Kirjoittaja: Evelyn
Ikäraja: K-7
Genret: Drama, lievä Angst, Songfic
Henkilöt: Regulus, Walburga, Orion ja Sirius mainintoina
Vastuuvapaus: Valitettavasti en omista Mustan perhettä tai Kalmanaukio 12, ne kuuluvat pirhana sentään Rowlingille ja kappale kuuluu sen tekijälle
A/N: Tuo
Usko lapsuuden -kipale on yksi miun omista suosikeista, jo sieltä ensimmäisiltä seurakunnan leireiltä saakka. Kuuntelin sitä ja tuli vaan tuntu et haluun kirjottaa Reguluksesta tällä kappaleella
Kommentit on puoli elämää
Kerran usko lapsuuden
Sulla oli suloinen
Kätesi sä rukoukseen liitit ain:Regulus painoi hiljaa päänsä pehmeälle tyynylle. Kalmanaukio 12 tuntui paljon kolkommalta, hänen laitettua soimaan vanha kasetti, jonka oli joskus saanut jästilapsilta. Regulus oli tonkinut ullakolle kertyneitä tavaroita ja löytänyt jästien radion, millä pystyi soittamaan kasetteja. Kuin pikku lapsi, hän oli rynnännyt omaan huoneeseensa ja etsinyt kyseisen kasetin tavaroidensa seasta. Siihen oli nauhoitettu monta kertaa jästien lastenlaulu.
Walburga olisi luultavasti kironnut poikansa siihen paikaan jos olisi tiennyt mitä tämä teki, mutta Reguluksen onneksi tämä oli Orionin kanssa joissain sukujuhlissa. Poika sulki silmänsä kuunnellen kappaleen alkusointuja ja niin kuin lapsena, risti kätensä.
"Levolle lasken Luojani
Armias ole suojani"
Näin sä rukoilit niin turvallisna vainRegulus liikutti huuliaan, lausuen ne kuusi sanaa mitkä herralle jästien uskonnossa lausuttiin äänettömästi ja irrotti kädet toisistaan. Taikamaailmassa ei ehkä uskottu samalla lailla Jumalaan kuin jästimaailmassa, lapsille ei ehkä opetettu ollenkaan rukoilemaan tai luottamaan Häneen, joka valvoo kulkuamme. Walburga ei koskaan hyväksynyt Jumalasta tai ylipäätään jumalallisista olennoista puhumista. Oli vain ja ainoastaan Pimeyden lordi johon sai uskoa ja laskea toivonsa. Regulus pudisti päätään ja huomaamattaan puristi lakanaa nyrkkiinsä.
Etsiessäs onnea
Harhateille jouduit sä
Surua ja tuskaa toi vain maailmaNe jästit olivat olleet hänen ystäviään. Siriuksen ystäviä. Heidän ystäviään, mutta se ainut harha-askel koitui sen ystävyyden kohtaloksi. He olivat Siriuksen kanssa puhuneet liian kova äänisesti päivän tapahtumista ja Orion oli kuullut kaiken. Pariin viikkoon ei pojat olleet uskaltaneet lähteä Siriuksen huoneesta, minne he olivat linnoittautuneet, kuin syömään ja käymään kylpyhuoneessa. Enää sen selkäsaunan jälkeen Regulus ei ollut uskaltanut uhmata vanhempiaan, mutta Sirius oli lähtenyt ulos leikkimään jästilapsien kanssa. Walburga ja Orion eivät olleet tyytyväisiä Siriuksen käytökseen, joten Orion oli hakannut Siriuksen. Regulus puristi silmänsä tiukasti kiinni, muistojen vallatessa pää. Hän ei halunnut muistaa sitä kesää, minä hän ja Sirius olivat alkaneet kasvaa eroon toisistaan.
Tie on pitkä takaisin
Salassa sä itketkin
Muistaissasi lapsuuskodin onneaRegulus huokaisi syvään, yrittäen kasata ajatuksensa. Sen kesän jälkeen, kun Sirius oli karannut Pottereille he eivät olleet puhuneet. Eivät sanaakaan. Orion ja Walburga saivat suostuteltua Reguluksen liittymään Pimeyden lordin riveihin, mitä Regulus oli jo alkanut katua. Ei häntä koskaan ollut viehättänyt muiden ihminen kidutus tai tappaminen. Sitä paitsi Lestrangen veljekset harrastivat joukkoraiskauksia. Hän kaipasi niitä kesiä, kun hän oli vielä lapsi. Kun Sirius vielä ohjasi häntä eteenpäin elämässä. Regulus oli monta kertaa itkenyt piilossa omassa huoneessaan, piilossa Orionin ja Walburgan katseilta. Itkenyt maailman epäreiluutta ja sitä, että oli menettänyt isoveljensä.
Onnellinen lapsena
Olit äidin helmassa
Äiti lauloi sulle maasta taivahanOvi pamahti kiinni ja Walburgan kimeä ääni kantautui ylös, Reguluksen huoneeseen saakka. Regulus avasi silmänsä huokaisten taas. Hän väänsi radion nappulasta ääntä kovemmalle, yrittäen hukuttautua kappaleen rauhalliseen melodiaan. Sanoissa lapsi oli lähtenyt kotoa ja kaipasi takaisin. Koti oli ilmeisesti ollut lämmin ja vanhemmat rakastavat, toisin kuin Reguluksella. Walburga ja Orion eivät koskaan olleet rakastavia vanhempia ja Kalmanaukio tuntui vankilalta, mistä ei päässyt karkaamaan.
Äänen kaiun kaukaisen
Kuulla vielä voitko sen?
Päiväsi hän uskoi käteen Jumalan- Regulus? Walburgan ääni kantautuu läpi oven ja käsi kokeilee kahvaa, mutta nainen ei päässyt sisään, koska Regulus oli kaiken varalta lukinnut oven.
- Haluan nukkua, minulla on huono-olo, Regulus valehteli nopeasti, sen hän taisi jo hyvin.
Walburgan korkojen kopina loittoni, kertoen naisen luovuttaneen Reguluksen häirinnän suhteen hetkeksi. Regulus nousi vaivanloisesti istumaan ja katseli kaihoisasti ikkunasta ulos. Jästinuorisoa oli kerääntynyt vastapäätä pystyssä olevan talon portaille viettämään kaunista kesäpäivää. Regulus huomasi tunnistavansa nuorisosta montakin henkilöä. Lisa, Simon, Eve, Michael ja Lucas. Heidän ja monen muun kanssa he olivat Siriuksen kanssa pitäneet pienempinä hauskaa. Äkkiä Regulus tunsi pakottavaa tarvetta päästä ulos tuohon porukkaan, mutta ottaisivatko nämä hänet mukaan? Eivät varmaan, nykyään kaikki olivat niin epäileviä kaikkea kohtaan. Regulus painoi tunteen taka-alalle ja kellahti uudestaan makaamaan sängylleen.
Ei hänen tarvitsisi päästä ulos niiden nuorten seuraan. Ei hän tarvinnut kuin oman rauhan ja tuon vanhan kasetin, radion ja muistonsa. Siellä hän pystyi palaamaan takaisin neljä vuotiaan tasolle leikkimään muiden lasten kanssa lumisotaa. Olemaan taas Siriuksen oma pikkuveli, ilman, että tämä hyljeksi häntä. Muistoissaan Regulus oli onnellinen.
