2/4 — Toiset treffitDominanaisen jälkeen seuraelämäni kohentui huomattavasti. Vaikka seuraavat treffit eivät kestäneet pitkään, ainakaan niiden aikana ei paljastunut epämiellyttäviä yllätyksiä (pidin korvani höröllä sanojen "avoin" ja "seikkailunhaluinen" varalta). Lisäksi sain seksiä. Niiden treffien jälkeenkin sain seksiä. Paljon. Enkä voi sanoin kuvailla, miten paljon siitä pidin.
Poikuuden menettäminen antoi minulle arvostusta kavereitteni silmissä. Neville seurusteli, Deanin ensimmäinen kerta oli ollut mysteeritytön kanssa Tylypahkan aikoina (epäilen kyllä, että mysteerityttö pysyi mysteerinä siksi, koska kyseessä oli Ginny), ja tätä nykyä hän kävi treffeillä jatkuvasti. Seamusin lempiharrastus sekä -puheenaihe oli seksi. Nyt pystyin itsekin osallistumaan keskusteluun.
Sen sijaan valtavan nolo salaisuus, jonka me kaikki kuitenkin tiesimme, oli se, ettei Harryn ensimmäinen kerta ollut edes lähellä. Kirjakauppapsykootikon jälkeen hänestä oli tullut erakko ja hän kävi ulkona vain Georgen tai Hermionen luona. Hän oli jopa lakannut puhumasta deittailusta. Olihan se ymmärrettävää, mutta jos tavoitteena oli päästä pukille, sillä ei pitkälle pötkinyt.
Muutama kuukausi sen jälkeen, kun parantajat olivat parsineet kaikki Harryn seitsemän reikää umpeen, hän tuijotti jääkaapin sisältöä ja mumisi, ettei pääsisi viikonloppuna kaljalle meidän kanssamme. Hänellä oli muita suunnitelmia.
Lopetin välittömästi salvan hieromisen huispausvammoihini ja tuijotin häntä.
"Suunnitelmia?" toistin hämmentyneenä. "Mistä lähtien sinulla on ollut suunnitelmia?"
Harry mulkaisi minua.
"On minulla joskus suunnitelmia. Ehkä en vain aina kerro niistä sinulle."
"Eihän sinulla ole ollut suunnitelmia sen jälkeen kun..."
Silloin tajusin: Harrylla ei ollut ollut suunnitelmia sitten hänen viimeisimpien treffiensä.
Harry ei halunnut puhua asiasta, vaan vaikutti lähinnä nolostuneelta. Pehmitin häntä jatkuvalla kysymysvirralla ja vasta kun olin seurannut häntä ympäri kämppää pitkän aikaa, ymmärsin, miten helppoa Hermionen taivuttelu olikaan. Hermione tarvitsi vain ajaa hulluuden partaalle, mikä kesti korkeintaan kymmenen minuuttia. Sen jälkeen hän raivostui ja paljasti kaiken. Harry sen sijaan puristi suunsa tiukasti kiinni ja piti päänsä huolimatta siitä, että kuljin hänen perässään tunnin ajan toistaen: "Kenen kanssa kenen kanssa kenen kanssa kenen kanssa..."
Ei ihme, että Harrya sanottiin Valituksi.
Hän pysyi vaiti niin päättäväisesti, että ehdin jo kuvitella hänen sopineen treffit mutantin kanssa. Lopulta hänen oli kuitenkin pakko taipua, sillä kukaan meistä ei aikonut päästää häntä treffeille ilman valvontaa. Ettei kävisi taas niin kuin viimeksi. Minä ainakin aioin olla paikalla henkivartijan roolissa, joten tulisin näkemään Harryn salaisen treffikumppanin joka tapauksessa. Kun selitin hänelle tämän, hän miltei perui koko homman.
Pidin Harrylle pitkän puheen siitä, kuinka paljon hänen epäluottamuksensa satutti. Lisäsin vielä, että jos hän aikoi tarjota illallisen zombille, se ei ollut noloa vaan supersiistiä. Lopulta Harry tiputtikin haarukkansa lautaselle, hautasi kasvonsa käsiinsä ja möläytti: "Se on mies. Minulla on treffit miehen kanssa. Ymmärrän kyllä, jos haluat että muutan pois."
Järkytyin melko lailla. Ensimmäinen, ehkä hivenen tunteeton kysymykseni oli: "Et halua tavata tyttöjä enää sen viimeisimmän jälkeen?" Jota seurasi kätevästi: "Ei ne kaikki yritä tappaa sinua."
"Osa vain haluaa pistää minut polvilleen?" Harry vastasi hymyillen epävarmasti.
"Lyön vetoa, että
sinun deittisi ainakin haluaa sitä."
Joo. Totta vitussa piti sitten sanoa niin. Harry valahti kalpeaksi, ja jouduin selittämään kiireesti, ettei tarkoitukseni ollut kuulostaa ilkeältä. Se oli ollut vahinko. Ja että minulle oli ihan sama, kumpaa sukupuolta Harryn treffiseura oli. Kunhan vain kukaan ei yrittänyt murhata ketään.
En ole aivan varma uskoiko Harry minua, sillä hän jatkoi vilkuiluaan aivan kuin olisi yrittänyt saada minut kiinni tuijottamasta itseään tai jotain. Mutta hän suostui kuitenkin siihen, että taustajoukot olisivat paikalla. Luultavasti siksi, koska hänellä ei ollut vaihtoehtoja.
*
Vakuutimme Harrylle, että valvontamme olisi hienovaraista. Emme kuitenkaan kertoneet, että olimme käyneet ravintolassa etukäteen ja suunnitelleet sen pohjapiirustuksen perusteella niin pakoreitit kuin hyökkäyskuviotkin. Harryn ei tarvinnut tietää kaikkea. Lisäksi Hermione oli tutkinut tarkasti Harryn treffikaverin taustat eikä ollut löytänyt mitään murhanhimoisuuteen viittaavaa.
Menin hakemaan Hermionea, sillä meidän oli tarkoitus esittää pariskuntaa ja illastaa samassa ravintolassa Harryn kanssa. Odotellessani haukkasin välipalaa. Hermione tuli keittiöön miettien ääneen, oliko unohtanut jotain, ja tiputti pienen käsilaukkunsa keittiön pöydälle. Laukku kolahti niin kovaa, että Koukkujalka rääkäisi ja kirmasi karkuun.
