Ficin nimi: Tuskan jälkeen
Kirjoittaja(t): Q+Black
Oikolukija/Beta: Ei
Fandom: Twilight
Tyylilaji/Genre: Romance
Ikäraja: K16
Paritus/Päähenkilöt: Bella/Jacob
Disclaimer: Hahmot Stephenie Meyerin Twilight-sagasta, juoni itse keksitty.
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Mitä jos Edward ei olisikaan palannut Forksiin?! Tämä on oma versioni siitä kuinka olisi käynyt.
Varoitukset: -
Ensimmäinen ficcini, jonka aikoinaan tein. 
**
Huokaisin syvään. Forksin kevät oli muita koleampi ja vetisempi, mutta ilmassa oli selvästi jo kevään tuoksua. Suljin silmäni ja vaivuin hetkeksi menneeseen. Puolitoista vuotta sitten Edward sanoi, että ei halunnut enää minua ja että hän muuttaisi perheensä kanssa pois täältä. Vatsassani muljahti ikävästi. Se ei kuitenkaan tuntunut niin pahalta kuin ennen, ei lähellekkään niin pahalta kuin ennen.
Kuulin kauempaa pihalta iloisia haukahduksen kuuloisia naurahduksia. Räväytin silmäni auki ja katseeni osui heti ensimmäiseksi Jacobiin. Minun suteni, paras ystäväni. Jacob, Quil ja Embry mittelivät ilman paitaa keskenään pihalla, ihan kuin ilma olisi ollut mitä kaunein ja lämpimin siihen touhuun. Eiväthän ihmissudet tarvinneet vaatteita, koska heidän ruumiinlämpönsä oli mukavat 42 astetta.
”Hah, kuin pieniä lapsia!” Emily naurahti istuessaan viereeni kuistille. Vilkaisin häntä.
”Hmm, aivan! En ole vieläkään täysin oppinut ymmärtämään tuota susien sielun elämää”, huokaisin mietteliäänä.
”Noh, ainakin opettelu on hyvällä mallilla”, Emily virnisti, ”Sinusta ja Jacobista on tullut aika läheiset toisillenne, ettei vain olisi jotain muutakin?” hän ilkkui hyväntahtoisesti.
”Äh, en minä tiedä. Rakastan häntä. Hän on paras ystäväni”, sanoin ja yhtäkkiä tuntui, kuin kurkkuni olisi kuivanut kiinni. Emily oli oikeassa, minun ja Jacobin välinen side oli vahvistunut, enkä tiennyt miten olisin suhtautunut asiaan. Jacob oli kuin ilmaa minulle, jota ilman en pystynyt elämään ja hengittämään. Tuki ja turva. Hän teki jokaisesta päivästä elämisen arvoista. Rinnassani sykähti jälleen ja minun oli pakko nielaista.
”Hei Bells, älä ole noin järkyttynyt! Minä vain hiukan näytin pojille miehen mallia!” jostain paikalle syöksähtänyt Jacob hihkaisi ja pyyhkäisi kasvojaan johonkin myttyyn, ilmeisesti se oli ollut joskus paita, silloin kun saumat olivat vielä olleet ehjät.
”Hah! Olit pahasti alakynnessä äsken. Ei kai taitosi ala ruostumaan velipoika!?” Quil haukahti ja läimäisi Jacobia selkään. Embry nauroi vieressä.
”No niin sudet, ruoka alkaisi olla valmista!” Emily tokaisi poikien kinastelun väliin ja nousi reippaasti mennäkseen sisälle. Seurasi kamala kaaos, kun pojat ryntäsivät sisälle taistellen, kuka kerkeää ensimmäisenä. Jacob seisoi edelleen edessäni ja vilkuili minua kiinnostuneen näköisenä.
”Mistäs te Emilyn kanssa niin keskittyneesti juttelitte?” hän kysy virnuillen. Vilkuilin häntä kulmieni alta. En voinut jättää huomioimatta hänen täydellistä kroppaansa, jokainen lihas oikealla paikallaan, pörröinen musta tukka ja tuikkivat, kiusoittelevat silmät. Minä punastuin samoin tein ja laskin katseeni naurahtaen.
”Kunhan vaan juteltiin”, sain kakaistua ulos. Jacob naurahti ja vetäisi minut ylös. Olin äärimmäisen tietoinen hänen kuumasta vartalostaan, joka oli nyt kiusoittelevan lähellä omaani. Jacob painoi kätensä selkääni vasten ja tuijotti minua suoraan silmiin. En pystynyt laskemaan katsettani hänen silmistään, ne lumosivat minut täysin.
”Hei rakastavaiset, täällä olis vielä jotain teillekin. Kohta ei enää kun Paul saapuu! Se varmaan paastoaa aina Emilyn aterioita varten!” Quil hihkui keittiöstä. Minä räpyttelin silmiäni ja Jacob päästi minut irti.
