Kun mieli hajoaa (tuulien tuiverruksessa huomatessani?), S [runo, 17. joulukalu]

[culliina]

Author: Culliina
Genre: runo
General: sallittu tämä taitaa olla
Warnings:-
A/N: Hyvää joulukuun 17. päivää!


Kun mieli hajoaa (tuulien tuiverruksessa huomatessani?)

Katso! Tuolla se liitää.
Tai älä sittenkään, ei kannata.
Tiedän mitä seuraisi ja päätän
puolestasi – elä ihanteesi mukaisesti
äläkä muusta välitä
niin pysyy yhteiskunta kasassa.
Vain yksi ihanne per nokka.

Telkkarista opin
monia elämän viisauksia:
Freud oli ilkeä jätkä
ja koska syytti äitiä,
kuuluu kuraattorille.
Jos vika ei olisi äidissä
(koska isässä se ei voi olla)
olisi henkilö psykologi.
He he hehe!
Äidistähän se johtuu
- joutavaa kaikki muu
paitsi Freudin psykoanalyysi.

Olen elämän sairas!
Huudan sen lumeen,
kylmään ja kauniiseen, kuolettavan ihanaan,
johon tahdon hukkua
ja kuolla oikeasti.

Miksi siinä pitäisi olla järkeä?

Aika on vain illuusio,
olemme edelleen siinä samassa
kuin silloin.
Ajatelleena ja tietävänä,
mitä tulee ja ei.
Mietimme vain, että on kulunut
tuhat vuotta hetkestä,
jossa olemme,
vain muuttuneena.

Siinä on kyse hyvän ja pahan taistelusta.
Johto maksaa muille
tai pakottaa muuten vaan
tai pyytää
taistelemaan ja kuolemaan,
jotta omat tavoitteet toteutuvat.
Mitäs kulttuurirelativismista,
koska samalla pallollahan tässä eletään.
Voi kunpa hyvä aina voittaisi!
Nähtiinhän kylmässä sodassa,
ettei niin käynyt.
Historiassa nykypäivää
sen synkimmissäkin pimeyksissä.
Onneksi sellaista ei ole.
Silloin aloin nähdä edessäni rahanhimoisia adrenaliiniriippuvuuksia.

Olemme yhdessä, toimien niin.
Jotta kukaan ei olisi enemmistö
elleivät muutkin ole.
Ja yhdessä kasvatamme toisemme uskomaan,
että niin on parasta.
Sillä onhan niin aina ollut
ja enemmistö uskoo niin.
Saan siis olla, mitä muut sallivat
tai en kuulu heihin.

Tämä on selvä juttu,
en kuulu tänne.
Vaikka olisin sokea,
en kuuluisi tänne.
En eläisi samassa maailmassa.
Elänkö nytkään,
kun en näe syytä.

Tahdon elää siellä,
vaikka todellisuudessa tahdon vain olla itseni
sellaisena kuin tahtoisin olla.

Mikä egoisti olenkaan!
Koska en pidä jostain ja arvostan muuta,
tuo jokin on örkki.
Koska minä olen aina oikeassa
ja tiedän tahtovani
ja se on kaikki tarvitsemani.
Niinpä en kuulu tänne.
Sukupuuttoon kuollut.

Olen vapaa! Mielessäni
lennän läpi tuulen
ja sydämessäni (, jonne mahtuu vain yksi ämmä) rakastan.
Kauniita värejä ympärilläni,
tunteiden kirjo.
Ja täällä minä olen luona tähtien
koiranputkipellossa.

Ja nyt katson kaiken läpi,
nähdäkseni sen takana elämää
ja toisen lasin.
Jonka takaa joku voisi tiirata
ja nähdä minut
ellei liekki välissä häikäise.

Ja siellä minä seison, minä,
kimppu vain,
keskellä kaikkea sitä olematonta.
Yksin muiden olemattomien kanssa,
mutta silti yksin.
Sillä ihminenhän on (cogito ergo sum sun muut viisaat),
mutta silti minä toisen kohtasin
ja nyt olen tässä
olematta.

