Otsikko: Stalkkerin unelma
Fandom: Harry Potter
Ikäraja: K-16
Tyylilaji: Huumori
Paritus: Pansy Parkinson/Justin Finch Fletchley
Yhteenveto: Kolmannen kerroksen seinässä täytyy olla jotain, kun Justin Finch-Fletchley on siitä niin kiinnostunut. Eikä Pansy tietenkään tuijota Finch-Fletchleyn takapuolta.
Varoitukset:
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa Potterit hahmoineen. Minä en saa tästä mitään.
Haaste, joka mulle napsahti: (En ihan kirjoittanut haasteen mukaisesti, mutta aika lähelle
).
Paritus: Justin Finch-Fletchley / Pansy Parkinson
Lajityyppi: huumori ja/tai yleisdraama ja/tai romantiikka
Ikäraja: K-12 -> K-18
Yhteenveto(ehdotus): Luihuiset yrittävät yhdessä Pimennon kanssa saada Albuksen kaartin jäsenet kiinni luvattomasta kerhosta, ja Pansy ajautuu seuraamaan Justinia erään kokouksen jälkeen. Justin on kuitenkin selvillä perässään hiipivästä tytöstä...
Se oli pelkkä yksinkertainen tehtävä. Pimento ja hänen inkvisitiopartionsa, johon Pansy Parkinsonkin kuului, uskoivat että Tylypahkassa oli tekeillä Taikaministeriön vastainen salaliitto. Useampikin tylypahkalainen oli alkanut käyttäytyä omituisesti. He vilkuilivat ympärilleen kuin heillä olisi jotain salattavaa eivätkä haluaisi tulla nähdyiksi. He pitivät taatusti jossakin kokoontumisiaan, mutta toistaiseksi paikkaa ei ollut löydetty. Ei myöskään ollut ollenkaan selvää, ketkä olivat siihen osallisia. Paitsi tietenkin Harry Potter ystävineen.
Inkvisiotiopartio oli jakanut keskenään vahtivuorot auttaakseen Voroa sääntöjen rikkojien metsästyksestä. Tehtävä oli Pansysta aluksi tylsä. Hänen osalleen olivat tulleet torstait. Suurimman osan ajasta hän vain seisoskeli varjojen suojissa ja toivoi, että joku tekisi edes jotain. Muutaman vuoron jälkeen hänen pyyntöönsä vastattiin. Hän yhytti hänen vuosiluokaltaan olevan Justin Finch-Fletchleyn hiippailemasta epäilyttävästi niissä Tylypahkan linnan osissa, joihin tällä ei puuskupuhina olisi luullut olevan mitään asiaa. Ne olivat lähellä kiellettyjä alueita eivätkä puuskupuhit olleet erikoistuneet kiellettyihin niin kuin luihuiset tai rohkelikot.
Poika näytti kovasti etsivän jotain. Tämä tunnusteli seiniä tarkasti, koputteli niitä huolellisesti. Tämä eteni kuitenkin hyvin epäjärjestelmällisesti tai ainakaan Pansy ei tunnistanut mitään systemaattista tämän toiminnassa. Se häiritsi häntä, ja hän mietti oliko Finch-Fletchley vain liian hermostunut tai tyhmä ollakseen systemaattinen. Viikkojen kuluessa tämä tutki samat seinän kohdat yhä uudestaan. Pansykin oli käynyt koputtelemassa seinää. Hän oli alkanut fantasioida löydöstä ja siitä, mitä se olisi voinut olla. Kultaa ja koruja ehkä. Tai jokin muinainen voimakas ase. Pansy kuvitteli itsensä pukeutuneena arvokkaisiin koruihin, majesteettisena niiden kimalluksessa.
Hän alkoi nähdä niistä unia, joissa oli yksi hyvin omituinen ja huolestuttava piirre. Niissä esiintyi turhan usein pyllistelevä Finch-Fletchley, joka tutki kolmannen kerroksen seinää aivan sen lattiarajassa. Tämän kumarrellessa tämän viitta paljasti usein tämän takapuolen, joka oli varsin symmetrinen ollakseen jästisyntyinen. Kai jästisyntyisilläkin sitten saattoi olla hyvä takamus. Ehkä se tekikin heistä joidenkin mielestä houkuttelevia ja siksi he olivat niin vaarallisia.
Pansy päätti pitää jatkossa katseensa erossa mainitusta osasta Finch-Fletchleytä, mutta huomasi pian tekevänsä jotain muuta huolestuttavaa. Hän ehosti itseään aina ennen vahtivuorojaan niin kuin piilossa seistessä olisi ollut ehdottoman tärkeää näyttää hyvältä. Hän valitsi myös vaatteensa aiempaa huolellisemmin ja varmisti, että hänen puseronsa kiristivät rintojen kohdalta. Hän ei sentään laittanut jalkaansa kopisevia korkokenkiä, mutta uusissa unissaan, kun hän pidätti Finch-Fletchleyn itseteosta, hänellä oli yllään minihame ja kengät, joiden korot olivat vähintään kymmenen senttimetriset.
Tätä jatkui muutama kuukausi. Seinistä ei irronnut mitään, Finch-Fletchleyn housut vaihtuivat tiukempiin ja toisinaan tämä kulki ilman viittaakin, pelkkä paita päällään. Pansy huomasi, että jästisyntyiseksi tällä oli hyvät käsivarretkin. Tämän takapuolta hän ei ollut sallinut itsensä katsoa enää moneen viikkoon. Hän alkoi olla koukussa kokonaisuuteen.