”Eiköhän mennä sitten”, sanoin reippaasti ja hoipuin sisälle virnuileva Jacob perässäni.
**
”Hei äiti! Täällä menee hyvin. Isä ei tosin edelleenkään osaa tehdä ruokaa yhtään paremmin, joten hänen elossa pysymisensä on minusta kiinni, vieläkin. Mitä sinulle ja Philille kuuluu? Minulle ihan hyvää, olen viettänyt aikaa Jacobin ja hänen ystäviensä kanssa. Jacob yrittää opettaa minulle auton korjaamista. Ehkä parempi, että tekee sen itse....”Nielaisin. Äitiä ei niin huiputettu. Ei kyllä isääkään. Charlie oli huomannut varmasti kuinka paljon nykyisin vietin aikaa Jacobin kanssa La Pushissa, ja että kuinka paljon iloisempi minusta oli tullut. Tiesin että Charlie oli mielissään tästä uudesta käänteestä. Hän ei ollut koskaan erityisemmin pitänyt Edwardista. Sanan Edward-kohdalla rinnassani painoi jälleen. Suljin silmäni ja haukoin hetken ilmaa. Missä hän mahtoi olla? Oliko hän yksin vai perheen kanssa? Vai oliko hänellä kenties joku? Lopetin ajattelun samoin tein. En halunnut kiduttaa itseäni enää enempää. Olin jo näin pitkällä enkä nyt saisi luovuttaa.
Hypähdin kauhuissani pystyyn, kun kuulin ikkunan takaa rapinaa. Edward! Ajattelin vaistomaisesti ja ryntäsin ikkunalle. Ketään ei näkynyt. Puiden oksat raapivat vaativasti ikkunaa tuulen ulvoessa. Huokaisin syvään.
”Mitäs tiirailet?” kuulin tutun äänen takaani. Pyörähdin järkyttyneenä ympäri. Jacob seisoi ovella. Kuinka oli mahdollista, että hän osasi aina ilmaantua niin huomaamattomasti? Punastuin, aivan kuin olisin jäänyt kiinni jostain luvattomasta. En muistanut ollenkaan, että Edwardia koskevat säännöt eivät tietenkään koskeneet myös Jacobia. Jacob sai mennä ja tulla, ja lähestulkoon mihin kellon aikaan tahansa. Oli hän ollut pari yötäkin luonani. Charlieta tämä ei haitannut ollenkaan.
”Hei Jacob, mitä sinä täällä?” kysyin hämilläni.
”Hm, ajattelin että olisit hyvän yön suukkoa vailla”, Jacob heitti hyväntuulisesti ja iski silmää. Minä pyöräytin silmiäni ja naurahdin. Hyvän olon tunne vieri koko vartaloani pitkin. Emme oikeastaan olleet suudelleet kertaakaan. Jacob pelkäsi, että säikähtäisin ja pakenisin hänen luotaan tai jotain vastaavaa. Itse taas pelkäsin omaa reaktiotani jos suutelisin häntä. Tulisiko minulle siitä paha mieli? Entistä kovempi ikävä Edwardia?
En kerinnyt ajatella sen pidemmälle, kun tajusin jo kuinka Jacob oli kopannut minut syliinsä ja tuijotti minua kysyvästi. Enempää miettimättä kurottauduin häntä kohti ja painoin ujosti huuleni vasten hänen pehmeitä ja uskomattoman kuumia huuliaan. Jacobille tämä tuli täytenä yllätyksenä ja hän naurahti iloisesti, kunnes tiukensi otettaan ympärilläni ja painoi huulensa vaativasti huuliani vasten. Koko kehoni syttyi tuleen. Sydämeni hakkasi hullun lailla kun Jacob suuteli minua yhä uudelleen ja uudelleen. Kun hän lopulta irtautui minusta, minä haukoin henkeäni hämmästyneenä.
”Bella-kulta. Älä nyt tukehdu siihen. Muista hengittää!” hän virnuili tyytyväisenä reaktiooni.
”Joo, anteeksi”, sain sanottua hämilläni. Koko vartaloni paloi. Ehkä siksi koska Jacob puristi minua kovasti itseään vasten ja tuntui suorastaan liekehtivän tällä hetkellä. Hän nauroi iloista Jacobin nauruaan ja koppasi minut syliinsä. Hän kantoi minut sängylleni ja laski hellästi alas.
”Joko sinä olet lähdössä?” kysyin hätääntyneenä.
”En, jos haluat että jään?” Jacob kysyi silmät tummuneina.
