Otsikko: ¿Quieres casarte conmigo?
Kirjoittaja: kukapa muukaan kuin itse rimpsessa
Ikäraja: K-12
Paritus: selviää lopussa, mutta femmeä se on
Tyylilaji: ääliöhuumori, fluffy, romance, klisee, femme
Vastuunvapautus: J. K. Rowling omistaa hahmot (tai ainakin suurimman osan niistä), minä vaan vähän leikin.
K/H: Tää saattaa olla ehkä vähän turhan porno, mutta mä tykkään ite tästä. Heittäkää komsuu, mutta älkää dissatko mua!!!!1!!!!1!! nimimerkillä huomatkaa myös lopun K/H vol 2. Niin ja tosiaan tää siis osallistuu myös satasiini sanalla 32. Auringonlasku 78 to go \o/
¿Quieres casarte conmigo?
Kullankellertävä kiekko oli painumassa horisontissa mailleen vaaleanpunainen taivas taustanaan. Laskeva aurinko heijastui tyynesti liplattavasta järven pinnasta. Ilta oli kaunis, leppeä tuulenviri toi päivän lämpimiin muistoihin keveän hönkäyksen verran viileämpää ilmaa. Niityn kukat levittivät huumaavaa tuoksuaan ympäriinsä. Ruohopeitteinen poukama upeine maisemineen oli kuin suoraan paratiisista.
Auringonkehrän heittelemät vihoviimeiset säteet kuorruttivat nurmikolla makoilevat hahmot valollaan. Toisiinsa kietoutuneet nuoret naiset katselivat lumoutuneina toistensa silmiin. Maailmassa oli vain tämä riipaisevan kaunistakin kauniimpi hetki, jonka he saivat jakaa kahdestaan. Kukaan ei voinut rikkoa sitä upeaa tunnelmaa, joka heidän ympärillään vallitsi. He itse olivat synnyttäneet sen ja luonto heidän lähettyvillään oli lahjoittanut heille oman osansa ja mahdollistaneet näin entistäkin ikimuistoisemman muiston synnyn.
Kumpikaan rakastavaisista ei voinut keksiä parempaa ajanvietettä kuin toisen läheisyydestä nauttiminen. Nyt kun he viimein olivat löytäneet toisensa, eivät he tuntuneet saavan kylliksi toisen katselemisesta. Jokaikinen piirre kasvojen yksittäisestä pisamasta aina olemattomaan varpaan välin karvaan (jollaisia kummallakaan ei tietenkään ollut) oli tullut tuttuakin tutummaksi. He eivät halunneet päästää toista kosketusetäisyyttä kauemmaksi, koska eihän sitä koskaan tiennyt, jos vaikka joku olisi tullut ja kaapannut toisen. Ja sitähän ei kumpikaan voinut sallia. He olivat yksin toistensa, kukaan ei voinut tulla heidän väliinsä.
”Minä niin rakastan noita sinun pinkkejä hiuksiasi. Kai olen muistanut kertoa sen sinulle, rakkaani?<3” blondiksikin silloin tällöin kuviteltu brunette lirkutteli näprätessään armaansa hiuksia.
”Juuri sinun takiasi minä niitä pinkkeinä pidänkin, rakastajattareni. Tiedän sinun addiktiosi pinkkiin varsin hyvin (:”, pirtsakan pinkki hiuspehkoihin nainen suukotti vierellään makoilevaa naista nenänpäähän.
”Tuon takia minä sinua niin rakastankin, oi rakkaaniarmaanihöpöörvelönikultamussunihanipöönibanibuubsinisimasuunipäivienivaloiltojeniiloauringonpaisteenisateessatanssijaniensilumeni! <3<3<3<3<3 Sinä ymmärrät minua täydellisesti ja tiedät mistä minä pidän!” Suuret siniset silmät säkenöivät ja tuikkivat kuin otava konsanaan kun pinkkiin pukeutunut naisen alku hyökkäsi toisen päälle suuteloimaan tätä intohimoisesti.