Hermionen estelyistä huolimatta kurkistin hänen laukkuunsa. Siellä oli kaksi käsiasetta, varasauva, käsiraudat, paketillinen syöttisytyttimiä, pussillinen perulaista pikapimeyspulveria, kolme erilaista veistä, valtava ensiapupakkaus sekä huulipuna.
"Öö, Hermione? Oletko sinäkin sellainen
avoin nainen?"
"Mitä?"
"Ei mitään", sanoin. "Miksi täällä on näin paljon roinaa?"
Hermione väänteli käsiään.
"
Tiedän kyllä, että olen ylivarovainen, mutta se hyväntekeväisyysgaala oli kuitenkin minun vikani. Jos en olisi käskenyt teitä hankkimaan seuralaisia, Harry ei olisi koskaan uskaltanut kysyä sitä tyttöä ulos."
Yhtäkkiä Hermione purskahti itkuun. Vaikka hänen tunteenpurkauksensa hermostutti minua, kiedoin silti käteni hänen ympärilleen ja yritin lohduttaa. Hän kutsui tyrskimisen lomassa tiskipyyhkeen ja kuivasi sillä märkiä silmiään.
"Pahinta tässä on se, että halusin Harryn gaalaan siksi, koska se auttoi keräämään rahaa! Olen kamala ihminen!"
Meillä alkoi olla kiire, joten pyyhin hellästi tiskipyyhkeellä hänen silmänsä puhtaiksi tuhriintuneesta meikistä. Yritin vakuuttaa hänelle, ettei rahankeruussa kengättömille sotaorvoille ollut mitään vikaa ja että Harrylle olisi tapahtunut jotain ikävää, vaikka hän ei olisi ollutkaan gaalassa. Muistutin myös, kuinka paljon Hermione oli tällä kertaa nähnyt vaivaa sen eteen, ettei kukaan onnistuisi vahingoittamaan Harrya.
"Kiitos, Ron. Aina kun et ole raivostuttava, osaat olla todella kiltti."
"Älä viitsi, maine menee."
Hermione hymyili pienesti. "Kiltteys on hyvä ominaisuus."
"
Isoäidit on kilttejä. Minä olen paremminkin
salskea tai
miehekäs."
Harmikseni Hermione nauroi minulle. Sitten hän niiskahti, heitti varustekonttinsa ohuen hihnan olkansa yli, ja lähdimme ulos.
Craig, Harryn deitti, työskenteli paikallisessa pitseriassa. Siinä samassa, jossa olimme Harryn kanssa toisinaan käyneet. Hän yritti säästää rahaa parantajakoulutukseen.
Harry piti Craigista. Minä en. Varsinkaan yhdessä Harryn kanssa. Minusta Craig kosketteli Harrya liian usein ja nauroi liian kovaa tämän vitseille. Minua hermostutti, sillä jo parien treffien jälkeen Harry alkoi rentoutua Craigin seurassa, vaikka minusta hänen olisi pitänyt olla varuillaan.
Hermione siemaili drinkkiään ja hymyili vahtiessamme Harrya varjoisasta nurkkauksesta käsin. Hänestä Harry ja Craig olivat söpöjä yhdessä. Olin vähällä lainata toista hänen pistooleistaan.
Sekä Hermione että Harry huomasivat oudon käytökseni ja tulkitsivat sen toisistaan tietämättä täysin samalla tavoin. He luulivat, että minulla oli ongelmia Harryn homouden kanssa. Hermione saarnasi, kuinka minun pitäisi tukea Harrya ja kuinka Harry ansaitsi onnellisuutta elämäänsä. Kuinka meidän pitäisi luoda turvallinen ympäristö, jossa Harry saattoi tutkia rauhassa seksuaalisuuttaan.
Hänen sanansa saivat minut punastumaan, vaikka en tiennytkään miksi. Olin kiusoitellut Harrya seksistä tarpeeksi kirjakauppapsykootikon aikana, joten ei se ainakaan siitä johtunut. Kun Hermione huomasi punastumiseni, häneltä pääsi yllättynyt "ai" ja hän nyökkäsi äkkiä kiirehtien keittämään teetä. Hän ei enää koskaan maininnut asiasta. En tiennyt, mitä se tarkoitti enkä halunnutkaan tietää. Olin vain tyytyväinen, ettei minun tarvinnut jälleen kerran selittää, kuinka Harryn homous ei minua vaivannut, vaan hänen treffikumppaninsa: Craig.
Harryn tapa käsitellä asiaa oli vaieta Craigista. Oikeastaan se oli aika surullista. Ei sillä, että olisin halunnut kuulla yksityiskohtia, mutta hän vauhkoontui joka kerta minun kysyessäni, miten asiat etenivät. Hän vain mutisi nopeasti "ihan hyvin". Luuli varmaan, että unohtaisin koko jutun, jos hän vaihtaisi aihetta tarpeeksi nopeasti... Muuten hyvä, mutta olin mukana joka ikisillä treffeillä.
Ainakin siihen saakka, kunnes Harry käski meidän lopettaa. Vahtimisemme kuulemma hermostutti häntä ja hämmensi Craigia. Sanoinhan minä, että Craig oli idiootti.
Pakotin Harryn suostumaan kompromissiin. Heidän ensimmäiset, kahdenkeskiset treffinsä olivat meidän asunnossamme sillä aikaa, kun minä istuin iltaa Seamusilla. Katsoimme telkkarista urheilua ja olimme valmiina hormittamaan meille ja hakkaamaan Craigin pään irti — jos tarpeellista.
Muutaman tunnin (ja muutaman oluen) jälkeen yritin taivutella Seamusin mukaan tarkistamaan, miten Harryn treffit sujuivat. Seamus ei halunnut lähteä.
"Yksityisasiat on yksityisasioita", hän sanoi. "Mitä jos me keskeytetään niiden panopuuhat?"
Hänen sanansa saivat minut raivostumaan, enkä taaskaan ymmärtänyt miksi.
"No, entä jos me keskeytetään Craigin murhapuuhat?" vastasin, ja keskustelu loppui siihen.
