itsekäs paska. Koska sellainen Olga on, todellinen bitch! Aina tarpeen vaatiessa lirkuttelee Rüdigerille, vehtaa Richard Pitkävihasen kanssa ja flirttaa jatkuvasti Antonille... Tosi ärsyttävää, mut toisaalta aika sulosta. Jos saksaa osaa yhtään, tässä on kohtuu kattava esittely henkilöistä. Itse en ks. kieltä nimeksikään osaa ja selvisin kyl noista.

Palanut kirkko on canon-juttu kirjoista; Muuttaa tai Itkulaaksossa (en nyt muista kummassa) kirjassa mainitaan Pitkän Itkun palaneesta kirkosta uuden kirkon yhteydessä. Aika pikku juttu, joten ihan ymmärrettävää, ettei juuri tuo sivulause jäänyt ala-asteelta mieleen

Lopun oli tarkoituskin jäädä lukijan mielikuvituksen varaan. Soivat on taas canon-viittaus; Anton kuulee Itkulaaksossa käydessään urkujen soittoa raunioista. "odottaja pimeässä huoneessa" oli myös canon-suuntainen, Anton kun säikähtää Vampyyritanssiaisissa ovenpielessä seisovaa vampyyria ja tästä mainitaan useassa kohdassa sarjaa. Muuten halusin jättää koko lopun auki, canonien kautta voi ajatella jotain, vähemmän faktoja tunteva näkee asian omalla tavallaan. Toi kirkon polttaminen on musta aika hämäävää, saako tästä todella sellaisen kuvan? Hups... ei ollut tarkoitus. Kuten jo kerroin, palanut kirkko on canon ja lopun tulitikun tarkoitin metaforaksi uudesta alusta tai mystiseksi ärsyttävään kohtaan jääväksi lopetukseksi. Kieltämättä noi kaks on näköjään helposti yhdistettävissä, mutta toisaalta mikäs siinä

Ihanaa kuulla kerronnan sujuneen, se tässä itselleni pääpointtina oli. Kiitos kamalasti kommenteista  oon kamalan huono vastailemaan ja yleensä päädyn höpisemään kaikkea muuta, mutta arvostan todella antamaanne palautetta. Ja korjasin tuon mallan näyttämän virheen, kiitos kun sanoit (: