"Entä seksielämä?" Ilmimieli keskeytti lupaavan riidanalun.Nimi: Vakka ja sen kansi
Kirjoittaja: Beelsebutt
Esilukijat: useita, kiitos kaikille <3
Päähenkilöt: Remus/Severus feat. Ilan Ilmimieli
Lajityyppi: humoristinen söpöstely
Sanamäärä: < 500
Haasteet: Fanon10 & Ficlet300 & Ficlettejä2 & Slash10
Ikärajasuositus: K-12Winga-raksulle toooosi myöhästyneeksi syndelahjaksi <3 Ficin ikäraja tulee puheista ja vihjailusta, tässä ei varsinaisesti tapahdu mitään. Aplodit Pallan ihanalle Ilmimielille, jota törkeästi tässä käytän hyväkseni! Haluan korostaa, että Palla ei ole esilukenut tätä ficciä eikä näin ollen esihyväksynyt kirjoittamaani Ilania. Syyllistyn siis mahdollisesti OoC!Ilmikseen! :E Lisäksi kiitokset muusalle <3
Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En omista myöskään Ilan Ilmimieliä (harmi), hän kuuluu Palladiumille ja on vain lainassa (köhryöstettyöhköh). En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!
Vakka ja sen kansi
Severus nosti jalkansa toisen päälle ja silotteli housujensa polvia. Remus rojahti toiseen päähän sohvaa huomattavasti rennommin. Eipä ihme, kerta ei ollut Remukselle ensimmäinen — sen sijaan Severusta hän ei ollut aiemmin saanut mukaansa.
"Hyvää päivää", Ilmimieli tervehti ja vilkaisi kysyvästi ensin Remusta, sitten Severusta. "Halusitte tulla tänään yhdessä?"
"Halusimme", Remus vahvisti heti sen jälkeen, kun Severus oli tuhahtanut psykiatrin sanoille. "Meillä on ongelmia."
"
Sinulla on ongelmia", Severus huomautti ivallisesti. "
Minä olen täysin tyytyväinen elämääni."
"Severus ei pidä siitä että häntä kosketetaan", Remus selitti Ilmimielille. "Hän kavahtaa, jos yritän edes laskea käteni hänen olalleen."
"No, ei tarvitse olla koko ajan lääppimässä."
"Ja jos kosken häneen kun hän on selin, saan miltei kirouksesta", Remus lopetti selityksensä.
"Mikäli olen ymmärtänyt taustanne oikein, tämä viimeisin ei juuri yllätä", Ilmimieli sanoi diplomaattisesti taputellen kynällään lehtiönsä reunaa. Severus pyöräytti silmiään.
"Yhtä raivostuttavaa kuin sinun sormiennaputtelusi", hän totesi Remuksen suuntaan. "Saa hampaani kirskumaan."
Ilmimieli lopetti taputtelun ja kohotti kulmakarvaansa.
"Mikä naputtelu?" Remus ärähti.
"Naputtelet käsinojaa joka kerta, kun syvennyt kirjaasi", Severus totesi.
"Enkä naputtele!"
"Taatusti naputtelet! Se sekoittaa laskuni."
"Sinä ja sinun laskusi. Talossa pitää olla hiirenhiljaista, kun herra kemisti ynnäilee lukujaan!" Remus naljaili malttinsa menettäneenä.
"Kemisti?" Severus kysyi rypistäen otsaansa, mutta rekisteröi sitten loput Remuksen lauseesta. "Minä ainakin korjaan likaiset astiat, sinusta ei voi sanoa samaa. Teekuppeja lojuu alati joka huoneessa."
Remus parahti ja hautasi kasvonsa käsiinsä.
"Entä seksielämä?" Ilmimieli keskeytti lupaavan riidanalun.
"Liian harvoin", Remus sanoi.
"Kerran tai kahdesti viikossa", Severus sanoi samaan aikaan.
Remus kääntyi katsomaan Severusta yllättyneenä, Severus puolestaan Remusta huolestuneena.
"Liian harvoin?"
"Kerran tai kahdesti viikossa? Emme ole harrastaneet seksiä kohta kahteen viikkoon."
"
Keskimäärin", Severus korosti. "Kun otetaan huomioon täydenkuun jälkeinen viikko sekä sitä edeltävät päivät, jolloin olet liian heikossa kunnossa—"
"Siksikö nukut sohvalla niin usein?" Remus kysyi hiljaa ja tarttui Severuksen käteen.
"Tarjoan sinulle nukkumisrauhan silloin kun tarvitset lepoa", Severus tunnusti jäykästi, mutta puristi silti Remuksen kättä.
"Severus, nukun parhaiten sinun vieressäsi."
"Yhm."
"Enkä yleensä tarvitse toipumiseen kuin päivän tai kaksi. Täydenkuun jälkeen. Sitä edeltävällä viikolla tilanne on, krhm, oikeastaan päinvastainen."
Severus mittaili Remusta katseellaan hetken aikaa, sitten hänen mustiin silmiinsä syttyi tuttu pilke.
"Kuu siirtyi viime yönä toiseen neljännekseen", hän totesi asiallisesti.
"Kyllä", Remus myönsi, ja toinen hänen suupielistään kohosi aavistuksen.
"Varsin mielenkiintoista", Ilmimieli huomautti väliin, mutta alkoi jo kirjoittaa yhteenvetoa lyhyestä istunnosta. Hän tunnisti kyllä merkit ja löi itsensä kanssa vetoa, että huone olisi tyhjä alle minuutissa.
"Kiitos teille", Severus sanoi Ilmimielille ja nyökkäsi niukasti, "mutta emme tarvitsekaan apuanne."
"Kiitos Ilan", Remus sanoi virnistäen häpeämättömästi.
Ilmimieli huitaisi kädellään ja mutisi jotain yhdentekevää. Hänen parempi puolensa irvisti häijysti hävittyään vedon huonommalle puolelleen, mutta Ilmimieli ei ottanut asiaan kantaa. Aina joku voitti ja joku hävisi, mutta yleensä vakka löysi kantensa.
> Tälle tsenäisenä jatkona Lizlegon ficci:
Ei enää ikinä terapiaa (K-18, vaatii rekisteröinnin foorumille)