Tää oli kyllä ensimmäinen lukemani taikaeläimeen perustuva ficci. Oon joo lukenut ties mitä lonkeropornoa, mutta en ole koskaan aikaisemmin lukenut ihan vaan pelkästä taikaeläimestä. Jotenkin tosi hassua, mutta tykkäilin paljon.
Tää oli nimenomaan tällaista tunnelmointia, joka iskee meikään aina. Vaikka tapahtumat olivatkin todella surullisia, mulle jäi silti jotenkin hyvä mieli tästä. Se, miten tuo kyseinen Viimekoraus tiesi kuolemansa lähestyvän, mutta pysyi kuitenkin ihan tyynen rauhallisena eikä ollut siitä moksiskaan, toi vähän sellaisen tunteen, että se suhtautui siihen lähes odottavasti. Kunhan vaan viimeinen viesti oli laitettu matkaan, kuolema saisi tulla, ja se hyväksyi sen.
Ihanan haikeaa luettavaa, kiitos tästä. :>