Päätimme hoitaa tilanteen rennosti: "Hups! Tänäänkö ne treffit oli? Älkää välittäkö meistä, olut vain loppui. Ei verta missään? Okei, mepäs tästä lähdetäänkin."
Näin jälkikäteen tajuan, ettei meidän olisi pitänyt ottaa hiilihankoja mukaan, mutta olimme vähän kännissä ja täynnä testosteronia. Siitä huolimatta viime hetken suunnitelmanmuutos hypätä takasta ulos aseitamme heilutellen oli huono päätös. Ei sillä, että olisin kokeillut sitä yhtä kertaa useammin, mutta tässä tapauksessa yleistäminen sallittakoon.
Me siis puoliksi astuimme, puoliksi hyppäsimme takasta aseet kohotettuina. Seamus karjaisi jopa puolikkaan sotahuudon. Puolikkaan siksi, että hän nielaisi tuhkaa ja meinasi tukehtua.
Harry ja Craig katsoivat meitä yllättyneinä, mutta yllätys oli taatusti molemminpuolista. En tiedä, mitä oikein odotin, mutta en ainakaan sitä, mitä me näimme.
He makasivat sohvalla ja olivat selvästi suudelleet. Harryn posket olivat punaiset, hänen lasinsa vinksallaan ja hänen turvonnut alahuulensa kiilteli syljestä. Craig oli Harryn jalkojen välissä, ja yhtäkkiä tajusin ajattelevani Harryn sisäreisiä. Enkä kyennyt kääntämään katsettani.
Harry työnsi jähmettyneen Craigin päältään, ja se ääliö kömpi kauemmas, vaikka ei selvästi olisi halunnutkaan. Minä puolestaan peräännyin mutisten anteeksipyyntöjäni niin kauan, kunnes lahkeeni syttyi palamaan. Seamus sammutti sen nopeasti, mutta lahje jatkoi savuamista sillä aikaa, kun me seisoimme aloillamme tietämättä mitä tehdä.
"Mitä te täällä teette?" Harry kysyi, kun Craig oli vetäytynyt vessaan. Harry näytti nolostuneelta, mutta en tiedä, johtuiko se meidän käytöksestämme vai hänen käytöksestään vai molemmista.
Vilkaisimme toisiamme Seamusin kanssa.
"Öö, tänäänkö ne treffit oli? Meiltä loppui olut", Seamus yritti.
Harry laittoi kätensä puuskaan ja silmäili hiilihankoja. "Niinkö? Ja noita tarvitaan..."
"Pullonaukaisijoiksi?" Seamus ehdotti heilutellen hankoaan toiveikkaasti.
"Kalloja murskaamaan", minä myönsin. "Me vain haluttiin olla varmoja, ja viime kerran jälkeen..."
"Tiedän varsin hyvin mitä viime kerralla tapahtui", Harry äyskähti. "Mutta ette te voi olla jokaisilla treffeillä vahtimassa. Sitä paitsi hoette aina että minun pitäisi saada seksiä..."
"Joo, mutta ei
tuolta", tokaisin, ennen kuin ehdin estää itseäni. Sekä Harry että Seamus kääntyivät katsomaan minua. Harry puisteli päätään epäuskoisena.
"Tiesinhän minä ettet ole okei tämän kanssa. Mutta vaikka onnistuisitkin pelottelemaan Craigin karkuun, niin en minä yhtäkkiä lakkaa tykkäämästä miehistä!"
Hän kääntyi kannoillaan ja oli ryntäämäisillään pois, mutta tartuin häntä käsivarresta.
"Ei minua haittaa, että tykkäät miehistä", sanoin lujasti. "En vain luota
Craigiin."
Harry nykäisi itsensä vapaaksi ja loi minuun synkän katseen.
"Joopa joo."
Craig tuli takaisin karautellen kurkkuaan, ja käänsimme päämme yhtenä miehenä.
"Alkaa olla myöhä."
"Älä mene vielä", Harry pyysi. "Nuo on lähdössä."
Craig pudisti päätään ja suuntasi kiireesti kohti takkaa. Hänen tarttuessaan hormipulveriin Harryn ryhti lysähti pettymyksestä.
"Eikun oikeasti, me lähdetään alta pois", Seamus totesi vilkuillen anteeksipyytävästi vuoroin Harrya, vuoroin Craigia. "Älkää antako illan mennä pilalle vain siksi, että me oltiin idiootteja. Me vain haluttiin varmistaa että Harry on okei." Seamus kohotti hiilihankoaan. "Me oltaisiin hakattu sinut vain, jos et olisi käyttäytynyt kuin herrasmies."
"Seamus", Harry sähisi.
Craig kääntyi Harryn puoleen. "Olet ihan okei tyyppi, joten älä ota tätä henkilökohtaisesti."
Harry astui hätääntyneenä askeleen lähemmäs Craigia.
"Eikö me nähdä enää? Meidänhän piti mennä lauantaina leffaan."
Craig pudisti päätään silmäillen hermostuneena hiilihankoa, joka oli edelleen kädessäni.
"Enpä usko."
Harry astui jälleen askeleen lähemmäs. "Mutta—"
Craig harppasi kuitenkin takkaan ja hävisi jättäen Harryn tuijottamaan lieskoja, kun ne muuttuivat vihreistä takaisin keltaisiksi.
Hiljaisuus oli kauheaa. Näin nurkkasilmästäni Seamusin seisovan tönkkönä ja silmät suurina uskaltamatta liikauttaa sormeaankaan. Olin itse aivan yhtä paskat housussa, koska emme olleet ainoastaan pilanneet Harryn treffejä vaan sen lisäksi Harryn oli juuri lempannut se ainoa henkilö, jonka kanssa hän oli uskaltautunut ulos kirjakauppapsykopaatin jälkeen. Kumpi tahansa meistä liikkuisi ensimmäisenä, kuolisi. Siitä asiasta olimme näköjään samaa mieltä.
Vihdoin ja viimein Harry kääntyi ympäri ja marssi kohti eteistä vilkaisematta kumpaakaan meistä. En voinut vain seistä hiljaa.
"Harry—"
"Haista paska!"
Irvistimme Seamusin kanssa yhtä aikaa, kun Harry paiskasi ovensa kiinni.