”Jää”, sanoin tukahtuneesti. Jacob laskeutui vierelleni makaamaan ja kääri kätensä ympärilleni. Hän kumartui suutelemaan korvanlehteäni ja hänen kätensä liukui vatsalleni. Sormen päät livahtivat paitani alle paljaalle iholleni. Huulet laskeutuivat kaulalleni. Haukoin henkeäni ja tiesin, että tästä yöstä ei olisi tulossa kovinkaan tylsä.
**
Siristelin silmiäni auringon paistaessa suoraan ikkunasta kasvoihini. Minulla oli kamalan kuuma, vaikka päälläni ei ollut rihman kiertämääkään. Olin hyvin tietoinen takanani nukkuvasta lämpöpatterista, joka nojasi minuun koko vartalonsa ja oli kiertänyt kätensä ympärilleni. Niskassani tuntui tasainen hengitys ja se sai ihoni menemään kananlihalle. Venyttelin hiukan ja sävähdin pientä kipua. Se ei ollut pahaa kipua, vaan erittäin kivan tuntuista kipua koko vartalossani, enkä voinut olla hymyilemättä.
”Huomenta”, Jacob tuhisi tyytyväisenä niskaani vasten ja antoi sen jälkeen huuliensa painua iholleni. Vartaloni vavahti mielihyvästä ja kuulin Jacobin hiljaisen naurahduksen.
”Huomenta vain! Minusta tuntuu, että selässäni on kohta kolmannen asteen palovamma sinun takiasi”, tokaisin ja se sai Jacobin naurahtamaan uudestaan. Hän erkani minusta hiukan ja antoi sormiensa liukua pitkin vartaloni kaarta. Suljin silmäni ja huokaisin tyytyväisenä.
”Sinulla on uskomattoman upea vartalo”, Jacob huokaisi ja painoi huulensa olkapäälleni. Punastuin hiukan ja painoin pääni. Jacob käänsi minut selälleen ja tuijotti silmiini ilkikurisesti.
”Enkä vain saa siitä tarpeekseni”, hän jatkoi ja katsoi minua ahneesti. Sydämeni jätti pari lyöntiä väliin ja vastasin Jacobin suudelmaan, kun hän kumartui kiinni minuun aloittaen uuden tutkimusmatkan pitkin vartaloani.
**
”Nukuittepas te pitkään?” Charlie tokaisi huvittuneesti pöydän äärestä, kun saavuimme keittöön. Minä punastuin oitis ja käännyin ottamaan kaapista mukia rykäisten. Jacob hörähti huvittuneena ja istui Charlien seuraksi pöytään.
”Joo, meni hiukan myöhäksi eilen. Bella ei anna kunnon ihmisten nukkua”, Jacob tokaisi aivan muina miehinä. Käännyin häneen päin järkyttyneenä ja hän iski minulle silmää. Charlieta koko tilanne näytti lähinnä huvittavan ja hän virnuili itsekseen lukiessaan lehteä.
”Mitä suunnitelmia nuorella parilla on tänään?” isäni kysyi yhtäkkiä ja katsoi meitä kumpaakin vuorotellen.
”..sillä vain että.” hän jatkoi. ”Sue on tulossa tänne tänään Sethin kanssa. Leah ei pääse, mutta tietääkseni myös Sam ja Emily sekä Paul ja Quil ovat tulossa. Kutsuin myös isäsi, Jacob”, hän selitti innoissaan ja sai minut hymyilemään. Sue ja isäni olivat lähentyneet paljon ja Suella oli tapana istua meillä monena iltana ja valmistaa isälle ruokaa. Nyt hän oli ilmeisen innoissaan tästä illan suunnitelmasta ja halusi meidät ehdottomasti mukaan. Hymähdin. Ilmiselvää, että Leah ei taaskaan päässyt tulemaan. Hän ei vieläkään pitänyt minusta, vaikka olimme kuin samaa perhettä nykyisin. Ehkä hän luuli vieläkin, että jättäisin Jacobin ja palaisin takaisin ”rakkaan verenimijäni” luokse. Sävähdin ajatusta.
”Kuulostaa mahtavalle Charlie! Me olemme mukana tietysti!” Jacob lupasi minulta kyselemättä ja hymyili minulle. Hymyilin takaisin.
”Juuh. Tottakai!” minä nyökkäsin. Charlie hymyili iloisesti, hörppäsi loput kahvinsa ja keskittyi taas lehteensä.
”Ihanaa, että isällä on nyt Sue”, tokaisin iloisesti. Olimme jättäneet Charlien lukemaan lehteään ja istuimme nyt talon rappusilla vierekkäin, käsi kädessä.
