Kirjoittaja Aihe: Vesisadetta heti aamusta, Holmes NYC, Joan/OFC, K-12  (Luettu 5661 kertaa)

Poissa Kani

  • touché
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 121
Nimi: Vesisadetta heti aamusta
Kirjoittaja: Kani
Ikäraja: K-12
Sarja: Holmes NYC (Elementary)
Paritus: Joan Watson/OFC
Genre: drama, kiusalliset aamusöpöilyt tuntemattomien kanssa
Varoitukset: Yhden illan suhde, josta saattaa tulla jotain tai sitten ei. Kyllä, tämä oli varoitus. Se on vaarallista, lapset, ikinä tiedä mitä tarttuu mukaan.

AN: Päätin ottaa riskin ja kirjoittaa Holmes NYC-aiheisen ficin foorumille, jossa melkein jokainen käyttäjä (?) tykkää BBC!Sherlockista. Mutta siinä on femmesöpöilyä, niin kai se paikkaa edes vähän tätä hirvittävää erhettä? ;D



Vesisadetta heti aamusta



Joan vihasi vesisadetta heti aamusta.

Nainen värähti pienesti ajatukselle kylmistä vesipisaroista ihollaan ja hiustensa seassa ja kääriytyi tiukemmin peiton sisään. Hänen vieressään yhä unisen lämmin vartalo liikahti kissamaiseen venytykseen ja pian toinen käsivarsista kietoutui hänen ympärilleen, sormet etsiytyivät viimeyön jäljiltä hiertyneelle nännille.
"Huomenta tohtori", rastahiuksinen nainen toivotti leikkisästi Joanin hymähtäessä kosketukselle.
"Tukihenkilö."
"Sherlock sanoi, että olet tohtori."
"Sherlock valehtelee omalle peilikuvalleenkin."

Rastanainen naurahti pehmeästi ja suukotti Joanin niskaa. Pehmeät huulet etenivät ylemmän ja viimein näykkäisivät korvanlehteä kirvoittaen toisen suusta pienen huokauksen.

Tällainen ei todellakaan ollut hänen tapaistaan. Mennä nyt sänkyyn jonkun täysin vieraan naisen kanssa, ihan vain yksinäisyyttään. Joan huokaisi uudelleen, mutta tällä kertaa syynä ei ollut yhä hänen niskassaan viipyilevät huulet.

Yksinäinen, sitä hän todella oli. Sherlock oli niin... introvertti omassa nerokkuudessaan ja omituisuudessaan. Joanille ei ollut sijaa miehen ajatuksissa, ei sillä, että hän olisi sieltä jotain erityistä sijaa toivonutkaan. Olisi vain ollut mukavaa, jos olisi joskus voinut keskustella muustakin kuin uusista rikoksista ja irtonaisista raajoista ajotiellä. Joan oli nähnyt kylliksi verta ja suolenpätkiä kirurginuransa aikana.

"Unohda hänet."
"Hmh?"
"Sinä mietit Sherlockia."
"Enkä mieti."
"Älä viitsi, tohtori."

Sanojensa vakuudeksi rastanainen lipaisi huuliaan ja viisti niillä nyt Joanin olkapäätä. Tällä kertaa hän kääntyi toiselle kyljelleen, kohtaamaan seksikumppaninsa vihreäsilmäisen katseen. Vihreäsilmäisen, mutta ei onneksi kateellisen. Niin moni potentiaalinen naisehdokas otti takapakkia heti, kun hän ilmoitti asuvansa miehen kanssa.

Joan torui itseään henkisesti. Vasta yksi yö yhdessä ja hän suunnitteli jo punaista tupaa ja perunamaata. Eikä toinen ollut missään vaiheessa ilmaissut haluavansa mitään vakavaa. He olivat pysyneet nimettöminä, eivätkä oikein jakaneet muutakaan informaatiota. Sherlock oli vain ilmoittanut tuntevansa "jonkun, joka saattaisi olla kiinnostunut sinusta" ja käskenyt olla kyselemättä jatkuvasti. Ja kun Joan oli nähnyt punaisina leimuavat rastat ja suloiset hymykuopat, hän oli unohtanut kerrankin järkensä narikkaan.

Pitkään aikaan Joan oli itse asiassa nauttinut olostaan ja pitänyt hauskaa. Kyllähän hän kuvitteli, että aamuiset lenkit ja syvät kyykyt pitkinä öinä olivat ihan tarpeeksi huvittavia ja rentouttavia, mutta välillä piti vain päästä ulos. Alkoholia Joan ei tietenkään käyttänyt, mutta tanssia saattoi selvinpäinkin. Ja sitä he juuri olivat tehneet, valomerkkiin asti, rastanainen jopa pöydillä miesten viheltäessä taustalla ja Joanin nauraessa vieressä vatsalihakset krampaten.

Ja kun he olivat vihdoin päätyneet Sherlockin asunnolle, aamu oli alkanut ja valjeta ja horisonttia synkensivät vain hiljalleen kerääntyvät sadepilvet. Porraskäytävässä rastanainen oli painanut huulensa määrätietoisesti Joanin omille, nauranut suudelmaan kuplivasti ja kuljettanut sormiaan ylös-alas toisen kylkiä. Naisen sormet olivat tuntuneet viileältä kutittaessaan herkkää ihoa hameen kauluksen yläpuolelta ja kurotellessaan sen sisään. Joan oli kuiskinut tämän korviin pyyntöjä, vaikkei osannut itsekään päättää, mitä oikein halusi. Ja rastanainen oli mennyt kai vain vaistonsa varassa ja silti se oli ollut jotenkin niin täydellistä. Tai ehkä juuri siksi.