*
Olin aivan varma, ettei Harry antaisi koskaan minulle anteeksi. Istuin koko illan sängylläni pää haudattuna käsiini ja yritin keksiä keinon korjata tilanne. Päädyin kuitenkin jatkuvasti samaan johtopäätökseen: se oli nyt loppu. Tämä oli viimeinen naula arkkuuni. Petin Harryn luottamuksen neljännellä luokalla niiden typerien turnajaisten aikana, jätin hänet pulaan kun jahtasimme hirnyrkkejä ja nyt olin onnistunut pilaamaan hänen ainoan mahdollisuutensa saada seksiä.
Anteeksiantamatonta.
Nukahdin vasta aamun pikkutunneilla ja heräsin puoliltapäivin. Olin varma, että Harry oli muuttanut pois tai ainakin ensi töikseen katouttaisi pallini, joten aluksi en uskaltanut lähteä huoneestani. Mutta en ollut rohkelikko turhan takia.
Lisäksi minulle tuli nälkä.
Niinpä hiippailin pitkin käytävää ja kurkistin varovasti keittiöön. Harry istui pöydän ääressä lehti edessään ja tuijotti kaukaisuuteen. Olisin perääntynyt ja luikahtanut hiljaa karkuun, mutta hän räpäytti silmiään ja huomasi minut, ennen kuin ehdin kadota.
"Olit oikeassa", Harry sanoi hiljaa ja laski lannistuneen katseensa. "Olisi pitänyt kuunnella."
Astuin keittiöön hemmetin hämmästyneenä mutta kieltämättä tyytyväisenä asioiden saamaan käänteeseen. Olin kuitenkin varuillani siltä varalta, että kyseessä olikin ansa.
"Ai siksikö, koska se säikähti niin helposti?"
"Ei." Harryn äänensävy kuulosti huolestuttavalta. Oliko sekin minun syytäni? Hän nielaisi ja veti teekuppinsa lähemmäs. "Vaan niiden kuvien takia, joita Craig napsi meistä ilman että huomasin. Niiden, joissa me ollaan yhdessä sohvalla ja jotka tällä hetkellä koristaa velhomaailman jokaista aikuisviihdelehteä. Jos et olisi rynnännyt keskeyttämään meitä, ne kuvat olisivat vieläkin pahempia."
Tuijotin Harrya, mutta hän väisti katsettani.
"
MITÄ?" huusin ja tömistelin lähemmäs. Huomasin, että sanomalehden alta pilkotti aikakausilehden kulma. "Näytä."
Harry heitti minuun säikähtäneen katseen ja peitti kulman sanomalehdellä, ennen kuin siirsi koko nivaskan kauemmas minusta.
"Ei. En halua että kukaan näkee niitä koskaan! Hermione kävi aamulla täällä ja aikoi laittaa kaikki lupaamaan ettei niitä katsota." Harry hautasi kasvonsa käsiinsä. "On tarpeeksi paha, että ne kuvat on joka ikisen juorulehden kannessa, mutta sentään ne on suhteellisen säädyllisiä. Onneksi niissä ei näy, miten haparoin ja ilmeilen typerästi ja paska, paska,
paska." Harry repi hiuksiaan.
Puristin suuni tiukaksi viivaksi ja harpoin mitään sanomatta olohuoneeseen. Harry seurasi perässä.
"Mitä etsit?"
Noukin hiilihangon käteeni. "Aion tappaa Craigin. Jos aurorit tulevat kyselemään, niin en sitten sanonut mitään. Hermione voi hoitaa loput."
"Älä ole naurettava", Harry huokaisi ja palasi takaisin keittiöön.
"Olen ihan tosissani!" huusin hänen peräänsä.
"Et edes tiedä missä Craig asuu", Harry huusi takaisin.
"Hah! Hermione teki täyden taustatutkimuksen", vastasin omahyväisesti ja seurasin Harrya keittiöön. "Voisin hormittaa Craigin äidille jos haluaisin."
Harry näytti väsyneeltä.
"Jätä Craig rauhaan. Jos alat pelleilemään hänen kanssaan, asiat vain mutkistuvat. Sitä paitsi Craig ei kertonut kaikkea... kaikkea mitä kuuli. Voi tietenkin olla, että hän odottaa parempaa tarjousta, mutta saattaa olla niinkin, että kuvista saadut rahat riittävät eikä hän kerrokaan kaikkea. Se muuttuu varmasti, jos hänen pitää poistattaa metallia pääkopastaan, joten..."
Laskin hiilihangon pöydälle ja lysähdin tuoliin Harrya vastapäätä. Hörppäsin hänen teestään, mutta se oli jo kylmennyt, joten leijutin hellalta pannun ja täytin kupin kuumalla ennen kuin työnsin sen takaisin.
"Minkälaisia asioita?"
Harry punastui. "Ihan vaan asioita." Hän siemaisi teetä, ja hänen hartiansa rentoutuivat hitusen.
Höristin korviani hänen äänensävylleen. "Jotain mitä et ole kertonut minulle?"
"Osan olen, kuten Dursleyistä... Hyvä Jumala, kerroin Craigille kaiken Dursleyistä!" Harry hautasi kasvonsa käsiinsä ja työnsi sormensa jälleen hiuksiinsa.
Jos Craig kertoisi lehdille yhtään mitään Harryn lapsuudesta, tappaisin hänet. Jos ennättäisin sinne ennen Hermionea. Mutta ensin täytyi selvittää jotain muuta.
"Mutta osaa et ole?" painostin.
"En kai", Harry sanoi ja kohautti harteitaan.
"Kerroit Craigille, mutta et minulle?"
Harry katsoi minua hämmästyneenä. "Ne oli vaan typeriä juttuja. Ei niistä kannata hermostua."
"No voit kai kertoa minullekin, jos ne on vain typeriä juttuja?" kysyin järkevästi. "Olen paras ystäväsi, joten mikset ole kertonut niistä aiemmin?"
Harryn leuka loksahti. Selvästi hän oli uskonut, etten välittäisi kysellä enempää, mutta hei! Kun paras ystäväsi paljastaa, että hän on kertonut käytännössä tuntemattomalle ihmiselle sellaisia salaisuuksia, joita ei haluaisi paljastaa Profeetalle, noh, se pistää miettimään, että mitä ne salaisuudet ovat.