”Hmm..”, Jacob hymähti ja tuijotteli eteensä mitään näkemättä. Vilkaisin häntä kysyvästi. Hän ei heti edes tajunnut, että tuijotin häntä. Vihdoin hän säpsähti ja kääntyi minuun päin. Hän katseli minua hetken ja hymyili valloittavasti. Minä katsoin hänen kasvojaan ja vatsani kiertyi ympäri. Hän on minun, vain minun. Puristin hänen kättään tiukemmin ja nostin yhteen liitetyt kätemme rintaani vasten.
”Bella, minä rakastan sinua”, Jacob melkein kuiskasi. Katsoin häntä silmiin ja näin niissä suuria tunteita. Tunteita juuri minua kohtaan.
”Minäkin rakastan sinua Jake”, huokaisin ja koko vartaloni täyttyi hyvästä olosta. Jacob hymyili minulle ja hymyilin takaisin. Tämän on minun Jacobini, minun rakkauteni. Ihminen, joka paransi minun haavani pelkällä hymyllään ja olemassaolollaan. Olen nyt kokonainen, monta kokemusta rikkaampi ja tiedän, että paikkani on tässä. Ihmissuteni vierellä, nyt ja aina. Jacob kumartui minua kohti ja painoi kuumat täydelliset huulensa huuliani vasten. Ikuisesti.
**
(noin puoli vuotta edellisistä tapahtumista)
Siristin silmiäni. Aurinko tuntui porottavan jo tähän aikaan aamusta todella lämpimästi. Ihoni tuntui nihkeältä, vaikka olin heittänyt peiton päältäni jo aikaa sitten. Huokaisin syvään. Näitä ilmoja oli harvassa, joten nyt täytyi vaan kestää ja nauttia siitä mitä oli. Katselin aurinkoista maisemaa ikkunan läpi. Ikkunat olivat suuret, lattiasta kattoon asti ja ne peittivät makuuhuoneen koko seinän. Vaaleat pitkät verhot huojuivat pienen tuulen vireen mukana, joka puhalsi hiukan avonaisten ikkunoiden välistä. Suljin silmäni ja hymyilin tuntiessani viileän viiman, joka hyväili nihkeää ihoani. En jaksanut liikkua, lepäsin vain vatsallani pehmoisessa sängyssä ja katselin edelleen ulos. Linnut lauloivat ja puut humisivat. Kesä taisi olla parhaimmillaan juuri nyt.
Samassa tunsin pehmeät sormet vasten selkääni. Ne liukuivat yläselästä alaspäin ja jäivät pyörimään hetkeksi takamukseni päälle. Ihoni meni välittömästi kananlihalle. Naurahdin tyytyväisenä.
”Hm..huomenta vaan sinullekin!” sanoin Jacobille, joka laski huulensa olkapäälleni.
”Huomenta kaunokainen”, hän hymyili ja suuteli selkääni yhä uudelleen ja uudelleen. Suljin silmäni ja huokaisin virnuillen. Hän tarrasi minuun ja käänsi minut selälleen. Katsoin hänen tummiin silmiinsä ja annoin katseeni liukua pitkin hänen kasvojaan, vahvoille hartioille, lihaksikkaalle rintakehälle. Kosketin sormenpäilläni hänen rintaansa, hän värähti. Annoin sormieni liukua pitkin lihaksia. Voi luoja hän näytti hyvälle!
Jacob virnuili ilmeelleni ja kumartui suutelemaan minua kuumilla huulillaan. Vastasin hänen suudelmaansa ahnaasti ja upotin sormeni hänen hiuksiinsa. Jacob painautui lähemmäs minua ja antoi käsiensä vaeltaa pitkin kylkeäni.
”Ei nousta vielä, joohan?” hän mumisi hymyillen vasten huuliani.
”Hmm..ei nousta”, nauroin hänelle takaisin.
Jacobin kädet kävivät kokoajan levottomammiksi ja liukuivat pitkin vartaloani, rinnoille ja sieltä vatsalle ja sieltä....luoja.
”Huomenta!” kuulin naurua makuuhuoneen ovelta.
”ÄÄÄÄÄÄÄKK!!” kirkaisimme Jacobin kanssa yhteen ääneen ja vetäisin salamana peiton korvilleni. Kurkistin murhaavasti ovelle, jossa Quil nojaili oven karmiin huvittunut ilme kasvoillaan.
”En kai häirinnyt?!” hän räkätti.
”Joo, et..loistava ajoitus!” Jacob murahti ja katsoi häntä vihaisesti.
”Tulin vaan, niin kuin sovittiin! Meidän piti tänään lähteä tarkastamaan lauman reviirin rajoja! Sam sanoi, että hän oli haistanut idästä päin jotain outoa. Muistat kai!?” Quil selitti suu edelleen virneessä. Jacob älähti ja painoi päänsä tyynyyn.
”Niin joo, mutta jos nyt kumminkin antaisit meille..OMAA RAUHAA hetken aikaa, okei!?” hän ärähti hymyilevälle Quilille.
