Sulaa samettia (Vereva/Bellatrix, hekumaa, K-16)

[Beelsebutt]

Veren uhraaminen, tuo äärimmäinen lahja, otettakoon vastaan kunnioituksella.


Nimi: Sulaa samettia
Päähenkilöt: Vereva/Bellatrix
Lajityyppi: hekuma
Sanamäärä: < 500
Haasteet: Hahmot & WoT4
Ikärajasuositus: K-16
Varoitus: Tässä puhutaan verestä, mutta ei varsinaisesti kuvata mitään.


Tämä on vastineeni WoT4-haasteeseen. Tämmöisen sain (kiitos haasteesta culliinalle):

Paritus: Bellatrix Lestrange/Vereva
Lajityyppi: yleisdraama ja/tai romantiikka ja/tai synkistely (angst)
Ikäraja: K-13 -> K-18
Yhteenveto(ehdotus): Yö, tuo tumma kaunotar, on paljon vanhoja, nuhjuisia piirejä kiehtovampi ja mystisempi. Sukelluksellaan pimeään Bella törmää odottamattomaan henkilöön ja hukkuu yön helmoihin.

Varsinaisesti tässä ei ole yhtäkään noista genreistä, mutta voihan sen yleisdraaman kuvitella tuonne genrevalikkoon Henkilökohtaisena haasteena halusin yrittää pitää ficin K-16 tasoisena sekä postaamaan tämän betaamattomana. Kai mä yritän luottaa vaihteeksi vain itseeni. Jaa, niin, tämä tuli äärimmäisen nopeasti. Luin haasteen tänä aamuna, haudoin sitä pari tuntia ja sitten kokatessa kirjoitin suurimman osan ficletistä. Kerrohan miltä tuntuu!

Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Sulaa samettia

Ovi ei narahda. Ei ole savua, ei ilmavirtaa. Ei minkäänlaista varoitusta. Viileä käsi laskeutuu Bellatrixin olalle. Hänen korvaansa soljuva, äänikynnyksen ainoastaan hipoen ylittävä hyminä muuttuu kosketuksen myötä aistittavaksi, mutta silloin on jo liian myöhäistä. Bellatrixin veri vastaa ääneen ja resonoi sen lomaan. Se riehaantuu villiksi ja pyrkii pintaan lämmittämään niskaa, kaulaa, rintoja, jotka eivät koskaan saaneet takaisin pyöreyttään.

Verevan harmaanvalkoinen käsi kulkee punehtuvaa, elämää sykkivää dekolteeta. Se hyväilee korsetin kohottamaa lihaa. Se nostaa ihokarvoja pystyyn ja saa hengityksen nikottelemaan. Jokaisella on oma tapansa, mutta Vereva ymmärsi jo nuorena, että tyydytys voi olla molemminpuolista. Miksi levittää pelkoa, kun adrenaliinimausteen saa toisellakin tapaa? Veren uhraaminen, tuo äärimmäinen lahja, otettakoon vastaan kunnioituksella, rakkaudella, nautinnolla, josta riittää myös jaettavaksi. Sillä Vereva ei näe suupielen juonteita tai törröttäviä lonkkaluita. Hän näkee ja tekee taideteoksen, oman lahjansa tälle maailmalle, ja ottaessaan antaa takaisin samalla mitalla. Veriveroksi hän sitä ajattelee, mutta se ei ole koskaan ollut hänelle uhraus vaan palkinto itsessään.

Raskaat luomet painuvat vihdoin kiinni ja punatut huulet raottuvat. Rinta nousee ja laskee kiivaasti Verevan käden alla. Hän liu'uttaa sormensa sametin alle viilentämään kuumottavia nuppuja, vaikka tietääkin reaktion olevan päinvastainen.

Punahuulet värähtävät.

Vereva hengittää hajutonta, mautonta, lämmötöntä ilmaa kaartuvalle kaulalle, ja kun Bellatrixin reidet avautuvat, hänen verettömät huulensa kaartuvat hymyyn. Lämpimät sormet rutistavat sileää samettia, ja huulilta karkaa valitus.

