Otsikko: Ajatukset sekaisin
Kirjoittaja: Monster
Ikäraja: K-12
Aihe: Heroes
Disclaimer: Tämä on vain faniraapustus, Heroes kuuluu tekijöilleen.
Genre: Romance. Ehkä Adventurea tai Actionia tulossa kuvioihin, en ole kuitenkaan tästä vielä ihan varma.
Paritus: Sylar x Claire
Varoitukset: Vanhemman ja nuoremman välinen suhde, saattaa myös sisältää epäsuoria viittauksia tuleviin jaksoihin.
A/N: En tiedä paljonko jatkoa on tulossa. Toista lukua olen jo tosin aloitellut. Tosiasiassa en edes pidä tästä parituksesta mutta jostain syystä aloitin silti kirjoittamisen O.o
// Celeporn muokkasi ikärajan K-13 --> K-12 muuttuneiden ikärajakäytäntöjen mukaiseksi.
"Sinä taas", Claire Bennet sähähti tummalle hahmolle varjoissa. "Mitä sinä nyt haluat? Jätä minut rauhaan!" Claire puristi kätensä nyrkkiin samalla kun tunsi pulssinsa kiihtyvän. Hengittäminen tuntui raskaammalta ja sydämen sykkeet olivat kovia ja kiivaita...
"Hermostuttaako sinua, Claire?" miehinen ääni kysyi hahmon astuttua harkistusti pois varjoista. "Sylar", Claire sylkäisi nimen suustaan kuin se olisi ollut silkkaa myrkkyä. "Anna minun olla!"
Sylar käänsi kasvonsa nyt selkeästi Clairen puoleen. Mies tarkasteli vaaleahiuksista neitokaista pitkään tummilla silmillään poraten sitten läpitunkevan katseensa suoraan toisen silmiin.
Tyttö tunsi katseen niin syvällä itsessään että hänen oli pakko ummistaa silmänsä. Kuinka Claire vihasikaan tuota katsetta. Se sai hänet tuntemaan olonsa niin pieneksi.
Claire kuuli Sylarin hymähtävän tyytyväisenä. Tyttö tunsi kuinka puistatuksen tunne pyyhkäisi hänen ylitseen. Tuo paskiainen nautti tästä.
Claire räväytti silmänsä auki ja tyttö häkeltyi vähän tajuttuaan ettei Sylar enää ollut siinä missä mies oli viimeksi ollut. Neitokainen henkäisi pienesti hämmästyksestä. Sydämen tykytykset kuuluivat nyt kovempina ja selkeämpinä kuin aiemmin. Tyttö katseli ympärilleen autiolla kujalla. Yksi katulamppu loi heikkoa valonkajoa ja sumu kietoi kujan synkkään syleilyynsä. Tähdet tuikkivat tummalla yötaivaalla.
Kaikkialla oli aivan hiljaista...
"Sylar?!" Claire huudahti yön pimeyteen mutta sai vastaukseksi vain oman kaikunsa. Hänen hengityksensä huurusi kylmässä ilmassa. "Missä olet?" tyttö kuiskasi hiljaa osaltaan hermostuneena. Minne toinen oli kadonnut? "Böö", kuului ääni Clairen selän takaa mikä sai nuoren Bennetin hätkähtämään. Claire käännähti uhmakkaasti ympäri kohdaten Sylarin. Mies hymähti nyt huvittuneena ja tämän kasvoille muodostui pieni hymy. "Mitä hauskaa tässä on?!" Claire älähti vihaisesti ja heilautti turhautuneena toista kättään. "Saatko jonkinlaista friikkiä mielihyvää minun säikyttelystäni?"