”Okei okei.. menen pihalle. Älä jää muhinoimaan sinne!” hän nauroi mennessään. Jacob puuskahti kärsimättömästi.
”Olipas...erikoinen keskeytys..”, sanoin ja punastuin. Mitähän Quil kerkesi nähdä touhuistamme?
”Jep!” Jacob tuhahti nyreissään. Käännyin häneen päin ja minua huvitti.
”Noinko paljon kiukuttaa?” Hymyilin.
”Arvaa vaan!” Jacob hymyili ja iski silmää. Hän antoi minulle vielä yhden kuuman suudelman ja nousi vastahakoisesti sängystä. Katselin hymyillen hänen paljasta vartaloaan. Hän veti ylleen vain sortsit. He joutuisivat kuitenkin muuttumaan susiksi hommansa takia, joten vaatteita ei kannattanut pitää mukana koko kerrastoa.
”Tuskin meillä kauaa menee, ehkä tunti tai pari”, hän sanoi ja kumartui vielä moiskauttamaan suukon suulleni. Minä hymyilin häneen peräänsä ja venyttelin. Ehkä sitä pitäisi itsekin nousta ja keksiä jotakin tekemistä.
***
Sain valmistettua itselleni kelvollisen aamupalan ja istuuduin sen kanssa pikkuiselle kuistillemme. Jacob oli poikien kanssa rakentanut meille oman talon! Pienen mökin metsän siimekseen. Hymyilin katsellessani maisemaa. Hän oli valinnut hyvän paikan ja mökki oli aivan ihana! Siellä oli suuri makuuhuone, jossa oli ne valtavan upeat isot ikkunat ja iso raskas puinen sänky keskellä koko komeutta. Pikkuruinen keittiö, sekin vanhanaikaseksi tehtynä. Olohuone, takka ja kylpyhuone, jossa oli kylpyamme. Taloomme kuului vielä pieni vierashuone, jonka merkityksen melkein saatoin arvata. Koko talo oli sisustettu ihanasti vanhanaikaisilla huonekaluilla, tauluilla ja esineillä. Tietysti Quileute-heimo oli sisustuksessa melko päällimmäisenä, vaikka olin minäkin saanut laittaa sisustukseen hiukan omaa maailmaani. Näin oli hyvä, pidin susiteemasta, taljoista, amuleteista. Niissä oli jotakin lumoavaa.
Huokaisin. Kylläpä aika mateli hiljakseen. Jacob oli ollut poissa vajaan tunnin ja minä hypin jo pitkin seiniä. Vietimme nykyisin kamalasti aikaa yhdessä. Erossa olo tuntui suorastaan tuskalliselta. Olisipa Alice täällä. Sävähdin ajatustani. Alice oli ollut paras ystäväni. Pieni, iloinen Alice, joka sai aina kaikkien päät pyörälle. Tietysti kaipasin kaikkia Cullenin perheen jäseniä silloin tällöin, mutta se oli taakse jäänyttä elämää, enkä vaihtaisi nykyistä elämääni enää entiseen. Hymyilin. Samassa puhelin pirahti pöydällä. Riensin vastaamaan. Se oli Jacob.
”Bella-kulta. Meillä meneekin odotettua pidempään. Löysimme todella vahvan hajun ja se kiertää meidän rajaamme hyvin ahkeraan. Ei olla kyllä vielä tavoitettu sitä..”, Jacob aloitti.
”Sitä?! Mikä se sitten on? Vampyyri..vai joku muu?" nielaisin. En pitänyt tällaisista yllätyksistä. Niistä ei voinut koskaan tietää olivatko ne vaarallisia vai ei. En halunnut että Jacob joutuisi vaaraan.
”Emme tiedä, mutta hajussa on jotain hyvin tuttua”, Jacob sanoi mietteliäästi. Silmäni suurenivat. Voisiko se olla joku Culleneista? Mutta Jacob kyllä tunsi heidän kaikkien tuoksun, vai tunsiko?
”Ei Bella, en odota näkeväni yhtäkään Cullenia meidän rajalla”, Jacob katkaisi ajatteluni nopeasti. Hänen äänensä oli hiukan kylmempi. Luuliko hän, että odotin Edwardin palaavan tänne. Ei, ei hän palaisi enää ikinä. Hän ei haluaisi vaikeuttaa tilannetta. Näin oli helpompi.
”Taidan mennä käymään isän luona”, sanoin Jacobille. Jacob tuntui hymyilevän.
”Okei, nähdään Bells! Rakastan sinua!” hän sanoi.
”Minäkin sinua, Jake!”