Kun Finch-Fletchley ensimmäistä kertaa jätti tulematta ajallaan tutkimaan kolmannen kerroksen mielenkiintoista seinää, Pansy melkein itki pettymyksestä. Hänestä tuntui kuin poika olisi jättänyt tulematta treffeille. Ja hän oli pukeutunutkin niitä varten aivan erinomaisen kauniiksi! Hän oli seuraavana päivänä lähellä mennä puuskupuhin aamiaispöytään kertomaan, mitä mieltä hän oli sellaisista pettureista, mutta sentään hillitsi itsensä. Eivät he seurustelleet.
Pansy ei tunnustanut itselleen, että hän alkoi vahingossa pudotella tavaroitaan lähellä Finch-Fletchleyltä tehdäkseen rinnoillaan ja takapuolellaan tähän tuttavuutta. Hän hymyili itsetíetoista hymyä aina, kun sai Finch-Fletchleyn kiinni katsomasta häntä. Niin kuin hän ikinä antaisi kuraverisen oikeasti koskea häneen.
Hän yritti vakuutella itselleen, ettei antaisi, mutta kosteus, jonka hän tunsi haaroissaan pelkästä ajatuksestakin, ei tiennyt hyvää. Hänen olisi pitänyt vaihtaa vuoroa. Torstai-illat käytävässä kahdestaan Finch-Fletchleyn kanssa alkoivat tuntua vaarallisilta, hengästyttäviltä ja suorastaan kiihkeiltä. Hän alkoi palata vahtivuoroistaan tukka villisti sekaisin ja huulet verillä eikä halunnut muistella, mitä oli tapahtunut, koska mitään ei ollut tapahtunut. Seinästä ei löytynyt edelleenkään mitään, Ficnh-Fletchley kumarteli yhä enemmän ja välillä huohotti ponnistuksesta, vaikkei mitään syytä näkynyt, ja Pansy joutui käyttämään kaiken energiansa ollakseen pylväiden ja patsaiden takana hiljaa.
Kun Finch-Fletchley vihdoin poistui omaan tupaansa, Pansy palasi varjoihin ja kävi läpi mielessään sen, mitä siellä olisi pitänyt tapahtua. Kohta kohdalta. Ja se oli noloa, mutta niin ihanaa ja rajua.
Tehtävä tuli yllättävään päätökseensä torstaina 15.helmikuuta, ankean ja yksinäisen ystävänpäivän jälkeen. Piilossa pysyttelevä Pansy oli pahantuulinen, mutta siitä huolimatta hänen paidannappinsa olivat hyvin antoisasti auki, jos vain joku olisi sen nähnyt. Finch-Fletchley seisoskeli kauan paikoillaan seinän edessä kunnes se yhtäkkiä avautui. Pansy nykäisi esiin taikasauvansa. Tämä oli hetki, jota hän oli odottanut. Kun Finch-Fletchley astui seinän sisään, Pansy livahti sinne perässä.
Sisällä ei ollut rikkauksia, ei kultaa eikä koruja eikä muinaista asetta. Siellä oli leveä sänky, jossa oli vaaleanpunaiset lakanat ja sängyn päällä sydämenmuotoinen suklaarasia.
"Olet näytellyt minulle rintojasi", Ficnh-Fletchley syytti. "Ne näkyvät nytkin", tämä jatkoi ja tuijotti niitä leuka hieman liian auki kuin ei olisi voinut itselleen mitään. Pansy avasi vielä yhden napin.
"Sinä olet näytellyt minulle takapuoltasi. Paljon. Ja viime aikoina... olet huohottanut äänekkäästi. Mitä sinä etsit?"
Finch-Fletchley kohautti olkapäitään.
"Mitä tahansa, mistä olisi hyötyä. Tai mille olisi tarvetta..."
Niin tietysti. He olivat tarvehuoneessa ja siellä oli leveä sänky ja suklaata, koska heidän tarpeensa oli... Pansyn posket lehahtivat punaisiksi yhtä nopeasti kuin hänen pikkuhousunsa kastuivat. Oli kuin Finch-Fletchley olisi nähnyt samaa unta kuin hän - niin oikeaoppisesti tämän kädet pusertuivat hänen rinnoilleen ja Pansy palkitsi sen puristamalla poikaa vuorostaan pakarasta. Kenenkään ei tarvitsisi tietää, miten täydellinen peräpuoli Finch-Fletchleyllä oli. Tällä oli myös täydelliset jästisyntyiset huulet.
Sängyn koko leveys tarvittiin, kun he mylläsivät siinä, ja Pansy tutustui myös Finch-Fletchleyn etupuoleen. Ja se tutustui häneen oikein sisältäpäin. Kuraverinen kulli. Sen olisi pitänyt kauhistuttaa, mutta Pansya nauratti. Kuraverinen kulli oli aika komea verrattuna muutamaan puhdasveriseen, jonka hän oli nähnyt.
"Mistä tiesit, että seurasin sinua?" hän kysyi, kun he olivat toistaiseksi lopettaneet ja Finch-Fletchley oli syöttänyt hänelle pari palaa suklaata niin kuin kohteliaan herrasmiehen kuuluikin. Finch-Fletchley kohautti uudestaan olkapäitään.
"Enhän minä sitä tiennytkään, että se olit juuri sinä, mutta ei sillä ollut väliä kuka minua seurasi niin kauan kuin hän suostuisi sänkyyn minun kanssani."
LOPPU
