Nimi: Paras joulu
Kirjoittaja: Pahatar
Ikäraja: K-16
Tyylilaji: Slash, PWP, romantiikka, AU
Paritus: Harry / ?
Vastuuvapaus: J. K. Rowling ja Bloomsbury omistavat tässä tarinassa esiintyvät hahmot. Minä vain lainaan näitä, enkä tosiaankaan tee tällä rahaa.
Yhteenveto: Harryn joulu on nautinnollinen Voldemortin kukistumisen jälkeen.
Lukijalle: Tämä on kirjoitettu FiFin joulukalenteriin 2021. Ihanaa joulun aikaa teille kaikille Fifiläisille!
PARAS JOULU
Harry oli sängyllä ja keskittyi sisällään aaltoileviin tunteisiin ja mielihyvään. Hän tunsi itsensä venytetyksi ja vähän satutetuksi, mutta samalla kaikki tuntui niin uskomattomalta. Ja täydelliseltä. Vielä paljon paremmalta kuin mitä hän oli koskaan osannut kuvitella.
Käsivarret hänen ympärillään pitivät hänestä lujasti kiinni, ja Harry nojasi niitä vasten ja sulki silmänsä.
”Onko tämä liikaa? Voidaan lopettaa, jos haluat, ihan koska vain”, ääni kuiskasi hänen korvaansa.
”Ei, se on paljon… mutta ei liikaa. En halua lopettaa…” Harry kuuli sanovansa, ja tiesi tarkoittavansa sitä.
”Minä tiedän. Se tuntuu aluksi oudolta… kunnes alkaa tuntua hyvältä.”
Pehmeät huulet painuivat hänen omiaan vasten ja suutelivat häntä halukkaasti ja lämpimästi. Niiden kosketus tuntui niin hyvältä, ja Harry vastasi suudelmaan. Se sai hänen tietoisuutensa hetkeksi pois siitä toisesta asiasta, mikä oli tietenkin tarkoituksenakin. Suudelma sai hänet jälleen rentoutumaan, ja Harry tunsi vartalonsa antavan vähitellen periksi tälle uudenlaiselle tunkeutumiselle. Hitaasti, hyvin hitaasti hän tunsi toisen pääsevän syvemmälle hänen sisäänsä. Hetkeksi puristus kasvoi jälleen, kunnes lieveni taas.
Samalla hän tunsi sormien liikkuvan pitkin hänen vartaloaan, alaspäin… vielä alemmaksi… kunnes nämä löysivät sen, mitä pitikin. Sormet kietoutuivat hänen ympärilleen ja hyväilivät häntä tavalla, joka sai hänet voihkaisemaan ääneen. Harry huomasi ajattelevansa, miten onnekas hän oli, kun sai viettää ensimmäisen kertansa sängyssä juuri tällä tavalla. Näin osaavissa ja taitavissa käsissä.
Hän oli odottanut koko syksyn tätä joulua. Se oli ensimmäinen Voldemortin kukistumisen ja monen raskaan vuoden jälkeen. Kuluneet kuukaudet olivat olleet niin hyvää aikaa, kun ei tarvinnut murehtia mitään, vaan saattoi vain olla ja nauttia elämästä. Ja keskittyä ensimmäistä kertaa omiin haluihinsa ja tarpeisiinsa. Nyt, juuri tässä, ne halut olivat muuttuneet eläväksi todellisuudeksi.
Kaikki oli ollut niin ihanaa: hyväilyt, kosketukset, suudelmat, tunne paljaasta ihosta hänen omaansa vasten. Mutta ehkä ennen kaikkea tietoisuus siitä, että hän oli rakastettu, kaivattu… ja turvassa. Ja että hänelle haluttiin pelkästään hyvää, eikä mitään muuta.
Harry tunsi, että liike oli pysähtynyt ja oivalsi toisen olevan nyt kokonaan hänen sisällään. Täyttäen hänet. Hän hengitti muutaman kerran syvään ja tiesi, että vaikka jo tähänastinen oli ollut paljon, ja herätti hänessä edelleen kahdenlaisia tunteita, hän halusi enemmän.
”Lisää…” Harry kuiskasi.
Toinen alkoi liikkua hänen sisällään edestakaisin hitaasti…. varovaisesti… Tuottaen vähän kipua, ja paljon nautintoa. Samalla sormet alkoivat jälleen hyväillä häntä, ja se kaikki yhdessä tuntui saavan hänet jonnekin tietoisuuden rajamaille. Harry kuuli valittavansa ääneen, ja hän oivalsi liikkeen sisällään voimistuvan, mutta nyt mielihyvä peitti kaiken muun alleen, eikä se enää sattunut. Hänestä tuntui, kuin toinen olisi liikkuessaan pyrkinyt muuttamaan asentoaan, ikään kuin olisi etsinyt jotain. Ja löysikin, Harry tajusi, kun tunsi tämän osuvan hänen sisällään sellaiseen kohtaan, joka vei nautinnon ihan uudelle tasolle.
Se tapahtui uudelleen… ja uudelleen. Harry tunsi vartalonsa kaareutuvan taaksepäin ja tajusi äännähtävänsä samalla, kun sormet hyväilivät häntä nopeammin ja määrätietoisemmin. Se tuntui koko ajan paremmalta, ja miellyttävä kuumuus hänen alavatsassaan kasvoi koko ajan. Miten tämä saattoikin olla näin hyvää? Harry ajatteli hämärästi, ettei pystyisi kestämään tällaista tunnetta ja ihanuutta enää pitkään. Mielihyvä voimistui ja tuntui valtaavan hänet kokonaan, ja hän antoi sille periksi ja kuuli huutavansa. Huipulle… ja yli… ja sitten suunnaton helpotus valtasi hänet.
Jonkin ajan kuluttua Harry avasi silmänsä ja katsoi Siriusta. Tämä suuteli häntä ja jäi katsomaan häntä lämpimästi, mutta pieni huoli silmissään. Se kuitenkin hävisi, kun Harry alkoi hymyillä Siriukselle, ja tämä vastasi hymyyn.
”Hyvää joulua, Harry. Rakastan sinua”, Sirius sanoi hiljaa ja painautui Harrya vasten.
”Minäkin rakastan sinua”, Harry kuuli Remuksen kuiskaavan hänen korvaansa. Remus painoi hyväilevän suudelman Harryn poskelle samalla, kun vetäytyi varovasti pois hänen sisältään.
”Niin minäkin… teitä kumpaakin. Hyvää joulua”, Harry sanoi. Hän piti molemmista miehistä kiinni ja tunsi itsensä onnellisemmaksi kuin koskaan.