**
Istuskelin isän luona ainakin kolme tuntia. Tein Charlielle ja minulle ruokaa ja katsoin kiltisti matsia hänen seuranaan. Sue oli sukuloimassa muutaman sadan kilometrin päässä ja isäraukka joutui nyt selviytymään aivan yksin viikon ajan. Minua nauratti. Sue oli työntänyt jääkaapin täyteen valmisruokia, joiden kansiin oli teipattu ohjeita niiden lämmittämiseen. Olin suosiolla jättänyt purkit ja purnukat kaappeihin ja valmistanut isälle jotain tuoretta, eikä purkissa muhinutta mössöä.
”Taidanpa lähteä katsomaan, onko Jake jo mennyt kotiin!” sanoin yhtäkkiä ja nousin lähteäkseni. Charlie vilkaisi minua nopeasti pelinsä lomasta. Nyt oli ilmiselvästi tärkeä matsi menossa, koska hän oli linnottautunut tekemäni ruoan kanssa telkkarin ääreen.
”Kiva, että kävit! Tule pian uudestaan!” hän huikkasi, ja minusta tuntui, että hänen silmäkulmaansa vieri kyynel. En enää ollut hänen pikkutyttönsä, vaan aikuinen Bella, joka asui miehensä kanssa omassa talossa. Charlie oli tosin tyytyväinen siihen, että emme olleet muuttaneet mihinkään Forksista, vaan jääneet tänne. Olin jotenkin juurtunut tähän paikkaan, enkä uskonut heti muuttavani mihinkään.
Saavuin kotiin viisitoista minuuttia myöhemmin. Astuin eteiseen valmiina huutamaan Jacobia, kun seisahduin järkyttyneenä olohuoneen ovelle. Olohuoneessamme seisoi pieni, tumma ja hoikka tyttö. Hänellä oli päällään pelkkä pyyhe. Märistä hiuksista tipahteli pisaroita hänen hartioilleen. En saanut suutani auki järkytykseltäni. Tuijotin vain tuota pientä ja kaunista olentoa ja sydäntäni vihlaisi. Kuka HÄN oli ja MITÄ HEMMETTIÄ PUOLIALASTON NAINEN TEKI MINUN OLOHUONEESSANI!?!?
”Bella!” Jacob huudahti vaivautuneesti saapuessaan makuuhuoneesta ja nähdessään minut. Minä käännyin katsomaan vuorostani häntä. Hän oli yltäpäältä liassa ja pelkät sortsit jalassa. Tyttö kääntyi myös suuntaani ja tuntui katsovan minua arvioivasti päästä jalkoihin. Minua alkoi kiukuttaa ihan toden teolla.
”Jake, tänne, HETI!” minä tiuskaisin ja lähdin marssimaan makuuhuonetta kohti. Jacob tuli heti perässäni ja sulki makuuhuoneen oven. Käännyin häneen päin ja silmäni salamoivat.
”SELITÄ! Ja toivottavasti osaat selittää tämän paremmin kuin hyvin!” minä sihahdin ja osoitin olohuoneen suuntaan. Jacobin suupielessä nyki.
”Oletko mustasukkainen?” hän virnisti. Minä puuskahdin.
”Ei, kun muuten vaan kiukkuan! Miksi MEIDÄN olohuoneessa on puolialaston tyttö?!??” huusin hänelle ja olin purskahtaa itkuun. Miten Jacob saattoi tehdä tämän minulle?!
”Hänen nimensä on Mandy ja hänen jälkiään me seurasimme tänään. Hän on ihmissusi”, Jacob sanoi ja tuijotti minuun vilpittömällä ilmeellään. Hartiani lysähtivät.
”Eli ei... joo...”, mutisin.
”Bella hei, et kai sinä tosiaan luullut, että toin jonkun naisen meidän kotiin ja petin sinua sen kanssa?!” Jacob rääkäisi, mutta huomasin huvittuneisuutta hänen äänessään.
”No mietipä itse, miltä tilanne näytti minun silmiini”, tokaisin kylmästi. Samalla kuitenkin tunsin jäsenieni rentoutuvan.
”Mandy ei ole täältä, itseasiassa tarkalleen ottaen hän asuu noin tuhannen kilometrin päässä täältä. Hän muuttui ensimmäistä kertaa elämässään sudeksi pari päivää sitten ja löysi itsensä seuraavan kerran meidän rajalta. Törmäsimme häneen etelässä, kun hän oli jo muuttunut ihmiseksi. Toimme hänet tänne. Hän on aivan yksin ja peloissaan. Ehkä voimme auttaa häntä hänen susijuttunsa kanssa”, Jacob selitti.
”Mutta miten se on mahdollista? Luulin, että ainoat sudet löytyvät Quileute-heimosta. Täältä?” kysyin.
