Kirjoittaja: humph (/Sca/Storithiana/mikä missäkin)
Tyylilaji: angst, drama, triplaraapale
Paritus: ei ole
Ikäraja: K-12
Disclaimer: En omista hahmoja, vaan leikin vain niillä. Enkä saa tästä rahallista hyötyä.
A/N: Leahista ei ole todellakaan paljoa ficcejä, ainakaan itse en ole törmännyt yhteenkään. Minusta hän on kuitenkin mielenkiintoinen hahmo, hänestä oli kiva kirjoittaa ja tulen varmaan tulevaisuudessa kirjoittamaan lisääkin
Spoilaa hieman Breaking Dawnia/Aamunkoita (ei pahasti, mutta kuitenkin)! Niin, ja osallistuu finfanfunin vitutus-haasteeseen.
MerkityksetönMuistutin itselleni usein, että on tässä hyviäkin puolia, mutta ne vain sattuivat unohtumaan aika ajoin, oikeastaan todella usein. Ehkä minä vain mietin aina liikaa asioiden huonoja puolia. Ja kiertäessä tätä hemmetin lenkkiä ei tarvitse keskittyä siihen mitä tekee, vaan voi ajatella. Paitsi jos sattuisi tapahtumaan jotakin. Muttei täällä mitään ikinä käy, ei Sam uskalla hyökätä meidän kimppuumme.
Ihan kuin minä tarvitsisin lisää aikaa ajatteluun. Olisi huomattavasti helpompaa, jos ei tarvitsisi aina ajatella niin helvetin paljon ja niin helvetin usein.
Sitä paitsi, Seth kuulee juuri nyt kaiken mitä mietin. En minä halua masentaa häntä, antaa hänen vain rauhassa innostua niiden verenimijöiden suojelemisesta.
Näkyykö mitään? hän kysyi varovaisesti, ihan kuin hän pelkäisi keskeyttäneensä jotakin pääni sisässä. Olin jo tottunut siihen, etten voinut ajatella mitään kovin salaista, sillä joku kuitenkin kuulisi sen.
Ei, ei mitään. Kaikki on normaalisti, vastasin ja huomasin huolen hänen ajatuksistaan. Ei hänen minun takiani tarvitsisi huolestua, minä olen ihan tarpeeksi kunnossa niin kauan kuin hänellä on kaikki hyvin ja hän on turvassa.
Täällä ei kuitenkaan tapahdu mitään erikoista, niin mitä jos… sinä vaikka pitäisit pienen tauon? Minä kyllä selviän täällä yksinkin siihen asti että Jacob herää.Hyvä on. Kiitos, Seth. Aioin hetken sanoa hänelle jotain turhasta huolehtimisesta. Vaikken sanonutkaan mitään, hän kuuli sen silti.
Sinä olet minun siskoni. Saan minä olla huolissani sinusta. Huokaisin. Todella Sethin tapaista. Päätin olla vastaamatta mitään ja jätin hänet yksin vahtimaan.
Yksi asia, jota minä en jaksa enää edes yrittää ymmärtää, on Sethin ja Jacobin kiintymys Culleneihin. Siinä ei ole mitään järkeä. Niin no, eihän missään nykyään ole mitään järkeä. Ihmissusia ja vampyyreja pikkukaupungissa… Mitkään ihmissusien säännöt eivät tunnukaan pitävän paikkansa. Leimautuminen, harvinaista? Tyttö ihmissutena, mahdotonta? Ehkä minä vain olen jokin luonnonoikku, jolla ei ole mitään merkitystä, jolla mikään ei mene hyvin.
Aloin laskea askeleitani ja kuuntelin niiden turruttavaa rytmiä. Tum, tu-tum. Tum, tu-tum…