"Ne on vaan juttuja, joita et tajuaisi. Etkä haluaisi kuulla", Harry sanoi kuin itsestäänselvyytenä. Hän nousi ylös ja alkoi kasata tavaroitaan. Hän kietoi Sen lehden Profeetan sisään, aivan kuin ei olisi halunnut koskea siihen edes sormenpäillään.
"Joita en tajuaisi? Koska olen niin tyhmä?" kysyin ärtyneenä. En voinut uskoa, että Harrylla oli salaisuuksia, joita hän pystyi kertomaan jollekulle muulle paitsi minulle. Ymmärsin kyllä, että oli asioita, joita ei halunnut kertoa kenellekään. Esimerkiksi ollessani kolmentoista harjoittelin suutelemaan pussailemalla omaa kättäni, kunnes peilini kertoi että minulla oli huono tekniikka. Tai kun olin niin kateellinen Harryn juhlakaavusta, että leikkasin sen kaulukseen pienen reiän, jota Harry ei koskaan huomannut. Tai kun Hermione käytti hirnyrkkijahdin aikana
pystyty-loitsua, niin se sai teltan lisäksi jotain muutakin nousemaan. Mutta mitä Harryn salaisuudet olivatkaan, hän oli kertonut niistä
Craigille sen sijaan, että olisi kertonut minulle. Helvetin Craig!
Harry tuijotti minua. "Mitä? Eikä! Et sinä haluaisi kuulla niitä." Hän toisti jälleen samat sanat ja sai minut entistä uteliaammaksi
"Kuten mitä?"
"Kuten... No, esimerkiksi sen, että milloin aloin tykkäämään pojista", Harry sanoi punastuen. "Sellaisia asioita. En haluaisi nähdä niitä painettuina Profeettaan, mutta ei ne kiinnosta sinuakaan."
"Haluan kuulla lisää", väitin vastaan. "Milloin sitten aloit tykätä pojista?"
Lausuin kysymyksen, ennen kuin ehdin ajatella sitä sen tarkemmin, mutta kun sanat ehtivät huuliltani, niin tajusin, että vastaus oikeasti kiinnosti minua. Mieleeni nimittäin pälkähti, että Harry oli saattanut tykätä jostakusta, jonka me molemmat tunsimme. Kallistin päätäni hieman.
"Kuka oli
ensimmäinen poika josta tykkäsit?"
En ole vielä tähän päivään mennessä nähnyt Harryn punastuvan niin syvästi. Hän laski katseensa alas ja nappasi lehtipinkkansa.
"Ei kukaan."
"Kerro! Lupaan etten ala vitsailla."
Olin vähällä jatkaa:
paitsi jos se oli Malfoy tai Kalkaros tai kukaan opettajista tai, yök, Creevy, mutta hillitsin itseni. Sillä mitä jos se
oli ollut Malfoy tai Kalkaros tai joku opettaja tai, yök, Creevy. En olisi silloin ollut kovinkaan ymmärtäväinen ystävä, jolle tällaisia asioita kannatti kertoa. Harrya oli sitä paitsi jo nolattu tarpeeksi yhdelle päivää.
"En minäkään salaile sinulta tuollaisia", valitin ääneen.
"Sinun elämäsi ei olekaan niin noloa kuin minun", Harry sanoi kuulostaen vakuuttuneelta siitä, että hänen sanansa olivat totta. Harkitsin kertovani teltanpystytysjutusta, mutta en kuitenkaan kertonut. Sen jälkeen en olisi voinut enää elää.
Ryhdistäydyin ja valmistauduin olemaan hetken aikuinen. Halusin näyttää Harrylle, miten vakavasti otin meidän ystävyytemme.
"Kuule, kuka se sitten olikaan, ei sen takia kannata olla nolona. Vaikka se olisi ollut Colin Creevy, olisin silti ystäväsi."
Harry irvisti. "Yäk." Ja niine sanoineen hän poistui.
Merlinille kiitos.
*
Viikkoa myöhemmin istuimme Harryn kanssa sohvalla katsomassa TV:tä ja syömässä noutoruokaa. Tajusin jonkin ajan kuluttua, että hän vilkuili minua eikä koskenut ruokaansa.
"Mihä?" kysyin suu täynnä currya. "Onko 'inulla jotain 'aamahha?"
"Seamus on maannut miesten kanssa", Harry sanoi
Lakkasin etsimästä kastiketta paidaltani ja katsoi Harrya hämmentyneenä. "Joo. Etkö tiennyt?"
Selvästikään Harry ei ollut tiennyt, koska hän näytti niin järkyttyneeltä.
"En. Kukaan ei kertonut. Siitä tuli vain eräänä päivänä puhetta ja kaikki luulivat, että tiesin jo."
Minusta tuntui, että missasin jotain tärkeää, sillä niin vauhkoontuneelta Harry näytti. Yritin päästä yhteyteen ymmärtäväisen puoleni kanssa, ihan vain näyttääkseni Hermionelle, että kenellä tässä oli teelusikan tunneskaala.
"Ja olet... vihainen, koska... Koska et olisi tuntenut itseäsi niin yksinäiseksi, jos olisit tiennyt Seamusista", sanoin. Oivallukseni alkoi hitaasti, mutta syveni loppua kohden ymmärtäväisyydeksi. Olin ylpeä itsestäni, olin oikeasti syvällinen!
Harry tuijotti minua edelleen epäilevästi.
"Seamus sanoi, että olet aina tukenut häntä ja ettei sinua ole koskaan haitannut, vaikka hän puhuukin homoudestaan."
En ymmärtänyt Harrya. "Miksen olisi tukenut?"
"Eli sinua ei haittaa se, että Seamus tykkää miehistä?"
"Täh? Ei tietenkään. Miksi haittaisi?"
Harry näytti hämmentyneeltä. "Mutta, entä... entä sitten kun
minäkin tykkään miehistä..."
Hienoa, oltiin palattu taas tähän aiheeseen. Laskin curryn pöydälle ja pyyhin käteni farkkuihini.
"Se ei ihan oikeasti haittaa pätkääkään. Minut on kasvatettu hyväksymään erilaisuus. Onhan Billilläkin ollut poikaystäviä."
"Onko?" Harry silmät olivat pullahtaa ulos. "Mutta luulin että se haittaa sinua!"