”Susia on ollut ympäri maailmaa, mutta viimeisimmät ja kestävimmät jäivät tänne. Tietääkseni muissa sukupolvissa susigeeni ei ole periytynyt, paitsi tietenkin Mandyn tapauksessa”, Jacob selvensi.
”Huh..”, tokaisin ja istuin sängyn reunalle.
”Mitäs nyt?” kysyin.
”Noh, autamme häntä parhaan mukaan, ehkä hän ei jää tänne vaan jatkaa matkaansa, kunhan on sinut sutensa kanssa”, Jacob mietti. Huokaisin syvään. Hienoa. Taas yksi ihminen lisää susijengiin, joiden seurassa tunsin aina itseni ulkopuoliseksi. Jacob tuli viereeni ja otti minut kainaloonsa. Hän suuteli otsaani. Ehkä kaikki selviäisi.
**
Kaivelin Mandylle vanhoja vaatteitani kaapista, jotta hän sai jotain päälle pantavaa. Hän oli hyvin hiljainen ja istuskeli sohvalla katsellen epäluuloisesti ympärilleen. Välillä hänen katseensa jäi kiusallisen pitkäksi aikaa Jacobiin ja minun teki mieli läimäyttää häntä.
”Miksi tänne?!” älähdin ärsyyntyneenä Jacobille, kun saavuin keittiöön.
”Ei hänellä ole mitään paikkaa ja muiden susien luo ei mahdu. Meillähän on se vierashuone tyhjillään”, Jacob tokaisi ja jatkoin ruoan valmistusta. Huokaisin. Nojauduin hänen selkäänsä ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Nuuhkin hänen suihkunraikkaan ihonsa tuoksua silmät ummessa ja hymyilin. Käännyin painamaan suukon hänen selkäänsä ja tunsin, kuinka Jacob värähti. Suukotin häntä uudelleen ja uudelleen ja annoin käsieni liukua alaspäin hänen vatsallaan. Tartuin hänen sepalukseensa ja aukaisin sen.
”Bella hei..”, Jacob naurahti.
”Mitäh?!” kysyin viattomasti virnuillen.
”Hei...”, kuului pieni ääni takaani ja pomppasin irti Jacobista. Hemmetin riesa! Minua kiukutti. Olin lapsellinen, tiesin sen, mutta halusin eroon Mandysta! Käännyimme ääntä kohti ja siellä hän seisoi. Eikä näyttänyt olevan yhtään pahoillaan, että keskeytti meidät.
”Haluaisin... olisi kiva... jos Jacob voisi opettaa minulle jotain susijuttuja?” Hän sanoi ja tuijotti MINUN Jacobiani häpeilemättömän ihailevasti.
”Tottakai!” Jacob hymyili tytölle.
”Mennään vaikka samoin tein!” hän ehdotti ja lopetti salaatin pilkkomisen siihen paikkaan.
”Mutta entäs...?” minä änkytin ja osoitin keskeneräistä salaattia. Jacob kääntyi puoleeni.
”Sinä osaat tehdä sen kuitenkin paremmin kuin minä! Nähdään myöhemmin”, Jacob huikkasi ja he olivat jo kadonneet. Tuijotin suu auki heidän peräänsä. Hemmetin Mandy, hemmetin Jacob. Tehköön itse salaattinsa!
Juoksin makuuhuoneeseen ja kaivauduin peittojen alle. Hetken päästä tulivat yksinäisyys ja itku.
**
Oli jo hämärää, kun havahduin sängyssä. Olin nukahtanut. Kuinka monta tuntia oikein olin nukkunut? Eivätkö Jacob ja Mandy olleet vieläkään tulleet? Kurkotin katsomaan pöydällä olevaa kelloa. He olivat olleet poissa jo 5 tuntia?! Nousin kiukkuisena ylös. Pitäisin Jacobille puhuttelun, kun hän saapuisi takaisin! Laskeuduin takaisin sängylle ja rutistin peiton kainalooni. Se tuoksui aivan Jacobille. Suljin silmäni ja annoin itkun tulla uudelleen.
Tuntui, kuin olisin vasta ummistanut silmäni kun havahduin siihen, että joku kosketti olkapäätäni.
”Bella-kulta. Nukutko?” kuulin Jacobin äänen korvani juuresta.
”Hmph...”, ynähdin unisesti ja kuulin Jacobin naurahtavan matalasti.
Jacobin lämpimät kädet liukuivat alemmas käsivarttani pitkin ja hän painoi huulensa olkapäälleni. Hänen sormenpäänsä liukuivat vyötärölleni ja siitä vatsalleni. Ihoni meni aivan kananlihalle. Jacobin sormet hivuttautuivat reidelleni ja solahtivat sujuvasti reisieni väliin. Huokaisin hiljaa, kun hänen sormensa alkoivat viedä minua yhä ylemmäs ja ylemmäs.. Joka paikkaa kihelmöi. Rutistin tyynyä rystyset valkoisina ja purin huultani, että en olisi huutanut tyytyväisyyttäni. Jacob suuteli niskaani ja jatkoi ärsyttävän ihanaa kiusaamistani.
