Author: culliina
Fandom: Twilight
Characters: Emmett + muut Cullenit
Genre: Humor, one-shot
General: K 12
Warnings: -
Disclaimer: Twilight hahmoineen kuuluu Meyerille enkä saa tästä rahallista korvausta.
Calm as hindu cow
Olohuoneen lattia on kova. Liian kova. Ei se yleensä tälläinen ole. Eikä puun tai edes kiven pitäisi olla vampyyrista kovaa...
Hmm. Pitää miettiä.
Maailmassa on paljon sellaista, mitä pitää miettiä.
Niin kuin vaikka Jasper. Siinä sitä mietittävää vasta riittääkin.
Sellaista mutanttia on vaikea ymmärtää. Mutta silti se ymmärtää kaikkia, mutta toisaalta...
Äh, antaa olla. Ei itseltään liikaa pidä vaatia, ei vaikka olisikin yhtä komea kuin minä...
”Emmett McCartney Cullen, mitä olet tehnyt lattialleni!?”
Olisi jo hiljaa, ei se minun vikani ole, jos joku himputin Emmett mikälie on jotain rikkonut.
Jotain kietoutuu ympärilleni. Miksiköhän? Ja mitähän se on?
No, eikai sillä niin väliä.
Ja sitten takaisin lattiaan. Miksiköhän se on niin pehmeä?
Jokin ympärilläni tiukentaa otettaan ja kova lattia katoaa altani.
Oikeastaan se on ihan mukavaa.
Ote ympäriltäni katoaa ja jotain törmää minuun. Auts, se taitaa olla se himputin kova lattia.
Mikähän se juttu ympärilläni oli? Se oli kyllä aika kovakourainen, saisi pyytää anteeksi.
Taas jotain törmää minuun.
Tälläkertaa se on pieni ja pyöreä. Ja se tuli sivulta?
Se ei siis kai ole kova lattia.
Taas jotain törmää minuun. Edelleen pyöreää, mutta isompaa, kuin edellinen törmääjä.
Ympäriltäni kuuluu turhautunutta muminaa.
Avaan silmäni.
Ympärilläni on paljon ihmisiä. Ja koneita. Mitähän he tekevät.
”Katsokaa, se liikuu!” joku miehistä huutaa.
Hetken syvä hiljaisuus, sitten yleinen sekasorto.
Kaikki miehet kiljuvat ja juoksevat ympärinsä, koneet ajavat pois.
Katselen hämmentyneenä ympärilleni. Minähän olen olohuoneessa.
Mutta miksi lattiassa ympärilläni on valtava vallihauta?
Se on kai sen Emmettin tekosia.
Ilmankos Esme oli raivona.
Käännyn ympäri ja näen perheeni seisomassa takanani.
Heidän ilmeensä olivat ristiriitaisia:
Edwardia hymyilytti.
Esme taas...
No, hän näytti siltä, kuin aikoisi hyökätä kimppuuni.
Miksiköhän?
Hän kai on edelleen vihainen Emmettille.
Nousin ylös ja laskin käteni osaa ottavasti hänen olkapäälleen. ”Älä sure, Esme. Kyllä minä se Emmettin etsin ja annan sille opeuksen. Sen jälkeen se ei enää iiiiiiikinä riko lattiaasi.”
Hänen suupielensä nousivat virnistykseen.
Miksihän?
No, kai hän on vain iloinen, että Emmett saa opetuksen...
