Nimi: Posti kulkee
Ikärja: Sallittu
Taustaa: tongin vanhan läppärin kovalevyä ja löysin tällaisen ikivanhan joulutekstin. Glitterivaroitus!
Mä ihan oikeasti yritin tänä vuonna hoitaa joulukortit.
Punanen kuori tuli jo hyvissä ajoin marraskuussa ja se laitettiin jääkaapin oveen pingviinimagneetilla. Mauri muistutti monta kertaa, että pitäis tarkistaa kuka on vielä kenen kanssa yhessä ja kuka on kuollu ja keneltä tuli viime vuonna kortti ja kuka on kommunisti, ettei lähetä mitään vääränlaisia kuvia, mutta enhän minä saanu aikaseksi.
Se on ennenki menny niin, että otetaan itsenäisyyspäivänä joku kasa kortteja jostain alennuksella hommattujen tavaroiden laatikosta, sitten lätkitään ne summassa kolmeen pinoon ja aletaan kirjottaa osotteita. Ja jos ei osu ihan kohalleen, ajatushan se tärkein on. Sitäpaitti on ne tehneet ihmeitä postissa, läpyskä on menny perille vaikka siinä ois lukenu vaan että mummola, punanen mökki josson pihalla seisomassa ruosteinen Valmetti, Parkano. Ja tietysti joku postinumero. Se pitää aina olla.
Maurin mielestä se on vähän hutilointia, mutta ei se koskaan tartu itte kynään vaan toljottaa vaan vieressä ja hokee että ”muista Anni-täti, muista Anni”. Muistanhan minä. Se on vanhapiikakin ja kaikkee.
Tänä vuonna mä yritin ottaa asian tosissaan, kun oli tullu näitä askartelujuttuja tehtyä penskojen kanssa töissä. Ensin me tietysti yritettiin ottaa koirasta hupasen joulunen kuva, mut se puri patterivalosarjan johdon poikki ja oli sen jälkeen vähän hölmön näkönen, nii ei siitä tullu mitään. Pentuna se sentään jakso olla tonttulakki päässä vähän aikaa ku sille näytti nakkia. Ei enää.
Sit me koetettiin lahjoo meijän Atte lätkimään glitterimaalilla kädenjälkiä paperille, mutta se täräytti ne maaliset kätensä keittiön tammikaapin oveen ja mä oon yrittäny hinkata niitä pois jo kaikella muulla paitti santapaperilla. Ehkä se on seuraava. Tai pitää vetää vaan dc-fixiä pintaan. Eihän nää tämmöset jutut oikeen kolmetoistavuotiasta kiinnosta. Jos ei oltais vahittu vieressä, mitähän se ois niihi kortteihin piirtäny. Kai niitä välimerkkejä.
Siinä sivussa ne glitterit kaatu matolle ja koira söi ne. Tulee ainaki piristystä harmauteen siitä.
Onneks marketista sai kymmenen korttii eurolla, niitä me sitten kirjoteltiin hartaina ja mielestämme postitettiinki ne. Ja vielä ihan ajoissa.
Mutta mihin ne sitten joutu? Kysynpä vaan. Ei oo kortteja anopin lootassa näkyny ja nyt on jo helmikuu. Se ei oo soitellu moneen viikkoon ja mun mies on siitä yllättävän huojentunu, mut mä en osaa oikeen relata. Pitäiskö sille lähettää ihan pääsiäiskortti? Hommaako joku muka vielä semmosiakin?
Korteista tuntuu olevan kiinni koko suvun mielenterveys ja omakin taloudellinen tulevaisuus. Jos muutama sukulainen suuttuu, saattaa nimi lähteä testamentista että huits vaan. Ja milläs me sitten nää lainat maksetaan, häh? Postimerkeilläkö?