"Mitäs olet tuommoinen idiootti", selitin avuliaasti. "Minähän sanoin, ettei se haittaa. En ymmärrä, miksi vainoharhailet juuri minun suhteen."
Okei, myönnän olleeni loukkaantunut, ehkä jopa hivenen nyrpeä, mutta minusta ei ollut reilua, että Harry kaatoi kaikki neuroosinsa juuri minun niskaani.
"Eli et ollutkaan järkyttynyt, kun näit minut ja Craigin sohvalla, vaan pelkästään yllättynyt?" Harry kysyi hitaasti. "Eikä sinua olisi haitannut, jos olisimme harrastaneet seksiä?"
Raivo paisui sisälläni, ennen kuin ehdin hillitä tai edes ymmärtää sitä. Ajatus siitä, että Harry,
minun Harryni, olisi tehnyt jotain sen... sen saastaisen rotan kanssa...
"Olisi taatusti haitannut, jos se olisi ollut
Craig", syljin ulos hänen nimensä.
Harry hätkähti äänensävyäni, mutta nyökkäsi sitten. "Joo, okei. Tajusit, millainen ääliö Craig oli, ennen kuin me muut huomattiin mitään."
Tajusinko? No, niinhän minä olin tehnyt. En tietenkään ollut arvannut, että hän tekisi jotain
sellaista kuin teki, mutta en ollut myöskään tykännyt katsella häntä Harryn lähellä. Joka kerta, kun Craig oli laskenut kätensä Harryn polvelle ravintolan pöydän alla, olin ollut vähällä lyödä häntä turpaan. Tai kun Harry oli hymyillyt Craigille, olin halunnut huutaa, ettei Craig ollut hänelle oikea. En tosin tiennyt miksi.
Mutta kun näin heidät sohvalla, sisimpäni oli järkkynyt. Tiesin vain, että Craig
ei ollut se, jonka kanssa Harryn piti olla. Jos kuvittelin heidät yhdessä edes leffaan, halusin samassa rikkoa jotain.
Hitto, olipa minulla oikeasti hyvät vaistot! Aloin heti suunnitella, miten kertoisin asiasta Hermionelle. Teelusikan tunneskaala? Niinpä varmaan. Olin tajunnut ennen häntä, ettei Craigiin voinut luottaa!
"Entä jos se olisi joku muu? Vaikka joku tyyppi pubista?" Harry kysyi hermostuneena. "Olisiko se okei? Tai siis, näytät vain niin... järkyttyneeltä."
Purin hampaani tiukasti yhteen kun vain ajattelinkin Harrya sohvalla tuntemattoman, humalaisen miehen kanssa. Sellaisen, joka halusi vain persettä.
"Ei mitään känniääliöitä. Semmoiset ei sovi sinulle."
"Miksi ei? Sinä tuot tyttöjä baarista jatkuvasti." Harryn silmät siristyivät epäilevästi, jopa vihaisesti. "Eli jos toisinkin jonkun tytön tänne, sekö olisi okei?"
Rehellisesti sanottuna se kuulosti paremmalta. Mikä minua oikein vaivasi? Mutta ei sekään mielikuva ollut oikeasti miellyttävä, koska pelkäsin, mitä baarista tuotu tyttö voisi kaivaa käsilaukustaan: puukon, pistoolin, myrkkyä lisättäväksi Harryn juomaan.
"Ei, koska se voisi olla samanlainen kuin se kirjakauppapsykootikko", sanoin lopulta ja nappasin curryni pöydältä.
"Älä kutsu häntä tuolla nimellä", Harry mutisi.
"Se tyttö yritti tappaa sinut", muistutin Harrya ja tungin haarukallisen ruokaa suuhuni. Olimme käyneet saman keskustelun ennenkin.
"Hän menetti koko perheensä. Hänellä oli ongelmia." Harry näytti surulliselta tökkiessään curryaan. "Eli siis tytöt ei ole hyvä juttu sen takia. Miksei miehet sitten käy?"
"En tarkoita, ettetkö voisi tapailla ketään, mutta tästä lähtien olen aina epäluuloinen jokaisen suhteen. Ja satut olemaan kiinnostunut miehistä, siksi olen epäluuloinen miehiä kohtaan."
Aloin oivaltaa, että minulla oli sittenkin eri syyt, miksi en pitänyt Harryn mahdollisista naisseuralaisista verrattuna miesseuralaisiin. Tytöt olivat omanlaisensa uhka, koska heistä ei yleensä olisi uskonut olevan harmia. Tosin kirjakauppapsykootikon avulla olin parantunut tehokkaasti siitä harhaluulosta. Mutta tytöt olivat lisäksi aina vailla jotain. He halusivat Harrya kuuluisuuden vuoksi, olivat rahan perässä, jännityksen, murhan, mitä ikinä.
Sitten toisaalta, ajatus Harrysta miehen kanssa sai vereni kiehumaan.
Tyttö edusti Harrya verilammikossa, mutta mies... No,
mies oli se, joka sai Harryn huokailemaan sohvalla. Mies oli se, joka tarttui Harryn reiteen ja veti hänet lähemmäs. Mies oli se, joka suuteli Harrya ja hyväili häntä.
Ja
minä halusin sitä.
Minä halusin olla se mies.
Oivallus iski minua kuin metrinen halko, ja jähmetyin aloilleni. Hengitykseni pysähtyi. Ilmeisesti kasvonikin kalpenivat, koska Harryn ilme muuttui huolestuneeksi ja hän laski currynsa pöydälle.
"Onko kaikki hyvin?"
Avasin suuni, mutta en saanut sanottua mitään.
"Ron?" Harry hypähti ylös, ja hänen silmänsä laajenivat säikähdyksestä. "Tukehdutko sinä?"
Pudistin heikosti päätäni.
"Mitä voin tehdä? Voitko pahoin? Autanko sinut vessaan? Pyörryttääkö? Haluatko vettä?"
Nyökkäsin viimeiselle ehdotukselle vain siksi, että Harry tukkisi suunsa. Hän juoksi välittömästi keittiöön.
