Seinästä sinä olet tullut
Ikäraja: Sallittu (ihan totta!)
Tyylilaji: spekulatiivinen fiktio
Varoitukset: ei mitään. Tämä on ihan kiltti juttu. Ei edes ketään pilkata. Ajatella!
Seinästä sinä olet tullut
Salkkumies ilmestyi kansliaan hiukan ennen ruokavälitunnin alkua. Kanslisti oli jo valmistautunut käytävän hälinään kääntämällä radiota suuremmalle, ehkä siksi oven kolahdus jäi kuulematta. Mies vain oli läsnä, tuijotti ja köhi anteeksipyytävästi. Yskä tuli jostain hyvin syvältä hengityselimistön kosteista uumenista ja toi Irman mieleen kiehuvan kanaviillokin.
– Müller. Tulin homeasioissa.
Irma tarkisti kalenterin.
– Täällä ei ole merkintää. Onko tapaamisesta sovittu?
– Rehtori kyllä tietää minusta.
Irma vilkaisi sivusilmällä oven lasia. Keijo näytti pelaavan pasianssia tietokoneella. Ehkä asiasta oli tosiaan sovittu. Ja oppitunti alkaisi vasta puolen tunnin päästä, mitäpä se Irmalle kuului.
– Kyllä, sairaslomia on ollut.
Keijo naksutteli kynäänsä. Kotitalousopettaja niiskutti viikoittain ja sijaisia sai houkutella jo naapurikunnista, kun rouva ehti julistamaan marttakerholleen että työolot olivat aivan mahdottomat. Ja olivathan ne, viisitoistakesäiset puukkojen kanssa eivät ole kovin turvallisuutta luova ympäristötekijä heikkohermoiselle lastentarhatädille, mutta jonkuhan niille oli kerrottava, ettei raakaa sikanautaa kannattanut käyttää kasvonaamiona vaikka nuortenlehdessä niin olisi lukenutkin.
Ainahan sai varautua innovaatioihin. Kuten löytämään kadonneen koiransa pakastimesta huolestuneen syysloman jälkeen. Mutta sellaisiahan ne olivat, lapset.
Müller nyökytteli. Hänen ihonsa väriä oli hankala määritellä, Keijo olisi voinut vannoa sen olevan jopa hiukan vihertävä. Mutta se saattoi johtua oudon värisestä paidastakin, heijastua.
– Hometta on koko pohjakerroksessa, varsinkin kotitalousluokan ja kuvaamataitoluokan varaston alla. Ilmanvaihdon kautta haitat leviävät tietysti laajemmalle.
– Outoja hajuja ja sellaisia.
– Kyllä
Keijo virnisti.
– Ja minä kun luulin, että se oli vain teinien hikeä. Ominaishaju.
– Tuleeko siitä astmaoireita?
– Pahempaakin, uskokaa pois.
Ruokavälitunti alkoi. Müller liikahteli vaivautuneen oloisena tuolillaan kun hälinän aalto velloi kanslian oven raosta.
– Koko alakerros on oikeastaan jo saneerauskelvottomassa kunnossa.
– Tarkoittaako se, että koulu voisi saada uudet tilat?
– Sitä. Sitäkin. Kaupungin budjetti tietysti huutaa kauhusta, mutta tilat on helppo määritellä ihmisterveydelle vaarallisiksi.
– Syksyyn mennessä?
– Kyllä.
Keijo keräili tarkistamansa matematiikan kokeet salkkuun ja avasi oven Müllerille. Hänestä oli jäänyt pieni märkä läntti tuolille, tai ehkä se oli siinä jo aiemmin. Täytyisi huomauttaa siivoojalle asiasta.
– Saamme varmaan tarkemman raportin asiasta pian?
– Kyllä, siitä voitte olla varma.
– Ja mitä firmaa, saako kysyä -
– Itse asiassa minä edustan hometta. Lähetämme toisen itiöemän koulutoimistoon iltapäivällä. Tilat siirtyvät homeen hallintaan ja teille ihmisille järjestetään väistötilat parakkeihin.
– Ai. No sitten.
Avatessaan luokan oven Keijo haisteli hiukan tarkemmin kuin vuosiin. Kyllä, oli se muutakin kuin hikeä ja hiuskiinnettä. Home oli tosiaan asettunut taloksi.
Mutta olihan se Müller sentään tyylikäs ilmestys. Ei uskoisi, yläasteen kasvatiksi.