Vereva hipoo kädellään kuihtunutta uumaa aina runsaalle hameelle asti ja silittää, silittää tietään kohti sitä hetkeä, kun saa upottaa hampaansa pehmeään lihaan. Hän haistaa himon äänekkäässä hengityksessä, tuntee kiiman sormissaan ja miltei jo maistaa sulan sametin sykkeen hipoessaan huulillaan kuulasta kaulaa.
   
Tuoli narahtelee Verevan sormien tahdissa, ilma tihenee. Huulet vetäytyvät hampaiden päältä... kohta, aivan kohta...

Ja kun Rodolfus keskeyttää heidät ryntäämällä ovesta sisään sauva tanassa, se ei ole Vereva, jonka Bellatrixin kirous tainnuttaa. Kun Rodolfus tipahtaa kiiltävälle lattialle, Vereva on jo kaukana. Hän on kadonnut kuin tuuli, kuin usva aamunkoittoon, mutta vielä viikkojenkin päästä Bellatrix muistaa maatessaan sängyssään, viileä lakana vasten paljaana väreilevää ihoa. Kuuntelee olematonta henkäystä. Kaipaa sormia, jotka saivat hänet tuntemaan itsensä halutuksi.

[Jolandina]

Oooh. Mun piti muistuttaa itseeni tätä lukiessa siitä että olis hyvä hengittääkin.. Oon nyt vaikka kuinka yrittänyt kommata tätä, mutta en mä vaan osaa. Mun mielestä tän tunnelma ja lataus, hekuma, on ihan äärettömän voimakas. Alku on jo tosi vahva, ja lyhyemmät virkkeet saavat ihan sydämen sykkeen kiihtymään, kun odottaa koko ajan että mitä, mitä? Ficin edetessä virkepituuden muutokset sekä asettelu saavat vielä syvemmälle tekstiin, kokemaan Bellan ja Verevan kanssa, välillä aistit täysillä toimien ja välillä kuin paksun sumuverhon takaa kokien.

Tunnelataus jatkuu, kehittyy ja kasvaa yhä vain ficin edetessä, kunnes .. voi Rodolfus! Melkein sääliä Bellaa kohtaan, kun tämä enää vain muistaa ja kaipaa tulla halutuksi..  Bellan muistelmapalat lopussa ovat hyvä tunnelman uudelleenkohottaja, sydän laukkaa niitä lukiessa taas. En mä osaa nyt tällä hetkellä mitään muuta sanoa kuin että mä tykkään tästä aivan valtavasti, ja että palaan astialle varmasti vielä, sitten uusin silmin! Kiitos tästä kiukkupäivän piristyksestä <3

[Beelsebutt]

Joo, hengittäminen on aina påp

Musta on jännää, kun sä oot lyhyehkön ajan sisään jo toinen, joka kommentoi "osuvia" tai jopa "taitavia" virkepituuksia. Tietoisesti mä ajattelen virkkeiden pituuksia vain, jos on nopea tilanne [heittämällä tulee mieleen KKKKn (ja KVn) Macnairinpidätys, johon mulle kädestä pitäen opetettiin, että kun on hektinen tilanne, niin silloin mennään lyhyin lausein, koska pitkät hengästyttää väärällä tavalla x)], mutta kaikkina muina aikoina tungen tekstiin sitä, mikä sillä hetkellä hyvältä kuulostaa. Vissiin kannattais lotota

Kyllä, sääli Bellatrixiä kohtaan oli tavoitteenakin Sitä mä jäin vaan miettimään, että jäitköhän sä miettimään, mitä Rodolfukselle loppujen lopuksi tapahtui? Että nukkuivatko ne muuten vain eri vuoteissa vai jäikö se sinne kiiltävälle lattialle mätänemään Eiku perhana, sinne jäi se tainnuttaminen. Oh, well. Ajatusleikittelin nimittäin, että loitsun lajiketta ei olis tarkennettu ja leikittelipä mielessä myös, että Verevasta olis tullut uusi Lestrange Lestrangen tilalle LOL

