Ikäraja: K-12
Tyylilaji: angstilla maustettua draamaa... tai jotain
Paritus: Tom Valedro/Ginny Weasley, (Harry Potter/Ginny Weasley)
Sanamäärä: 150
A/N: Kirjoitin tämän viime syksynä Finin tekniikkahaasteeseen, jossa oli pitkä lista tiettyjä täytesanoja, joita ei saanut käyttää. Oli haastavaa mutta kivaa. Ja ah, Ginny ja Tom.
Piiloleikki
Irtohiekka rapisi kuluneiden koulukenkien tasaisissa pohjissa, kammion katosta tipahtelevien vesipisaroiden tanssin kaiku tip-tip-tip kilpaili epätasaisesti hakkaavan sydämen kanssa.
Kalpea käsi puristi tiukasti pehmeää nahkakantista kirjaa, sormenpäät kiiltelivät syvänpunaisesta nesteestä. Kasvojen pyyhkäisy jätti poskelle verivanan, leukaan liimaantui höyhen.
”Kaksi ihmistä, yksi salaisuus - tiedätkö, miten sellainen säilytetään, Ginny?”
Samettinen ääni aivan korvan juuressa kutsui nojaamaan eteenpäin vasten kankaan verhoamaa rintakehää, lähetti kylmiä väreitä jalkoväliin saakka, sähköisti hennot hiukset niskassa.
Puhuja sipaisi pisamaista nenää, punasi kapeat huulet irvokkaasti verellä – hiljainen lapsiprostituoitu, kimaltelevat kauriinsilmät. Terävä hengenveto päästi marmorinvalkean peukalon luikertelemaan hampaiden välistä puoliksi avonaiseen suuhun.
Varovaisen lipaisun paljastama rautainen maku leikitteli kitkeränä kielen päällä.
”Toisen täytyy kuolla.”
**
Pienen ikuisuuden päätteeksi poika-joka-elää totesi saman, loi rikkinäisistä lasinsiruista eheän ennustuksen. Niin paljon yhteistä, heillä kahdella, vai kolmella?
Viidennen lukuvuoden loppupuolella löysi parhaan ystävän pikkusisko pysyvän paikan pojan sylistä. Kohtalo tiesi aina – punapää laittoi merkille, miten kirkkaanvihreiden silmien syvyyksissä piilotteli jotakin pelottavaa, tuttua, pelottavan tuttua.
Missä Ginny, siellä Tom.