Autiona katu öinen nyt valvoo
Unisena lyhty loistettaan luo
Ikkunassa yksi on jota palvoo
Kiihkeänä koko sieluni tuo
Suukon hellän painan poskelles
Ja syliin suljen sinut näin
On hyvä olla kanssas lähekkäin
Sun vain
Sinun omasi ain oon
Kai olla saan
Elämässä paljon nähdä saa väärää
Sydämessä tunne oikea on
Sinulle vain koko rakkauden määrä
Mittaamaton aina sykkivä on
Suukon hellän painan poskelles
Ja syliin suljen sinut näin
On hyvä olla kanssas lähekkäin
Sun vain
Sinun omasi ain oon
Kai olla saan
— Tamara LundFandom: BBC!Sherlock
Nimi: Sinun omasi
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukijat: Lupa & Pics
Päähenkilöt: Mycroft Holmes/ Gregory Lestrade
Lajityyppi: häpeilemättömän siirappinen romantiikka!
Sanamäärä: < 500
Haasteet:
Siirappia ämpärikaupallaIkäraja: K-12Kun zilah muistutteli siirappihaasteesta, aloin katsella muita roikkuvia haasteitani
sillä silmällä ja miettiä, miten saisin oikein monta kärpästä lyötyä yhdellä iskulla! Samalla halusin haastaa itseäni ja kirjoittaa Mycroftista jotain tosi siirappista
ja siitäpä tämän ideointi lähtikin. Taustalla vaikutti FInissä vasta luettu Anten ficci
Kahvipyörteissä (K-7) ja sen herättämät pohdinnat.
Ficin nimi on napattu suoraan noista alussa lirutelluista Tamara Lundin lyriikoista. Vaikeaahan noista on muuta kuin romanttista tunnelmaa repiä
Varoitan siis, tiedossa on ylenpalttista siirappia! Jos olet sille allerginen, tee täyskäännös ja suunnista toiseen topikkiin!Kiitos suuri Picsille ja Lupalle syynäilystä ja rohkaisusta <3
Hox! En omista Sherlock Holmes -fandomia enkä sen hahmoja. Kunnia lankeaa niin Sir Arthur Conan Doylelle kuin Steven Moffatille & Mark Gatissille. En tahdo ficilläni tuottaa mielipahaa tai harmia kenellekään enkä tienaa tällä puupennin palastakaan.
Sinun omasi
Kvartti, Mycroft ajatteli tehdessään piston pitkin tarkasti laskemaansa linjaa. Väistö ja
balestra.
Siksti, väistö,
riposte—
"Näyttää siltä, että jäätiin tänne vielä yhdeksi yöksi."
Mycroft seisahtui puuskuttaen hieman. Hän voisi hyvin lopettaa harjoituksen kesken, hänellä oli sentään seuraa. Hän laski improvisoidun florettinsa takaisin kirjoituspöydälle, neulanteräväksi teroitettu lyijykynä kolahti sujahtaessaan telineeseensä. Viimein hän kääntyi katsomaan tumman ikkunan rajaamaa miestä.
Greg Lestrade huokaisi syvään. Hänen hengityksensä huurtui ikkunaan, jonka takana suuret lumihiutaleet leijuivat hiljalleen maahan. Takassa räsähti halko, ja Mycroft heitti huolestuneen silmäyksen huoneen toiselle puolen ennen kuin asteli Gregin taakse. Hän laski kätensä kumppaninsa harteille ja silitti kašmirvillaisen neuleen, hänen joululahjansa Gregille, samettisen pehmeää pintaa.
"Tokihan he pärjäävät vielä yhden illan ilman sinuakin", hän huomautti.
"Varmasti", Greg myönsi, "mutta silti—"
"Donovan on varsin pätevä", Mycroft muistutti pyyhkäisten poskellaan Gregin harmaantunutta ohimoa.
"Donovan? Mistä lähtien olet pitänyt Donovania pätevänä?" Greg tyrskähti huvittuneena.
"Edes hän ei kykene tuhoamaan koko Scotland Yardia yhden illan aikana", Mycroft selvensi.
"Tuo kuulostaa tutummalta", Greg sanoi hymyillen ja veti Mycroftin kädet ympärilleen.
"Emmekö unohtaisi työasiat hetkeksi ja vain nauttisi lomastamme, kun vielä voimme?"
Greg kääntyi ympäri Mycroftin käsivarsien välissä. Hän hymyili silmäkulmat rypyssä ja liu'utti kämmenensä tämän alaselälle. Hänen leukaperiään peitti vuorokauden vanha sänki, jota Mycroft hieraisi nenällään. Mycroft ei tunnustaisi mitään ääneen, mutta hän piti heidän yhteisistä aamuistaan erityisesti siksi, että Greg ei ollut vielä ennättänyt ajella partaansa. Tosin jos tämä oli ansainnut tittelinsä, ja Mycroft tiesi että oli, niin tämä tiesi kyllä hänen fiksaatiostaan. Joviaalisuudessaan ei vain sanonut koskaan mitään. Kenties Greg vain unohti partakoneensa kotiin yöpyessään Mycroftin asunnolla eikä uneksinutkaan lainaavansa hänen välineitään — huolimatta siitä, että Mycroft piti aina huolen, että hänen
en suite kylpyhuoneessaan oli riittävästi partateriä avaamattomissa paketeissa hammasharjoista puhumattakaan.
Harva ymmärsi, kuinka huomaavainen Greg Lestrade osasi olla.
"Jotenkin nurinkurista", Greg henkäisi huulet tuuman päässä Mycroftin huulista, "että sinä olet meistä se, jota ylimääräinen lomapäivä ei haittaa."
Mycroft hymyili toispuolisesti. Oli totta, että hän harvoin piti vapaapäiviä, saati sitten lomaa työstään, mutta kun tarjolla oli hyvin varusteltu hirsihuvila sekä pitkä viikonloppu kahden kesken Greg Lestraden kanssa, työ tuntui toissijaiselta. Seitsemänkymmentäkahdeksan tuntia idyllisessä maisemassa kirkkaan tähtitaivaan alla, hyvin varustellun ja ennen kaikkea näkymättömissä pysyttelevän henkilökunnan hoivassa oli jo itsessään vapaapäivien arvoista, mutta kun kaiken kruunasi Greg — ah, silloin se oli suorastaan utopia.
"Mies voi muuttua", Mycroft hymähti suoraan Gregin huulille ennen kuin suuteli niitä vaativasti.
"Eikä siihen tarvittu kuin lumimyrsky", Greg naureskeli hetken kuluttua vetäydyttyään välillä haukkaamaan happea. Hänen hengityksensä kohisi Mycroftin korvaan. Se sai Mycroftin rutistamaan villaneuletta sormiinsa ja nielaisemaan.
"Luulenpa", Mycroft aloitti ohjaten Gregin kohti takan ääreen asetettua sohvaa, "ettei muuttumiseen myrskyä tarvittu."