Okei, mitä tämä oli olevinaan? Viimeisimmästä kaadostani oli jo kauan, joten olinko vain niin puutteessa, että muisto Harrysta ja Craigista sai minut kiihottumaan? Halusinko todella Harrya vai oliko tämä pelkkää suojelunhalua? Ehkä halusin Harrya siksi, ettei hänen tarvitsisi treffailla ketään, joka mahdollisesti pettäisi hänet? Vai vihasinko Craigia niin paljon, että halusin kostaa viemällä Harryn tai jotain muuta yhtä kamalaa? Tai ehkä joku oli livauttanut himoja herättävää lientä curryyni. Se currykauppias olikin aina vaikuttanut hämäräperäiseltä.
Harry palasi vesilasillisen kanssa. Hän polvistui eteeni ja tuijotti minua kulmat huolestuneessa kurtussa. Yritin kuvitella meidät kahdestaan sohvalle, Harryn voihkimaan ääneen ja hänen reitensä kietoutuneina ympärilleni.
Halusin hänet.
Samassa olin kovana. Voi vittu. Harry ei sitä kuitenkaan huomannut, koska hän tuijotti edelleen kasvojani, aivan kuin olisin kuolemaisillani hetkenä minä hyvänsä ja hän vain odottaisi merkkiä soittaakseen Pyhään Mungoon.
"Tarvitsee päästä makuulleen", änkytin.
"Olet sohvalla, voit maata siinä."
Harry oli kerrassaan ärsyttävän käytännöllinen. Kömmin jaloilleni.
"Taidan käydä ensin vessassa", sanoin ja kiiruhdin pois.
"Voinko tehdä jotain?" Harry huusi perääni ja lähti seuraamaan minua.
"Ei hätää, ei hätää", heitin olkani ylitse. "Olen ihan ok. Ehkä tämä johtuu... Curry ei varmaankaan vain tehnyt hyvää."
Se ei ollut maailman seksikkäin tekosyy sanottavaksi sille henkilölle, jonka kanssa olin juuri tajunnut haluavani harrastaa seksiä, mutta en tahtonut Harryn kutsuvan Hermionea paikalle.
Myöhemmin, kun olin paennut omaan sänkyyni, Harry kurkisti ovenraosta sisään.
"Ron?" hän kuiskasi.
Teeskentelin nukkuvaa, ja hän jätti minut yksin. Tarvitsin aikaa asioiden miettimiseen.
*
Hermione pyyhälsi ympäri kämppäämme ja mutisi tavalliseen tapaansa olemattomasta sotkusta. Harry ohjasi hänet sohvalle ja minä toin meille kermakaljat.
"Minulla oli toissapäivänä äärimmäisen nolot treffit", Hermione valitti. "Kaikki meni hyvin niin kauan, kunnes lähdimme ravintolasta. Ulkona tuuli puski hiukseni kasvoilleni, joten heilautin niitä. Yritin tehdä sen yhtä seksikkäästi, niin kuin Parvatilla oli tapana, mutta heilautinkin hiukset suoraan hänen suuhunsa. Hän joutui sylkemään ne ulos."
Harry naureskeli ja siemaisi pullostaan. Hänen reaktionsa sävähdytti selkeästi Hermionea, joka rakasti nähdä parhaan ystävämme onnellisena. Uskonpa, että Hermione muuttui aikuistuessaan vähemmän jäykäksi ainakin puoliksi Harryn takia. Siinä yksi seikka, josta olimme hänen kanssaan samaa mieltä.
"Olin aivan paniikissa ja yritin irrottaa hiuksiani hänen kasvoiltaan. Minun olisi tietysti pitänyt vain siirtyä kauemmas, mutta koska minua hävetti niin paljon, yritin auttaa konkreettisemmin. Sitten hän liikahti, ja sormeni lipsahtivat suoraan hänen suuhunsa. Hän säikähti niin paljon, että puri niitä!"
Virnistin leveästi sekä tarinalle (oli viihdyttävää kuulla, ettei Hermionekaan ollut aina täydellinen) että Harryn huvittuneelle ilmeelle.
"Kuulostaa siltä, että onnistuit munaamaan itsesi oikein kunnolla", sanoin.
Hermione katsoi minua pahasti.
"Nyt kun olet alkanut jälleen deittailla, voit kai kertoa, mitä Stevelle tapahtui?" Harry kysyi toiveikkaana.
Hermione ja Steve olivat tapailleet toisiaan muutaman kuukauden ajan. Kaikki oli näyttänyt menevän hyvin, kunnes yhtäkkiä he eivät enää olleet yhdessä. Joka kerta kun kysyimme Hermionelta syytä eroon, hän muuttui kirkkaanpunaiseksi ja vaihtoi aihetta. Se luonnollisesti sai meidät entistä uteliaammiksi.
"Kerro nyt, me ollaan sinun parhaita kavereita", kinusin innokkaana. "Jos me ei voida kertoa toisillemme noloja treffijuttuja, niin kenelle sitten?" Mulkaisin pikaisesti Hermionen takana istuvaa Harrya, sillä hänen silmänsä kiiluivat pahaenteisesti. Jos hän edes kuiskaisi mitään 'lutkasta', pieksäisin hänet varmasti.
"Minäkin kerroin, kun Cho kieltäytyi lähtemästä treffeille", Harry valitti.
"Olit silloin neljäntoista!"
"No, ei minulla ole muuta kerrottavaa!" Harry sanoi avuttomasti.
"Me nalkutetaan niin kauan että sanot", sanoin. "Tiedät kyllä, miten rasittava osaan olla jos haluan."
"Se on totta", Harry myönsi. "Meinasin hypätä ikkunasta ulos viimeksi, kun Ron halusi tietää jotain. Hän on lahjakas nalkuttaja."
"Hyvä on", Hermione alistui. Hän veti syvään henkeä ja nojautui taemmas tuolissaan. "Tehdään näin: kerron teille mitä tapahtui ja sen jälkeen te kysytte lisää. Saatte molemmat arvata kolme kertaa ja tulette arvaamaan väärin. Okei?"
"Okei!" sanoimme yhteen ääneen. Olin kovin innoissani, tästä tulisi mielenkiintoista.
Hermione otti kermakaljastaan pitkän huikan. "Steve oli minusta seksuaalisesti liian estynyt. Halusin, että hän käyttäytyisi luontevammin, mutta hän vain sulkeutui entistä enemmän. No, arvelin, että jos kertoisimme toisillemme seksuaaliset fantasiamme, se auttaisi asiaa. Kerroin ensin omani, eikä teillä luultavasti ole vaikeuksia arvata sitä."