Mutta joo! Kiitoksia kovasti kommentista <3

[culliina]

Todella rakastuin loppuun! Rodolfukseen ja Verevaan nimittäin, nuo kaksi viimeistä kappaletta tuntuivat luovan aivan oman tarinansa koko ficin ympärille; kuinka raukka Rodolfus saa haastajakseen kuoleman. Kaunista, ihanaa, suloisen traagista (hahhah, kirjoitin ensin draakista ja piti miettiä kauan, ennen kuin meni kirjaimet kohdalleen ). Bella on niin oikea henkilö kaiken keskipisteeksi, toisaalta kuolevainen ja herralleen uskollinen, toisaalta selvästi yöhön taipuva. Pairingia kehitellessäni en osannut edes kuvitella, että joku siitä näin mahtavaa tekstiä saisi aikaan. Kiitos!

Mä en osaa sääliä Bellaa. Hänhän on juuri saanut maistaa yötä, mutta kuitenkin jäädä elämäänsä. Saanut aikaa miettiä, päättää, ehkä ottaa ensin elämästään kaiken saamansa ja kyllästyttyään siirtyä yöhön.

[Beelsebutt]

culliina, mahtavuutta että tykkäsit <3 Ei draakisessakaan mitään vikaa Joo, mä nään sen säälimisen siltä kannalta, että Bella oli just saanut maistaa jotain TAJUTTOMAN hienoa, ja sit se vietiin siltä pois (prkl Rolle ) tosin nään tilanteen toisaalta myös silleen, että Bellatrix ensihuumastaan toivuttuaan tajusi kyllä, että mitä oli tapahtua. Mutta ei se silti osaa olla sitä kaipaamatta


Kiitos

[Chuuko]

Oih, tykkäsin tästä. Vereva ja Bellatrix toimii yhdessä, vaikken koskaan olekaan tähän pariin aiemmin törmännyt. Olisiko jopa toinen fikki Verevasta ikinä. Hienoahienoa. Vereva on h0t  <3

Ja kyllä sä voit huoleti luottaa ittees, ei näissä oikeesti oo oikein mitään betattavaa. 

Mutta kiitos tästä!

[Beelsebutt]

Mutku mä tarviin että joku sanoo mulle sen ettei niissä oo mitään betattavaa!!1

Vereva on kyllä! Tosin mä perustan huomioni siihen leffa-Verevaan tää oli mun eka Verevan sisältämä ficci ja rohkenen väittää, etten oo yhtään lukenutkaan. Tai korkeintaan sen yhden. Toistankohan itseäni, vai selitänkö nyt sitä, minkä poistin A/N:stä kun se uhkasi paistua x)

Mutta kiitos <3

[malla]

Oi, ja taas on meikä jättänyt kommentoimatta! Onneksi tuleekin nyt näitä tarkistettua...

Joo, tykkäsin tästä tosi paljon jo ekalla lukukerralla, ja nyt jopa vielä vähän enemmänkin. Tykkään Verevasta, vaikka liityn tähän samaiseen kerhoon, joka on siitä lukenut vaan tyyliin sen pari ficciä. Vampyyrit ei vaan niin iske meikään, että alkaisin metsästää nyt Verevalla siunattuja ficcejä, mutta näin erittäin harvoin siihen törmänneenä voin sanoa että omnomnom, kelepaa! Ja Bella nyt mulle maittaapi aina, etenkin sun kirjoittamana.

Oih, kyllä on varmasti Verevalle ja Bellalle kumpaisellekin jäänyt aikamoinen jano kun tulivat keskeytyteiksi (...siis mitä?! ) - mulla ainakin jäi sellainen olo, että eeeeiii, nyt jäi liian pahasti kesken, tyhmä Rodolphus! x)

Kiitos tästä!

[Beelsebutt]

Haha, joo, Rodolphus on melkoinen cock-blocker ööh, inhalija (?) Mukavata että ficci miellytti, tää tuli niin tavattoman sulavasti sormista, että ihan vieläkin ihmetyttää x)

Kiitos kommentista <3