”Ja sinä tiedät mistä minä pidän”, alla makaava virnisti käden sukeltaessa hänen paitansa alle hyväilemään juuri B-kupin käteen sopivia rintoja.
”Olen niin onnellinen kanssasi, mussuseni <3”
”Niin minäkin sinun kanssasi, kultaseni <3”
”Tonks, ¡mi amor, te quiero! ¿Quieres casarte conmigo?” (Tonks, rakkaani, rakastan sinua. Menetkö naimisiin kanssani?)
”¡Sí, sí, señorita! Por supuesto quiero casarme contigo.” (Kyllä, kyllä, neiti. Tietenkin haluan mennä naimisiin kanssasi.”
Onnensa kukkuloilla oleva pariskunta suuteloi kiihkeän rakastavasti riipien samalla toistensa yltä pahasti tiellä olevia vaatteita. Vihdoin he saisivat julistaa suhteensa koko maailmalle. Avioliittoon vihkimisen jälkeen he olisivat ikuisesti vain toistensa, eikä kukaan, ei edes kaikkien platinablondien perintöprinsessa, eikun siis prinssi, ja huispauslihaksien kruunaamaton, mutta kiistämätön hallitsija, itse Draco Malfoy jäänsinisenä silmineen voisi heitä erottaa.
”POIKKI!” karjaisi punakka ohjaaja pusikon suojista.
”Loistavaa työtä kerrankin, Rimpsessa.”
”Voisin ottaa tuon loukkauksena, mutta en taida jaksaa vaivautua. Kyllä minä nyt aina femmeilyt ja fluffyilyt hallitsen”, brunette väläytti kömpiessään vähemmän viehkeästi ylös maasta.
”Miksi Rimpsessa saa aina kaikki roolit ja minä joudun vain seisomaan kulisseissa äänenä?” The Voice, jonka henkilöllisyyttä kukaan ei edelleenkään ollut saanut selville, marmatti. Ohjaaja murahti ärsyyntyneenä, mutta ei ehtinyt vastaamaan ennen kuin Rimpsessa oli jo ehtinyt avaamaan suuren suunsa.
”Siksi, koska sinä et ole kirjoittamassa. Mutta jos harjoittelet näyttelemistä oikein kovasti, niin voin ehkä harkita sinun kaappaamistasi Elämänsuolaajiin. Ja nyt, mikäli kenellekään ei ole mitään sitä vastaan...”
”Itse asiassa...” ohjaaja aloitti, mutta Rimpsessa jatkoi hänen päälleen puhumista lotkauttamatta korvaansa.
”...ja vaikka olisikin, niin minä lähden tästä pelastamaan maailman.”
Niine hyvineen Rimpsessa Kerpeera suunnisti sivummalle parkkeerattujen moottoripyörien luokse, hyppäsi ketterästi tai vähemmän ketterästi pinkeimmän selkään, käynnisti sen ja ajoi prätkäjengihovihaaremi kannoillaan kohti viimeistä taivaanrannassa pilkahtavaa auringonvälähdystä, melkein kurvaten pusikon suojista eläinhahmoissaan kirmanneiden Siriuksen ja Remuksen päälle.
*typerää renkutusta*
K/H 2: Sen siitä saa kun on flunssassa, nostalginen fiilis, löytää ensimmäisen fikkinsä (tai ainakin osan siitä) netin syövereistä, ja haluaa kirjottaa jotakin, mutta ei jaksa ajatella mitään. Pahoittelen suuresti huonoa huumorintasoa, itseni mukaan tunkemista ja ylenpalttisia kliseitä, mutta ne kuuluvat tähän fikkiin yhtä lailla kuin rasvaiset hiukset Severus Kalkaroksen pesemättömään päähän. Ja tosiaan, 3 vuotta fikkarina on ihan kelvollinen saavutus (tai no jos tekstin taso on edelleen jotain näin päätähuimaavaa niin...) Kiitoksia kolmesta loistavasta vuojesta <3
Niin ja syytän tästä sitten Chuukoa. Te quiero, mi amor. <3