Harry virnisti innostuneena. "Olet kirjastossa ja joku mies... keskeyttää opiskelusi."
"Päivänselväähän se on, mutta sitä pitää mistä pitää", Hermione sanoi häkeltymättä.
Harry ja minä vislasimme sekä hurrasimme, ja Hermione pyöritteli silmiään odotellessaan meidän lopettavan.
"Niin, niin, kylläpäs olette aikuisia. Mutta juju olikin siis siinä, että minun fantasiani pystyy arvaamaan, mutta en pystynyt arvaamaan Steven fantasiaa. Hän oli liian sulkeutunut." Hermione hörppäsi jälleen kermakaljastaan. "Kun hän lopulta kertoi minulle sen, me erosimme."
En ollut eläessäni kuullut mitään näin mahtavaa. "Öö, kotitonttu ja kartanonherra! Irvetan maahinen ja pankin asiakas! Eikun, riistanvartija ja kentauri!" huusin.
"Ei, ei ja ei", Hermione sanoi rauhallisesti.
Olin tyytyväinen, suorastaan ällistynyt siitä, että mikä fantasia olikaan, se oli jotain pahempaa kuin yksikään ehdotuksistani.
"Ron, minua häiritsee se, että pystyt kuvittelemaan tuollaisia", Harry sanoi naurunsa lomasta. "En halua edes tietää, mitä omilla treffeilläsi tapahtuu."
"Okei, Harry. Sinun vuorosi", Hermione huokaisi.
"Ei vielä. Me keksitään Ronin kanssa yhdessä tosi hienot kysymykset."
"No, Harry", Hermione kysyi ilkikuristesti. "Mikä on sinun fantasiasi?"
Harry käpertyi kasaan. "En kerro."
"Minä kerroin juuri omani!" Hermione väitti vastaan. "Mehän ollaan ystäviä. Etkös juuri sanonut niin?"
"Miksi minä? Utele Ronilta!"
"Hyvä on. Ron..." Hermione katsoi minua tietävästi. Muistin yhtäkkiä keskustelun minun muka-homokammostani. Kun Hermione silloin katsoi minua ja sanoi "ai" ja lähti... Oliko hän tiennyt? Edes
minä en ollut vielä silloin tiennyt, mutta Hermione oli tavallisesti meitä edellä kaikessa. Jos hän kertoi tarinansa nyt siksi, että hän tiesi minun fantasioineen viimeiset viikot Harrysta ja yritti saada minut kertomaan sen ääneen, tappaisin hänet.
"Öö, Kanuunoiden fani pukuhuoneessa pelin jälkeen", sanoin.
Hermione vaikutti pettyneeltä, mutta ei väittänyt vastaan. Toivoin, että olin saanut hänet vakuutettua. Olin nimittäin päättänyt, että koska en ollut tarpeeksi varma tunteistani, en halunnut kertoa niistä Harryllekaan. Jos kaikki olisikin ohimenevää hulluutta, en ainakaan satuttaisi häntä. Pelkäsin tietysti myös, että jos kertoisin Harrylle haluavani hänen kanssaan sänkyyn, hän ei välttämättä haluaisikaan samaa. En ollut koskaan ollut hyvä käsittelemään torjuntaa ja asian teki vielä vaikeammaksi se, että kyseessä oli Harry.
"Harryn vuoro."
Harry hörppäsi kaljastaan. "Okei, antakaa kun mietin", hän sanoi kurtistaen kulmiaan. "Minulla ei ole mitään valmista fantasiaa, joten yritän käydä nopeasti läpi eri vaihtoehtoja. Ehkä joku niistä vaikuttaa tosi kivalta. Tämä on tosin vaikeaa, koska en edes tiedä kovin monia vaihtoehtoa..."
"Voin arvata fantasiasi", sanoin kevyesti.
Sekä Harry että Hermione katsoivat minua yllättyneinä.
"Niinkö?" Hermione kysyi vaikuttuneena. "En usko, että arvaisin sitä itsekään."
Nyökkäsin vakavalla naamalla. "Jälki-istuntoa liemimestarin kanssa."
"YÖÖÖÖKKK!" Harry huusi.
Purskahdimme Hermionen kanssa nauramaan. Harry loikkasi kimppuuni, ja nahistelimme vähän. Hän sai minusta niskalenkin ja joi kermakaljani sillä aikaa, kun yritin käsiäni heilutellen saada turhaan pullosta kiinni.
Myöhemmin, kun Hermione oli jo lähtenyt, istuimme Harryn kanssa juomassa toisetkin pullolliset. Aurinko oli jo laskenut, ja olimme jättäneet takkatulen palamaan. Tunnelma oli rentoutunut.
"Tiedän oikeasti, mikä sinun fantasiasi on", sanoin. En tiedä miksi otin asian vielä puheeksi. Tuntui vain reilulta, että Harrykin tietäisi omista haaveistaan, sillä hänellä ei näyttänyt olevan aavistustakaan.
Harry katsoi minua epäilevästi. "En usko että minulla on sellaista."
Tuijotin hypnoottisesti loimuavia liekkejä ja jatkoin. "Tulet kotiin elokuvista pitkäaikaisen poikaystäväsi kanssa. Nauratte kippurassa, kun työnnytte ovesta sisään. Ehkä on satanut, ja olette kastuneet läpimäriksi. Ehkä olette vitsailleet koko kotimatkan ajan ja nauraneet itsenne kipeiksi. Alatte suudella, kun ovi on vielä auki, joten teidän täytyy joko potkaista se kömpelösti kiinni tai sulkea se kaatumalla sitä vasten. Nakkaatte avaimet lipaston päälle, heitätte takit lattialle ja könyätte makuuhuoneeseen."
Vilkaisin Harrya. Hän nielaisi ja hänen katseensa oli niin surullinen ja kaipaava, että kaduin sanoneeni mitään.
"Joo", Harry mutisi paksulla äänellä. "Se olisi ihan..." Hän hörppäsi pullostaan ja käänsi katseensa takaisin tuleen.
"Jonain päivänä se on totta", sanoin.
Harry nyökkäsi, mutta ei selvästi uskonut minua. Halusin sanoa, että se voisi olla totta meille, mutta sanat eivät suostuneet tulemaan ulos.