Kirjoittaja: Peccantis
Ikäraja: K12
Genre: pohdintoja, psykologiaviritteitä, prostituutiota
Yhteenveto: pohdintoja oivallisesta huorasta
Varoitukset: --
A/N: Tässä nyt se kuuluisa tekele, jonka nimen keksiminen (tai pikemminkin johonkin nimeen tyytyminen) vei Peccantis Salamanimeäjä I:ltä jopa yli vuorokauden :K
Kuka on kyynisten mulkkujen ja estoisten paras kaveri? Kuka hamuaa setelit ja himoitsee ekstratippiä? Kuka pyllistää tuhmasti ja antaa piiskata? Vastaus on perin helppo: no sehän on tietenkin huora ♥
Isot kiitokset betauksesta ja nimiturhautumien purkamisesta Gualle/Lupulle, Nalalle ja nimettömälle hyväntekijälle omasta IRL-piiristäni sekä Fifin nassukoille kirjoitusoffista <3
--------
Gabi oli täydellinen huora. Prokl Stepan Duvkan mielestä täydellinen. Nuori, nätti, näppäräsorminen ja tietenkin kaikkea sitä samaa mitä monet muut, mutta myös nautinnollisen vihattava. Vastenmielinen suorastaan. "Kultainen poika", oli parittajatar sanonut. Kattia kanssa. Pentu oli pikemminkin lahjakkain ja kylmäverisin manipuloija, jonka Prokl oli koskaan tavannut. Ja kymmenen vuotta kaikenkirjavissa rikollispiireissä oli sentään opettanut hänelle yhtä sun toista manipuloinnista.
***
Ensimmäisten kertojen jälkeen Prokl oli aina edellyttänyt huulipunaa. Gabi näytti punahuulineen ei niinkään huoralta tai tytöltä vaan satuhahmolta eebenhiuksineen ja kalpeine poskineen. Runollisten mielleyhtymien lisäksi elokuvatähdenpunainen lisäsi poikaan aavistuksen herkullista, ylikypsän hedelmän tavoin juovuttavan imelää dekadenssia. Aivan erityisen mielellään Prokl katseli kun Gabi sivelsi värin huulilleen ennen paluutaan bordelliin, kyllästyneen tottuneesti kylpyhuoneen rumasta lasikaapista peilaten.
***
Gabi ymmärsi pitää suunsa visusti kiinni aina ja kaikissa tilanteissa, mutta tiesi myös, ettei hiljaisuussääntö ulottunut sänkyyn. Hän oli älykkäämpi ja lahjakkaampi laskelmoimaan kuin juuri kukaan Proklin tuntema -- varmaankin juonikkaampi kuin mies itse. Omasta puolestaan Prokl katsoi olevansa tarpeeksi viisas pelätäkseen salakavalaa huoraansa juuri sen verran, että muisti silloin tällöin muistuttaa tätä siitä, kumpi heistä pystyi pysäyttämään ihmissydämen pelkällä käden hipaisulla. Gabi taas ymmärsi varoa suututtamasta kuolettavalla lahjalla siunattua maagia. Prokl arvosti erityisesti juuri itsensä ja huoransa välistä kauhun tasapainoa: kumpikin tiesi liikaa. He eivät kykenisi koskaan luottamaan toisiinsa. Mitään rahavälitteistä vuorohyödyntää monimutkaisempaa ei voisi syntyä heidän välilleen missään olosuhteissa.
***
Gabi oli tosiaankin näpsäkkä pikku huora. Hänen suunsa oli enemmän kuin vain soma, ja hänen miellyttävän vittumaiset laskukoneaivonsa soveltuivat myös tilanteiden intuitiivisempiinkin analyyseihin. Tekniikassakaan ei ollut moitittavaa. Prokl oli tuhlannut joitakin tuskaisia satasia voidakseen rauhassa kehitellä Gabin hermoston moninaisiin haaroihin juuri oikeanlaisia liitoksia. Matematiikanopettajan kahden kuukauden palkka ei lopulta ollut tuntunut enää kummoiseltakaan menetykseltä kun juonen toimivuus oli tullut todistettua. Gabi oli ilmestynyt eräälle kauan aiemmin sovitulle tapaamiselle oudon synkkänä ja tavallistakin ilmeettömämpänä. Poikkeama selvisi hetkiä myöhemmin Proklin kytkettyä pojan tuntoaistin takaisin normaaliasemiin. Kävi ilmi, että mukamas mitään tuntematon ja mitään tarvitsematon jääprinssi oli kaivannut kosketuksen mielihyvää. Olipa vielä kaivannut sitä varsin kovasti.
***
Eräs voittamattoman edukas seikka Gabissa oli se, ettei hänestä voinut pitää. Prokl oli varmistanut asian yrittämällä parikin kertaa, eri näkökulmista. Ei mitään. Gabi ei välittänyt kenestäkään muusta kuin itsestään, eikä vaivautunut teeskentelemään muuta. Ainoat motiivit hänelle olivat fyysiset välttämättömyydet ja raha. Rahaa saadakseen Gabi oli valmis opiskelemaan, ja voidakseen opiskella hän oli valmis varaamaan itsensä vain yhdelle miehelle. Ei Prokl tietenkään viitsinyt varmistaa, noudattiko huora sopimusta. Ainakin tämä aistisi kosketusta normaalisti vain hänen kanssaan.
***
Gabin nussiminen oli rentouttavaa; siitä ei jäänyt moraalikrapulaa. Mikä parasta, Prokl saattoi päivisin katsoa Christian Keelia suoraan silmiin niin kuin opettajan kuuluu aina silloin tällöin tehdä niille oppilaistaan, joiden henkisestä läsnäolosta ei voi mennä takuuseen. Saattoipa hän katsoa tätä hieman toisillakin tavoilla -- saamatta mitään typeriä, ylivoimaisen houkuttelevia päähänpistoja. Nykyisin Prokl silmäili Keeliä suorastaan mielellään, ja geometriantuntien tasannevaiheiden pitkinä minuutteina hän aina silloin tällöin ihmetteli huvikseen, miten tuollainen ainoastaan lievän erikoinen ja hitusen kaunis lyseolainen oli voinut saada hänet tolaltaan vielä pari viikkoa sitten silkalla olemassaolollaan. Keel ei loppujen lopuksi ollut poikkeuksellinen kuin väritykseltään. Prokl arveli sangen vakaasti, että Gabi osoittautuisi tätä paremmaksi kaiken muun lisäksi myös laskennossa.