[Kani]

Nyt on kuule sellainen samaistumisentunne minulla täällä, että oksat pois omenapiirakasta (ja kommunikoin kuin Leena Hefner o.s. Herpeenluoma, liikaa Putouksen uusintoja. Anteeksi.)

Asiaan. Minusta tämä kuvasi todella hyvin perhejoulua gone wrong - niin kuin meillä aina - jossa kaikkia stressaa, mutta irvistellään hymyjä muille, kun on pakko noudattaa perinteitä. Koska tulkitsin runoa vahvasti omien kokemusteni pohjalta, se kertoi minulle tarinan ihmisestä, joka on pakotettu tiettyyn muottiin sukulaisten mieliksi. Ja tietysti minkä tahansa sukujuhlan aikaan se muotti tuntuu kaikkein sietämättömimmältä.

Tykkäsin tuosta runon puhujan luonteesta (tai miksi ikinä sitä nyt haluaakaan kutsua). Em. muotista huolimatta puhujalle on kehittynyt oma tahto ja hiukan irvaillen hän seuraa muiden touhuja omasta maailmastaan käsin ja tekee teräviä kommentteja kuten:

elä ihanteesi mukaisesti
äläkä muusta välitä
niin pysyy yhteiskunta kasassa.
Vain yksi ihanne per nokka.

Osittaisesta kärkkäydestään huolimatta puhuja kuitenkin herkistyy lopussa ja reflektoi omaa käytöstään ja persoonaansa. Ei ole helppoa olla oma itsensä, mutta teeskentely on sekin raskasta ja valitettavasti muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla.

Käytät kieltä hienosti ja tykkäsin todella monista sanavalinnoista.

Ja täällä minä olen luona tähtien
koiranputkipellossa.

On vain yksi esimerkki tästä runosta löytyvistä kauniista lauseista.

Kaiken kaikkiaan hienoa työtä, toivottavasti kirjoitat runoja jatkossakin.

[culliina]

Oi kiitos ihanasta kommentista! 
Ihanaa, että olet jaksanut lukea noin tarkkaan ja vielä piditkin.

elä ihanteesi mukaisesti
äläkä muusta välitä
niin pysyy yhteiskunta kasassa.
Vain yksi ihanne per nokka.

Tässä on taas hyvä osoitus erilaisista tulkinnoista; itse ajoin tällä takaa Platonin valtion yksi-ihanteisuusmallia Siis kuinka sotilaiden tulee pyrkiä rohkeuteen yms. Ja yleensäkin tuo rinnastus oli minulta pelkkä tekaistu selitys, miksi runo on jouluinen Mutta tärkeintähän on, että maistui!

[malla]

Oon vähän hukassa runojen kommentoimisesa, mutta piti tulla ilmoittamaan, että on luettu ja tykätty. :3 Tykkäsin erityisesti siitä lumihankikohdasta, lumeen huutamisesta ja hukkumisesta. Mulla alkoi jostain syystä soida heti alusta lähtien päässä Irinan Älä riko kaavaa - ja olikin pakko laittaa se lopulta taustalle soimaan.

Kiitokset tästä!

Ps. Laitoin tuon ikärajan myös otsikkoon.

[Beelsebutt]

Mäkin aloitan sanomalla, että olen runoudelle kovin tiheä (dense) enkä tajua enkä osaa, mutta lukea osaan silti!

- joutavaa kaikki muu
paitsi Freudin psykoanalyysi.

LOL

Tää oli hauska, vaikkakin sellaisilla vakavammilla höyryillä höystetty. Höyryt senkuin sakenivat loppua kohden, mun lempparisäe olikin tää:

Tämä on selvä juttu,
en kuulu tänne.
Vaikka olisin sokea,
en kuuluisi tänne.
En eläisi samassa maailmassa.
Elänkö nytkään,
kun en näe syytä.

<3


Kiitos luukusta!