"Itseasiassa kyllä. Kyllä minä saan", Sylar vastasi totuudenmukaisesti. "Se tekee tästä kaikesta - " Sylar piti pienen tauon ottaessaan kaksi askelta Clairea kohti siinä missä Claire otti kaksi askelta taaksepäin. " - mielenkiintoisempaa", mies lopetti lauseensa naurahtaen lähes huomaamattomasti. Kaksikon välille laskeutui tiivis ja jännittynyt hiljaisuus. Claire katsahti Sylaria pistävästi silmiin ja mies vastasi katseella jota Claire ei osannut tulkita. Pieneltä ikuisuudelta tuntuvan ajan Claire ja Sylar tuijottivat intiimisti toisiaan silmiin eikä heidän välillään vallinnutta hiljaisuutta rikkonut mikään muu kuin Clairen tiivis hengitys.
"Olet sairas", Claire sanoi rikkoen viimein hiljaisuuden. Tytön äänestä kuulsi halveksunta joka sai Sylarin kohottamaan kulmiaan. "Minusta on huvittavaa että sinä pidät minua hirviönä vaikka nimenomaan sinun isäsi - ", Sylar aloitti ottaen taas muutaman askeleen Clairea kohti eikä tyttö tällä kertaa perääntynyt. "- teki tämän minulle", Sylar jatkoi pysähtyen nyt aivan tytön eteen. Claire nielaisi vähän tajuttuaan kuinka lähellä toista oli mutta päätti silti pysyä paikallaan. "Se mitä isäni on tehnyt ei liity mitenkään minuun", nuori nainen tokaisi.
"Eikö tosiaan?" Sylar kysyi muka yllättyneenä. "Mieti vähän, Claire. Rakastat isääsi mutta inhoat minua vaikka olemme yhtä pahoja isäsi kanssa, roistoja kumpikin." Claire nielaisi taas muttei sanonut mitään. "Tosin...", Sylar tokaisi matalalla äänellä. "Jos minulla olisi joku... josta välittää..." Sylar katsahti Clairea hiukan haikeammin. Claire käänsi katseensa miehen jatkaessa: "En kohtelisi sellaista henkilöä kuten isäsi kohtelee sinua."
Läts.
Sylar tunsi kuinka Clairen käsi osui kivuliaasti hänen poskelleen. Miehen poskeen ilmaantui punottava jälki mutta se katosi yhtä pian kuin oli ilmestynytkin. "Älä puhu välittämisestä kun sinulla ei ole aavistustakaan millaista se on!" Claire äyskähti tönäisten miestä kauemmas itsestään. "Sinä et vain tunne minua riittävän hyvin. Älä tuomitse tutustumatta", Sylar huomautti. "Etkö tajua että olemme samanlaisia, Claire?"
"Vai samanlaisia", Claire tuhahti sarkastisesti hymyillen. "Meissä ei ole mitään samaa!"
"Meidät molemmat adoptoitiin", Sylar alkoi kuulostaa jo vähän kärsimättömältä. "Emme voi kumpikaan kuolla, olemme joutuneet molemmat pettymään vanhempiimme - "
"Hyvä on, meillä on joitakin yhtäläisyyksiä taustoissamme", Claire keskeytti toisen tyynesti. "Mutta sinä olet psykopaatti ja minä en."
Sylarin kasvot kuvastivat hetkellistä tyrmistystä mutta pian mies muuntautui lukemattomaksi. Se ei kuitenkaan onnistunut pyyhkäisemään voitokasta hymyä Clairen kasvoilta. Tyttö nimittäin tiesi saaneensa osuman. Sylar tuijotti tätä tyhjä ilme kasvoillaan. Claire katsoi haastavasti miestä jonka ilme ei värähtänytkään. "Minä vihaan sinua", Claire lausahti vaaralliseen sävyyn. "Enkä lepää ennen kuin olen tappanut sinut."
"Siinä tapauksessa sinulta jää paljon tervettä lepoa väliin", Sylar tokaisi vastaukseksi jatkaen: "Ymmärränhän minä toki sen että jokainen tarvitsee harrastuksen, mutta minun tappamisestani on alkanut tulla sinulle pakkomielle."
Claire naurahti pilkallisesti toisen sanat kuullessaan.
