On tämäkin kai pakko laittaa tännekin talteen. Voisin varmaan syyttää tästä
FiorellaaSPOILAA SEISKAKAUTTA! Älä etene yhtään, jos et halua spoilaantua!Nimi: Minä olen Daryl
Kirjoittaja: Karvis
Tyylilaji: Jonkin sortin ääliöhuumori kai, siltä ainakin tuntuu. Tosin sarjakin tuntuu musta jonkin sortin ääliöhuumorilta välillä.
Fandom: The Walking Dead (tv-sarja ja vähän lainasin kai sarjakuvaakin).
Paritukset: Negan/Lucille
Ikäsuositus: K-12
Vastuuvapautus: The Walking Dead on jonkun toisen mielikuvituksen tuotetta, ei mun. En saa tästä rahallista tai muutakaan hyötyä.
Varoitus: Viitataan seksuaaliseen suhteeseen esineen kanssa, muttei kuvata LOL.
A/N: Mä olin alusta asti vakuuttunut siitä, että Lucille on Neganin todellinen rakkaus, joten mikä onkaan Neganille suurin huomionosoitus? Itse asiassa en voinut välttyä ajattelemasta tätä, kun Negan tarjosi Dwightille ketä tahansa naista, vaikka ei se varmaan tätä tarkoittanut.
Lisäksi Negan on taatusti ulkoistanut osan vastuustaan Lucillelle. Mua ärsyttää kaikkien nössöily Neganin ympärillä, vaikka tiedän, että itse olisin ihan mestarillisen nössö samassa tilanteessa ja mua ärsyttää, että Negan on jotenkin äärimmäisen tyhmäkin. Tämä on nyt jonkin sortin terapiaa.
Elämä oli helppoa ja yksinkertaista, kun sen hallitsi. Oli lastenleikkiä pistää ihmiset ruotuun. Hetken ne potkivat vastaan ja sen jälkeen ne söivät kiltisti kädestä. Muutama viikko koiranruokaa, konttausleikkejä, vanhaa kunnon sakinhivutusta ja kunnon musiikkia ja ne olivat kypsää kauraa. Ne olivat loppuikänsä säyseitä ja kiitollisia ihmiselle sopivasta sapuskasta, pehmeästä sängystä ja hiljaisuudesta. Ne ymmärsivät, että elämä oli mukavaa. Niistä kaikista tuli iloisia Neganeita, jotka työskentelivät mukisematta.
Kaikessa kovuudessaankaan Daryl ei poikennut joukosta. Se oli oikeastaan Neganille pettymys. Hän oli odottanut, että Darylissa olisi enemmän vastusta, enemmän munaa, mutta ilman johtajaansa Rickiä Daryl oli vain puolikas mies ja ilman Darylia Rick oli vielä vähemmän kuin puolikas - ehkä neljäsosamies, jos sitäkään. Negan oli alkanut epäillä, että miesten välillä oli ehkä jotain sellaista. Heitä ei pitäisi koskaan päästää palaamaan yhteen. Yhdessä he varmasti nousisivat kapinaan. Erikseen heidät pystyi murtamaan ja heitä pystyi hallitsemaan.
Negan puhui siitä iltaisin sängyssä Lucillen kanssa. Lucille piti Darylista. Negan itse oli enemmän mieltynyt Rickiin.
"Mitäs luulet, kultaseni? Ovatko he niitä miehiä?" hän kysyi peitellessään Lucillen huolellisesti omalle puolelleen sängyssään. Lucille ei tuntunut varmalta. Se ei osannut päättää mitä mieltä oli. Negan oli tottunut siihen. Hänen naisensa oli ikuisen päättämätön. Siihen hän olikin aikoinaan rakastunut Lucillessa. Siihen ja sen verenhimoon. Se oli kiihottava yhdistelmä. Negan nuolaisi huuliaan, mutta ei koskettanut Lucillea peiton alla. Hänen naisensa ei tänään ollut sillä tuulella. Se kaipasi vaihtelua. Siksi se oli päättänyt jättää Darylin henkiin. Se oli oikukas nainen, ja Negan oli vähän mustasukkainen, mutta mitä hän ei tekisi Lucillen puolesta.
Rick ei ollut halunnut Lucillea, mutta Daryl... Darylissa oli enemmän potentiaalia tulla Neganin kaltaiseksi.
****
Seuraavana iltana Daryl vietiin huoneeseen, jossa oli suuri sänky, paljon kynttilöitä ja hänen käskettiin pitää hauskaa. Huoneessa ei ollut ketään muita. Daryl tuijotti hetken ympärilleen. Mikä juttu tämä oli? Hän oli vakuuttunut ansasta, vaikka hän ei ollut kapinoinut vähään aikaan. Hän oli murtunut, mutta ei täydellisesti. Vastarinta oli yhä olemassa, vaikka hän muka oli Negan. Hänellä oli yhä oma nimensä ja hän odotti sopivaa hetkeä. Hän oli luullut esityksensä menneen täydestä, koska Negan kaikesta psykologisesta sonnastaan huolimatta oli itsekeskeinen mäntti, johon tehosi se, että esitti sitä, mitä hän odotti näkevänsä.
