Otsikko: Nälkä kasvaa syödessä
Kirjoittaja: Minä
Paritus: Matami Huiski/ Professori Verso
Lajityyppi: huumori ja porno
Ikäraja: K-16
Varoitus: No se pornoisuus
Kirjoittajan sana: wot2-haaste, jonka Bbuttis ystävällisesti kaivoi esille ja josta mulla on olemassa joku versio, joka ei ole tämä, mutta mä sain yhtäkkiä aivan hirveän halun kirjoittaa pätkän huumoripornofemmeä.
Ja käytin selvästi elokuvan version kuvauksia hahmoista, koska en muista mitä niistä on kirjoissa sanottu.
Yhteenvetoehdotus, jonka sain: Pakollisia sanoja tai jotain mikä saisi esiintyä ficissä:
ruoska
toiminta elokuva (saa ilmentyä ihan missä muodossa vain)
Norriska
suihkuverho
vesirinkeli
(jos saat liitettyä asiaan Kalkaroksen läpinäkyvässä aamutakissa niin hyvä jos et niin ei se mtn)
Olisi voinut luulla, että Matami Huiski olisi ihmissuhteissaan se, joka piti kuria. Hänellä oli tiukan naisen maine oppilaiden keskuudessa. Hänelle ei ryppyilty tunneilla, häntä toteltiin. Hänellä oli vahva, kuuluva ääni, urheilullinen, huispauksessa täydelliseksi kehittynyt vartalo, joka oli jäntevä, vahva ja hieman poikamainen. Hän oli hyvin säilynyt ikäisekseen ja osasi käyttää niin luutaa kuin sauvaakin.
Mutta Pomona Versoa vastaan niistä ei ollut hyötyä, sillä Pomonalla oli ruoska. Se ei ollut nahkainen vaan kasvihuoneessa kasvatettu aito
nussimus cucsus – liaani, joka läiskähti vaativasti vasten Matamin ilkialastonta takamusta, jos Matami oli tuhma ja katsoi taakseen vuoteelta. Taikaliaani antoi seksuaalista värinää, mutta ei aivan tyydyttänyt. Ei sen ollut tarkoituskaan. Sen oli tarkoitus herättää nälkää.
Matami ei saanut katsoa. Hän sai kääntyä vasta, kun Pomona oli syönyt vesirinkelinsä. Se oli rituaali ja yhtä kidutusta, sillä Matami ei tiennyt mitään niin seksikästä kuin Pomona rinkelinsä kanssa. Hän olisi halunnut työntää kielensä ja sormensa läpi rinkelin reiän kunnes ne tavoittivat Pomonan huulet... tai navan... tai jotain muuta alempana. Rinkeli oli monikäyttöinen.
Ajatus oli liian seksikäs eikä hän voinut vastustaa kiusausta vilkaista. Palkkioksi hän sai ruoskan viuhahduksen, muttei ennen kuin oli nähnyt puoliksi syödyn rinkelin Pomonan sormissa. Se oli oikeastaan yhtä paha kuin kokonainen rinkeli. Silläkin olisi tehnyt ihmeitä. Matami olisi voinut työntää sitäkin vaikka minne. Oooh!
Hän värähti ja hänen kätensä liikahti kohti hänen haarojaan – ainoastaan aavistuksen - mutta Pomona oli tarkkana. Ruoska heilahti.
”Ei.”
Pomonan miellyttävän ja kiltin kuoren alla piili makuuhuonetyranni, ja Matami oli siitä erittäin onnellinen. Koko Tylypahka olisi järkyttynyt, jos olisi tiennyt, vaikka Dumbledore luultavasti tiesi. Se mies oli perillä kaikesta. Matami oli nähnyt järkytyksen Dumbledoren silmissä vain kerran ja sekin oli johtunut professori Kalkaroksesta läpinäkyvässä aamutakissa. Heidät oli hälytetty rehtorin huoneeseen keskellä yötä, koska Tylypahkan epäiltiin olevan kuolonsyöjien hyökkäyksen alla. Sillä kertaa syyllinen oli kuitenkin vain valvojaoppilaiden kylpyhuoneen suihkuverhoon takertunut Norriska. Kalkaros oli sanonut aamutakkinsa läpinäkyvyyden syyksi taikajuomakokeen, jolla hän aikoi paljastaa Potterin salaisuudet viimeistä piirtoa myöten.
Ei, Matami ei halunnut miettiä Kalkarosta nyt eikä varsinkaan Potteria. Miehet ulokkeineen eivät olleet mitään naisten rinnalla ja Pomona oli viimeistellyt rinkelinsä.
”Käänny!” tämä komensi pehmeän naisellisesti liaanin läiskähdyksen saattelemana, ja Matami kääntyi katsomaan, kuinka tämä nuoli sormensa puhtaaksi. Ne samat sormet olisivat kohta hänen. Samoin kuin ne pyöreät rinnat, joiden nännejä Matami pian imeskelisi.
”Olen ollut kiltti tyttö”, hän vakuutti yrittäen pitää äänensä vähemmän himokkaana.
Pomona keri ruoskan nätiksi rullaksi ja laski sängynpäätyyn. Siinä se olisi käden ulottuvilla, jos tarve vaati. Sitten hän laittoi kätensä reheville lanteilleen.
”Mutta nyt olet tuhma.”
”Niin tuhma kuin sinä vain käsket”, Matami lupasi juuri ennen kuin Pomona tuli hänen päälleen ja tyrmäsi hänet kuin kaato, joka oli jyrännyt Matamin yli satoja kertoja huispauskentällä. Senkin jäljiltä Matami oli kyllä nähnyt tähtiä ja ollut pökertynyt, mutta se ei ollut koskaan sentään tunkeutunut hänen sisäänsä eikä se ollut niin lämmin tai pehmeä, vaikka pyöreä se kyllä oli.
"Hyvin tuhma."
Matami oli yhtä tuhma kuin tytöt entisen Tylypahkan oppilaan Colin Creeven toimintaelokuvissa, jotka jästiperäisyydestään huolimatta olivat viimeisin villitys Tylypahkassa. Alaikäisten keskuudessa sellainen kuvakokoelma oli ennen kuulumatonta ja kauhistus, mutta aikuisten naisten kesken... sormet olivat niin monikäyttöiset... Niistä tuli nälkä eikä Matamin tarvinnut kuin nähdä Pomonan lipovan huuliaan ymmärtääkseen, ettei hän ollut ainoa. Hän hymyili.
"Syö uusi rinkeli, Pomona."
***