"Ehkä sinun kannattaisi käydä lääkärillä?" Sylar ehdotti. "Päässäsi alkaa nimittäin vipata."
"Sinä et tiedä minusta mitään, senkin... senkin..."
"Psyko?" Sylar naurahti. "Paskiainen? Sosiopaatti kenties?"
"Olet inhottava...", Claire mutisi. "Miksi et sitten lähde?" Sylar tivasi. "Miksi seisot yhä siinä jos kuvotan sinua niin paljon?" Sylar loi Claireen kyllästyneen katseen saaden tytön varautuneemmaksi.
"Jos tosiaan... jos tosiaan mielit tappaa minut niin kovasti kuin väität, niin miksi et ole jo yrittänyt sitä?"
Claire näytti jokseenkin vaivautuneelta. "Minä...", Claire aloitti yllättyneenä vastapuolen reaktiosta. "Minä..." tyttö avasi suunsa sanoakseen jotain mutta laski sitten katseensa hämillisenä maahan.
"Sitä minäkin", Sylar sanoi viileästi. Claire kohotti ja yritti taas sanoa jotain. Sanoja ei kuitenkaan tullut.
"Älä", Sylar pyysi hiljaa katsoen taas tytön silmiin. Claire yllättyi aidosti huomatessaan miehen silmien kostuneen. "Älä."
Miehen sanojen myötä alkoi sataa. Claire kohotti katseensa taivaalle. Sade piiskasi hänen kasvojaan ja vesipisarat valuivat hänen hiuksiaan pitkin niitä kastellen.
Pian tyttö tunsi kosketuksen kasvoillaan. Kosketuksen johon sekoittui samanaikaisesti varovaisuus ja itsevarmuus. Hän katsahti Sylaria joka siirsi Clairen hiuksia pois tytön kasvoilta. Claire värähti toisen kosketuksen vuoksi. Inhostako? Ehkäpä, mutta tässä oli jotain muutakin...
"Mitä sinä teet?" Claire vingahti tuntiessaan kasvonsa tukevasti miehen käsien välissä. "Ettekös te tytöt ole aina haaveilleet tästä?" mies kysyi hiljaa ja tämän ääni kuulosti jostain syystä karhealta.
"Haaveilleet mistä?" Claire kysäisi tuhahtaen. Hän ei lainkaan aavistanut mitä tuleman piti. Hän ei tiennyt yhtään mitä odottaa, mutta mitä tahansa tyttö olisikin odottanut niin ei ainakaan sitä mitä seurasi;
"Suudelmasta kaatosateessa." Sylar kohotti Clairen kasvot itseään kohden ja laski huulensa tytön huulille suudellen tätä. Clairen huulilta päässyt älähdys hukkui suudelmaan ja tytön ajatuksen kulku hidastui huomattavasti kun Sylar kuljetti osaavasti kieltään Clairen huulten sisäpintoja pitkin. Tytön selkä painautui lähimmän rakennuksen kosteaa seinää vasten. Tämä voihkaisi tuntiessaan kuinka mies raotti tytön huulia pehmeästi mutta vaativasti kielellään. Eikä mennyt kuin hetki kun toisen kieli hyväilikin hänen omaansa. Clairen ajatukset sumentuivat täysin ja pian hän itsekin harhautui ohikiitäväksi hetkeksi maistelemaan miehen huulia..
"Ei!" Claire kiljaisi työntäen miehen kovakouraisesti pois luotaan. Sylar näytti aluksi hämmentyneeltä. Mies katsoi sitten Clairea hymyillen kuitenkin omahyväisesti. Clairen kasvot punehtuivat häpeästä ja tämä käänsi katseensa muualle. Mitä hittoa oli juuri tapahtunut? "Mitä teit minulle? Miksi teit noin?!" Claire äyskähti valmiina käymään miehen kimppuun...
Sylar oli kuitenkin kadonnut jäljettömiin.
