Itsehillintä K16 // slash, UST

[peccantis]

Kirjoittaja: Peccantis

Ikäraja: K16 varmuuden välttämiseksi ja vahinkojen varmistamiseksi
Paritus: opettaja/opetettava
Genre: UST eli unresolved sexual tension lähinnä, hieman romance... slash

Yhteenveto: oppitunti itsehillinnästä
Varoitukset: opetettava on pari kuukautta vajaa 15
A/N: Tämä on todella vanha mutta sen verran edustava että julkaisen. Tiukkaa kritiikkiä toivoisin...

----------------


Jotenkin matematiikantunnit aina vain päätyivät tuohon tilanteeseen, jossa oppilaani painiskeli trigonometristen ja minä itse moraalisten ongelmien kimpussa.

Christian oli kieltämättä varsin eriskummallinen olento. Hän menestyi kiitettävästi opinnoissaan ja kykeni keskittymään opetukseen mitä mainioimmin kaikkien muiden aineiden saroilla, mutta laskentotunnilla oli aivan outo ääni kellossa. Muutoin niin levollisen itsevarma ja terävä-älyinen poika muuttui pingottuneeksi hermokimpuksi, joka suorastaan kiemurteli tuolillaan—

- Opettaja.

Christian asetteli sanojaan taas tarpeettoman pitkään. Hänen alahuulensa värähti tavalla, joka kieli hänen imeksivän sitä. Naurahdin ajatuksissani: poika tuskin ymmärsi, miten viehättävältä hänen empivä suunsa näytti raottuessaan tuskin kuiskausta kuuluvampaan—

- Opettaja, en oikein…

Hänen äänensä vaimeni vaivautuneesti samalla hetkellä kun tajusin tuijottavani. Nostin katseeni hänen silmiinsä, kurtistin kulmiani hiukan ja nautin täysin rinnoin kaikista niistä riemastuttavista pikku muutoksista, jotka näennäisen tuima ilmeeni sai aikaan: Christianin hartiat jännittyivät nytkähtäen; hän painoi päänsä; hänen silmäteränsä supistuivat samalla kun luomet—

- Opettaja, en ymmärrä tätä lauseketta.
- Hm? Katsotaanpa sitä sitten.

Siirryin seisomaan hänen taakseen ja kumarruin puoliksi hänen ylitseen tukien kädelläni pöydän reunaan muka tarkastellakseni vaikeuksia tuottanutta tehtävää. En suonut sille ajatuksen puolikastakaan… Mitäpä en olisi ollut valmis antamaan voidakseni tarttua Christianin ranteisiin omistajan elkein ja painautua hänen kapeaa selkäänsä vasten ja tuntea sen lämpö; voidakseni painaa pääni hänen luonnon oikusta puoliksi valkoisiin, puoliksi mustiin hiuksiinsa ja kuiskia hävyttömyyksiä noihin tilastoja uhmaaviin korviin, jotka käsittääkseni eivät koskaan olleet kuulleet karkeata sanaa. Halusin hänet.

Halusin hänet selkä jännittyneellä kaarella, rinta rauhattomasti kohoillen, posket palavina, varpaat kipristyneitä, kädet lakanaan sotkeutuneina, tukka sekaisin, silmät puoliksi avointen luomien takana taakse kääntymäisillään. Halusin hänen inahduksensa, rahisevan sisäänhengityksensä, huohotuksensa, vaikerruksensa ja ennen kaikkea liki kauhistuneen, puoliksi tukahdutetun parahduksen—

- Opettaja!

Havahduin säpsähtäen työhuoneeseeni. Olin alun perin nojannut pöytään Christianin sivuitse, mutta nyt olin kumartunut hänen ylleen ja melkein nojasin häneen. Paitani lakaisi hänen selkäänsä ja oli vain sentistä tai parista kiinni, etten itse koskettanut häntä. Minua häiritsi suuresti se, etten voinut tietää, oliko äsken kuulemani huudahdus ollut todellinen vai kuvitelmaa. Christian häiritsi minua; hänen puhdas, saippuan sävyttämä tuoksunsa; hänen epätoivoisen määrätietoisesti muuanne lukittunut katseensa; hänen hieman nihkeään ihoonsa lievästi liimautunut kauluspaitansa; hänen vaivautunut, katkonainen hengityksensä; hänen punaisena helottavat poskipäänsä — koko tuo kirottu olento, Christian Keel, jota en voinut raastaa tuoliltaan ja naida tällä siunaamalla sai vereni kiehumaan ja—

- Miten se tehdään? Miten voin laskea mitään jos vain yhden sivun pituus on annettu?!

