Toive (S, one-shot)

[toyhto]

nimi: Toive
kirjoittaja: toyhto
ikäraja: S
genre: one-shot

A/N: Viikottainen tarinahaaste ja hiljaisuus! Tämä on tämmöinen hetken mielijohde

*


Toive


Niin että kulta, heräisitkö jo. Mentäisiin tivoliin, se on tullut paloaseman taakse. Tein jo puuroa. Ottaisit sen uuden takin, sen jossa ei ole kaulusta. Juostaisiin tietä pitkin ja lapsiperheet katsoisivat paheksuvasti, ja sitten jonain päivänä meistäkin tulisi sellainen.

Luulet että olen keskiluokkainen ja tylsä, luulet että minulla ei ole haaveita, luulet että tyydyn vähään. Oikeasti olen vain rakastunut. Kuuletko, oikeasti olen vain rakastunut.

Siellä paistaa aurinko. Mentäisiin maailmanpyörään ja nähtäisiin kaupungintalolle asti. Sen seinät olisi lopultakin maalattu. Syötäisiin samaa hattaraa samaan aikaan ja sotkisit vahingossa naamasi. Minua naurattaisi.

Tiedätkö, rakastuin sinuun melkein tällaisena päivänä. Aivan melkein. Viisi vuotta sitten, koulun pihalla, kun nostit sen kuulakärkikynän maasta. Näytit aivan samalta. Sinulla oli samat silmät.

En usko, että aika on kulunut näin paljon. Tajuatko, että kaikesta on jo vuosia, eikö minun pitäisi olla jo jossain muualla, joku muu. Jonkun muun kanssa.

Joskus aioin kertoa. Suunnittelin sitä, valitsin päivän ja ajan ja paikan ja sitten et tullutkaan kouluun. Ja loppujen lopuksi sanoista tuli vähän turhia.

Näetkö, suudeltaisiin sillalla, sinä nojaisit kaiteeseen, minä nojaisin sinuun, kumpikaan meistä ei hukkuisi koskaan.
No en minäkään näe.

Joskus toivon, että olisin kertonut. Lopputuloksella ei ehkä edes olisi ollut väliä. Olisin vain joskus huutanut nimeäsi ja juossut perääsi ja ihan vaan sanonut sen, ja juossut karkuun ennen kuin olisit ehtinyt edes yllättyä. Ja sitten olisin päässyt yli ja löytänyt jonkun toisen.

Joskus olen ihan tyytyväinen. Näetkö? Minä suljen ikkunan verhon ja silti aurinko paistaa läpi.
Se on hyvin väistämätöntä.
Olisin ehkä voinut olla onnellinen, mutta tämä hiljaisuuskin on kaunista. Kuvittelen näkeväni sinut ruokakaupassa ja miten hymyilen ja käännyn sitten pois.

[Beelsebutt]

Harvinaisen sekava, hämmentävä ja niin perhanan tuttu tilannekuvaus! Miksiköhän 



Ehanata, kiitos.
Bbuttis

[Lizlego]

Täytyy myöntää, että tämän tilanne ei ole minulle tuttu.  Mä en ole koskaan miettinyt kovin paljoa sitä, mitä voisi olla, koska mä en vaan usko siihen, että sitä voisi olla, ja elämä taitaa olla siten helpompaakin kun ei odota suuria.  Mutta kaikesta huolimatta tunnistin tämän tilanteen ja ajatukset ja pidin tekstistä. Se oli kaunis ja haikea.

[Fiorella]

Olisin ehkä voinut olla onnellinen, mutta tämä hiljaisuuskin on kaunista. Kuvittelen näkeväni sinut ruokakaupassa ja miten hymyilen ja käännyn sitten pois.

Tämä lopetus oli parhain kohta koko kirjoitelmassa. Ihanan seesteinen ajatus, sellainen josta huomaa että vaikka ehkä olisi toivonut muuta, on kumminkin todellisuuden kanssa sovussa.

Muusta osasta tuli vähän surumielinen olo, haikea semmoisen puolesta jota ei ollut mutta jonka olisi pitänyt olla. Jossain määrin tuttu tilanne minullekin. Mutta eihän sitä tiedä, jos joskus, vaikka ei silloin. Tästä saa semmoisen tunnelman, ja se on kiva asia.

[toyhto]

Kiitos teille Jos tilanteen tuttuutta mietitään, en ole ihan varma, onko se kauhean tuttu minullekaan... Tai onhan se jossain määrin oltava, kun tämä kerran päätyi kertomaan siitä, mutta musta on tullut jotenkin mahdottoman "no asiat menivät miten menivät, ne eivät siis olisi voineetkaan mennä muuten kuin miten menivät" -jämähtänyt ihminen Tosin pieni haikailu on silti kaiketi silloin tällöin ihan paikallaan. Tää oli muutenkin hassu tarina, en oikein muista enää mitä tästä alun perin piti tulla enkä oikein muista, missä vaiheessa tästä tuli mitä tuli, hmm.