Ficin nimi: Liian pieniä otsikoita
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Sherlock Holmes
Tyylilaji: Draama, oneshot
Ikäraja: K16
Päähenkilö: John Watson
A/N: Tuskailin neljä tuntia saadakseni idean Sherlock Holmes ficciin, ja tässä tuotos.
Liian pieniä otsikoita
Selailen lehden artikkeleita. Ne ovat lehdessä kovin pienellä, sillä ei ole tapahtunut mitään mielenkiintoista. Ei ole ollut pitkään aikaan. Pieniä rikoksia pitkin kaupunkia, enkä minä ole tehnyt pitkään aikaan kuin omia töitäni. Ei kutsun kutsua Holmesilta selvittämään hänen kanssaan mitään mystiseltä vaikuttavaa kuolemaa tai ryöstöä. Ei lukittuja huoneita tai puuttuvia johtolankoja. Vain Lontoon sumun kaltainen arkinen, sakea harmaus. Se vaikutti jo minuunkin. Olin jo tottunut silloin tällöisiin hetkiin Holmesin kanssa, jolloin tylsyys vaihtui joskus jopa takaa-ajoksi.
Tämä iäisyydeltä tuntuva arkisuus… tiedän sen vaikuttavan Holmesiin paljon voimakkaammin. Hänen jokainen minuuttinsa on kuin minun päiväni. Mitähän hän tekee tällä hetkellä? Toivottavasti ei ole sortunut tänään piikittämään suoneensa tuota myrkkyä, joka hänelle tuotti hetken helpotuksen.
Tämä mysteerinen kaiherrus oli syönyt osan voimistani jo kaksi päivää. Ahdistukseksikin sitä voisi kutsua. Jotain olisi tehtävä. Holmesia ja siinä sivussa pitäisi piristää myös itseäni. Mutta miten… mikään normaali teatteri käynti ei veisi tätä kun hetkeksi pois. Tarvittiin rikos. Mutta miten?
Ja sitten tuli idea. Toden totta, olinhan minä ennenkin käyttänyt tätä – lavastaisin rikoksen. Tällä kertaa yrittäisin parhaani. Jäisin silti todennäköisesti kiinni, mutta eikö se olisi yrittämisen arvoista? Näkisin edes hetken kuinka Holmesin aivot työskentelisivät valtavan koneiston tavoin ja elämä virkoaisi hänen kasvoilleen. Toden totta. Tämä vaatisi vain hyvin pitkän pohdinnan minulta, jotta en jäisi kiinni aivan heti.
***
Kiiruhdan päivän lehti kainalossani kohti Barker Streetia. Otsikko on taas huutava. Onneksi värväsin Scotland Yardista Lestraden ja joitain tarpeellisia henkilöitä mukaan juoneen. Muuten olisin voinut saada syytteet rikoksen lavastuksesta tai jostain…
Astun hiljaiseen taloon omilla avaimillani. Ne ovat yhä minulla, vaikken Barker Streetilla asu enää. Rouva Hudson ei ole kotona. Astelen ylös toiseen kerrokseen niitä samoja vanhoja portaita pitkin, joiden lukumäärää Holmes on parikin kertaa minulta tivannut. En vieläkään ole varma asiasta.
Koputan.
Kukaan ei vastaa.
Avaan oven.
Lehti tipahtaa lattialle.
Makaat siinä tyyni ilme kasvoillasi. Kasvosi ovat kuolon hunnun peittämät. Valkeat.
Hoen mielessäni ettet voi olla kuollut.
Et voi olla.
Tiedän sen olevan turhaa.
Liian myöhäistä.
Kuollut.
Otsikko lattialla kirkuu.
//en tiedä toimiiko glow-toiminto täällä kaikissa ulkoasuissa, sanokaa jos ette näe sitä. Mun teemassa se näyttää punaiselta palkilta vaikka sen ei pitäs näyttää siltä...