Rastanainen alkoi tehdä lähtöä. Joan nousi ylös ja mietti, että olisi pitänyt sanoa jotakin. Pyytää numeroa tai - Esittää kahvikutsu tai jotain, ihan mitä tahansa, mutta mielellään järkevää, kiitos. Siinä vaiheessa, kun nainen oli jo kiemurrellut takaisin kurveja nuolevaan kimallemekkoonsa, Joanin pää löi edelleen tyhjää. Säästä voisi tietysti aina -

Rastanainen ehti kuitenkin ensin.

"Minä sitten vihaan vesisadetta heti aamusta."

Joan vilkaisi olkansa taakse ja näki pisaroiden rummuttavan yhä likaiseksi harmaantunutta ikkunaa.

Hän hymyili naiselle.
« Viimeksi muokattu: 07-02-2013, 18:53:01 kirjoittanut Kani »
You are the result of four billion years of evolutionary success. Freaking act like it.

Poissa Jolandina

  • Perusketku
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 219
Vs: Vesisadetta heti aamusta, Holmes NYC, Joan/OFC, K-12
« Vastaus #1 : 07-02-2013, 17:04:58 »
Kun näin tämän ficin, tajusin että unohdin katsoa Elementaryn tällä viikolla, nyyh :( Mutta ihanaa että sain nauttia fandomista näin ficin muodossa, tämä kyllä todennäköisesti korvasi unohtuneen jakson ja enemmänkin! ;) En hirmuisesti pidä Joanin hahmosta (paitsi siitä että Watson on nainen!) sen jonkinsorttisen päättämättömyyden ja helppouden vuoksi, mutta ficci tarjosi mielenkiintoisen katsauksen naisen ajatusmaailmaan, ja oikeastaan pidin tässä hahmosta enemmän kuin yleensä. Joan on tässä mielestäni varsin IC, erityisesti dialogissa, josta nautin kovasti. Mielestäni myös Sherlock, vaikkei suoranaisesti esiintynytkään, oli aivan oma itsensä!

Lainaus
Vihreäsilmäisen, mutta ei onneksi kateellisen.
Oi, pidin tästä hurjasti! Ehkä siksi, että en olisi muuten tajunnut lukea vihreäsilmäisyyttä myös mahdollisena kateellisuutena, joten tämä tuntui todella nerokkaalta yksityiskohdalta. Sopii hyvin fandomiin tällainen.

Minun mielestäni koko ficin rakenne on varsin hieno, ja erityisesti pidin alkuun palaavasta lopusta, mikä toimi tässä todella vaivattomasti, harmittavan usein omissa yritelmissäni se vaikuttaa vain väkinäiseltä.

Lainaus
Pyytää numeroa tai - Esittää kahvikutsu tai jotain, ihan mitä tahansa, mutta mielellään järkevää, kiitos. Siinä vaiheessa, kun nainen oli jo kiemurrellut takaisin kurveja nuolevaan kimallemekkoonsa, Joanin pää löi edelleen tyhjää. Säästä voisi tietysti aina –
Voi että kuinka hurjasti pidin tästä Joanin pohdinnasta. Kuinka usein tuleekaan itse ajateltua juuri noin, ihan mitä tahansa, mutta mielellään järkevää ja myös harmiteltua sitä, että sai aikaan kaikkea muuta kuin järkevää. Ajatusten katkaisu toimi tässä mun mielestä loistavasti, varsinkin tuo, kun on juuri päättänyt että sanoo edes säästä jos ei muuta – ja sitten toinen sanookin juuri siitä. Huu, kerrassaan nautittava loppu, todella!

Kiitoksia tästä piristyksestä, (jos ei käynyt jo ilmi) tykkäsin valtavasti :) Eiväthän Holmes NYC ja BBC:n versio välttämättä mitenkään toisiaan poissulkevia ole tykkäämisen suhteen, mutta tietysti femmesöpöily on varsin hyvä pointti mille tahansa :P
When you have eliminated the impossible, whatever remains, however improbable, must be the truth.
~ Sherlock Holmes

Ficcilistaus  ||  LJ-ficcilistaus

Poissa Kani

  • touché
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 121
Vs: Vesisadetta heti aamusta, Holmes NYC, Joan/OFC, K-12
« Vastaus #2 : 08-02-2013, 08:55:33 »
Kiitos kommentista, Jolandina.

Joan on munkin mielestä hiukan laimea varsinaisessa tv-ohjelmassa, mutta sitä enemmän syytä kirjoittaa ficcejä naisesta ;D

Anteeksi, en saa nyt jotenkin ajatuksiani kirjoitettua ylös. Muutenkin mulla on ongelmia kommentteihin vastaamisen suhteen, varsinkin jos ne on niin pitkiä ja kokonaisvaltaisia kuin tämä :D Olen ehdottomasti kiitollinen ja iloinen, kun kommentoit ja tykkäsit ficistä.
You are the result of four billion years of evolutionary success. Freaking act like it.