[Nukkemestari]

Oh, jotenkin ihanan karkea.

Tykkäsin kuvailusta, oli jänniä yksityiskohtia kuten

Mitäpä en olisi ollut valmis antamaan voidakseni tarttua Christianin ranteisiin omistajan elkein ja painautua hänen kapeaa selkäänsä vasten ja tuntea sen lämpö; voidakseni painaa pääni hänen luonnon oikusta puoliksi valkoisiin, puoliksi mustiin hiuksiinsa ja kuiskia hävyttömyyksiä noihin tilastoja uhmaaviin korviin, jotka käsittääkseni eivät koskaan olleet kuulleet karkeata sanaa.

Hm, hankala tästä mitään kauheen pitkää kommenttia rakennella, sori...

[eskerave]

Oh, damn

Tämä oli hieno, todella, todella hieno. Tykkäsin tekstin karkeudesta.

Halusin hänet selkä jännittyneellä kaarella, rinta rauhattomasti kohoillen, posket palavina, varpaat kipristyneitä, kädet lakanaan sotkeutuneina, tukka sekaisin, silmät puoliksi avointen luomien takana taakse kääntymäisillään. Halusin hänen inahduksensa, rahisevan sisäänhengityksensä, huohotuksensa, vaikerruksensa ja ennen kaikkea liki kauhistuneen, puoliksi tukahdutetun parahduksen—

nam.

Tämä on kuppasin kommentti hetkeen, mutta kun tämä oli vain niin hieno että veti sanattomaksi.

[Lizlego]

Musta tässä oli parasta se, että tässä pääsi sopivasti kertojan pään sisälle. Henkilö tuotiin tosi lähelle, mutta voi turhautumista, kun se ei päässytkään raastamaan Christiania ylös tuoliltaan ja naimaan sitä.  Olisi pitänyt lukea otsikko ja muistaa UST.  Mutta tämä oli siis oikein kiihkeä lukukokemus siitäkin huolimatta, ettei päästy toteuttamaan yhtään mitään. 

[peccantis]

Nukkemestari, eskerave, karkeaa? Eeeexcellent, se sopii minulle erittäin hyvin :3 Ei hätiä, lyhyetkin terveiset ilahduttavat :3

Lizlego, tää teksti alkaa olla mun mittapuulla varsin vanha ja ehkä hiukan... "varhaisvaiheinen", mutta hienoa jos se on tällaisenakin tosiaan päässyt korvien väliin... =w= Ach, vanhan sydäntä lämmittää, että pään sisälle ja kiihkeää oikein =3=

Oijoi kiitoksia kaikki \o/

[Nappeli]

Jotenkin matematiikantunnit aina vain päätyivät tuohon tilanteeseen, jossa oppilaani painiskeli trigonometristen ja minä itse moraalisten ongelmien kimpussa.

Nyt tuli vastaan sellainen aloitusvirke, että jos tuolla ei saa mun huomiota, niin ei sitten millään. Repäisevä, hyvin kuvaava ja kaiken lisäksi iskee suoraan mun matematiikkafetissiin. 

Niin kuin Liz tuossa sanoi, tässä oli parasta se, että pääsi hyvin kertojan pään sisälle. Musta on aina mielenkiintoista, jos todelliset tapahtumat poikkeavat siitä, mitä hahmon pään sisällä tapahtuu. Se luo kivasti jännitettä ja tunnelmaa. Joo, kyllä tässä oli kovasti tiivis tunnelma ja aihepiiriltäänkin iski muhun aika tehokkaasti.