Ehkä se oli virhearvio.
Inhottavan odotuksen vallassa hän lähestyi sänkyä, joka hallitsi huonetta. Pelkkä sänky jo oli ylellisyyttä, jonka olemassaoloon oli vaikea uskoa. Tai siihen, että Daryl voisi oikeasti mennä sille nukkumaan heräämättä Easy Streetiin. Tämä oli jokin jekku. Sen oli pakko olla.
Sängyssä oli pesäpallomaila. Daryl hiipi katsomaan sitä lähempää. Pian hänellä ei ollut epäilystäkään asian laidasta. Maila oli taatusti
se maila. Lucille. Daryl irvisti. Rick oli kanniskellut sitä Neganin puolesta kuin mikäkin nynny, mutta ehkä se oli vain näytelmää. Daryl toivoi sitä. Hän oli yrittänyt morsettaa Rickille, että Rick antaisi Neganille Lucillella mojovan iskun haarojen väliin. Se lamauttaisi taatusti kaikki vastustajat tarpeeksi pitkäksi aikaa. Kukaan heistä ei varmasti odottaisi sitä. Mutta Daryl oli arvannut, ettei Rick ottaisi sitä riskiä. Siksi Rick oli johtaja eikä Daryl.
Mutta siinä Daryl nyt itse oli Lucillen kanssa. Inho nosti hänen karvansa pystyyn. Mitä Negan luuli tekevänsä sulkiessaan hänet huoneeseen pesäpallomailansa kanssa? Mitä Negan luuli, että hän tekisi Lucillelle? Darylilla oli aavistus, mutta hän ei halunnut ajatella sitä tarkemmin. Hän epäili, että Negan antoi Lucillelle ruusuntuoksuisia kylpyjä päivän päätteeksi, puhdisti sen sisälmyksistä ja varmasti nukkui sen kanssa, mutta kenties suhde ei rajoittunut siihen.
Tämä merkitsi sitä, että Darylin murtuminen oli ilmeisesti mennyt sittenkin läpi. Ellei se sittenkin ollut ansa. Missä olivat kamerat? Hän ei nähnyt niitä missään.
Hän seisoi ensin pitkään paikoillaan ja nauroi sitten niin makeasti, että kyyneleet valuivat silmistä. Tai ehkä hän itki. Sillä ei ollut väliä. Niin suloinen kuin mielikuva Neganin kallon murskaamisesta Lucillella olikin Daryl ei riskeeraisi sitä. Jos Negan kerran oli tehnyt pesäpallomailastaan naisen ja jakoi sen nyt Darylin kanssa, Daryl leikkisi mukana. Kynttilöillä pääsisi kunnon tunnelmaan. Hän rakastaisi oikein palavasti.
****
Roihu kohosi nopeasti kattoon asti. Lakana, patja ja verhot olivat hyvää polttoainetta. Liekkimeren keskellä kärysi myös Lucille. Jos oikein kuunteli, saattoi kuulla sen vinkuvan tulessa. Ehkä Daryl oli tullut hulluksi, kun yhden pesäpallomailan polttaminen tuotti niin suurta mielihyvää. Mutta hänellä oli tunne, että Lucillen menettäminen sysäisi Neganin jonkin rajan yli ja saisi kadottamaan kontrollin. Neganin väki ei ollut niin lojaalia kuin Negan luuli. He pakenisivat tai hyppäisivät toiselle puolelle - kuka mitäkin. Rick toimisi. Daryl kärsisi tästä varmasti, mutta se oli kaikkiaan sen arvoista.
Savu hälytti lopulta väkeä paikalle, mutta Lucillea oli myöhäistä pelastaa. Se oli mennyttä. Kauhu Neganin kasvoilla oli paras kosto, jonka Daryl olisi voinut edes kuvitella. Poissa oli ylimielisyys ja ikuinen virne. Daryl oli juuri antanut niin kovan potkun munille, että se pudotti Neganin henkisesti ja fyysisesti polvilleen.
"Lucille..."
Sillä aikaa, kun Negan suri järkyttyneenä menetettyä rakkauttaan, paikalle saapuneet muut miehet hakkasivat Darylia. Daryl tiesi menettävänsä henkensä, mutta samaan aikaan Daryl oli myös varma voitostaan. Niin varma, että kivun keskelläkin hän olisi melkein voinut hymyillä. Rick hoitaisi homman loppuun.
Minä olen Daryl ja se oli perkele pelkkä pesäpallomaila!