Pian hän kuitenkin lopetti ja minä ynähdin pettyneenä. Jacob kierähti selälleen ja kieräytti minut kevyesti päällensä. Hän solahti sisääni vaivattomasti ja sai minut haukkomaan henkeäni. Ilmeisesti myös Jacobilla oli hengitysvaikeuksia ja minua nauratti suunnattomasti. Hän virnuili minulle takaisin ja tarttui vahvoilla käsillään lantiostani ja alkoi tanssittaa minua päällään. Suljin silmäni ja tunsin, että en kestäisi enää pitkään.
Hetkeä myöhemmin makasimme päällekkän. Nojasin häneen kuumaan rintaansa ja yritin saada sydämeni tahtia rauhoittumaan. Se tykytti edelleen kilpaa Jacobin sydämen kanssa.
”Teillä meni pitkään 'susijuttujenne' kanssa”, mutisin pettyneenä hänen rintaansa vasten.
”Juuh, aika tosiaan vierähti. Hän on innokas oppimaan, vaikka ei juuri mitään osaakkaan”, Jacob vastasi ja silitti hiuksiani.
”Hmm...”, hymähdin. Jacob jähmettyi ja tarttui samassa leukaani. Hän käänsi pääni varovasti häneen päin ja tuijotti kysyvästi silmiini.
”Et kai sinä taas kuvittele jotakin?” hän kysyi toruvasti. Minä laskin katseeni.
”Minä RAKASTAN sinua! VAIN sinua! Uskoisit minua!” Jacob sanoi uhmakkaasti.
”Mandy taitaa kuitenkin olla teidän väleistänne eri mieltä”, sanoin hiljaa. Jacob tuhahti.
”Olkoonsa, mutta minä tiedän, että rakastan vain sinua. Mandy on minulle kuin... pikkusisko”, hän selvensi ja hymyili. Minun oli pakko hymyillä takaisin.
”Ja sinä Mandylle jokin ylijumala”, minä jatkoin. Jacob naurahti ja silitti selkääni.
”Olet ihana, kun olet mustasukkainen", hän kuiskasi ja suukotti päätäni. Minä hymähdin. Puristin häntä tiukemmin itseäni vasten ja suljin silmäni. Voisipa aina olla näin. Maata vain sängyssä Jacobin kanssa. Maata vasten hänen upeaa, lämmintä kroppaansa ja vain hymyillä. Huokaisin tyytyväisenä. Siihen asentoon me nukahdimme sinä iltana.
**
Mandy istui jo keittiössä, kun saavuin sinne aamulla. Poskeni punoittivat yön jäljiltä ja minulla oli rentoutunut olo. Näytin varmaan todella sekopäiseltä, koska naamalleni oli tuntunut jähmettyvän sellainen typerän tyytyväinen ilme.
”Huomenta”, tervehdin Mandya ja tämä vilkaisi minuun. Hän huomasi heti kasvoistani, kuinka tyytyväinen olin. Hän kohotti toista kulmaansa ja katsoi minua taas arvioivasti. Tuntui, kuin hyvä tuuleni haihtuisi savuna ilmaan. Kuinka jokin tytönhetukka viitsii tulla MINUN kotiini ja sitten katselisi minua tuollainen ilme naamallaan.
”Huomenta”, Mandy vastasi ja kumartui lukemaan lehteään.
”Mitäs meinasit tehdä tänään?” kysyin ja yritin kuulostaa ystävälliseltä.
”Hmm..empä tiedä. Eiköhän me Jacobin kanssa jotain keksitä”, hän lirkutti.
”Voi olla, että Jacob ei tänään kerkeä touhuta kanssasi, mutta voin soittaa ja kysyä Paulilta.. tai Quililta jos he voisivat auttaa sinua”, töksäytin ja hän kääntyi taas tuijottamaan minua.
”Mitä erikoista Jacobilla muka tänään on?” hän kysyi tyhmänä.
”Voi olla, että haluamme viettää aikaa kahdestaan”, vastasin hänelle ja ääneni oli täynnä myrkkyä. Mandyn silmät siristyivät, kun hän tuijotti minua. Luultavasti hän manasi minua alimpaan helvettin juuri sillä hetkellä ja minulle tuli kamala halu ottaa jotain keittiön pöydältä ja heittää sillä tuota ärsyttävää olentoa.
Jacob oli ilmestynyt ovelle ja tuijotti epäluuloisena minua ja Mandya vuoronperään. Näytimme varmaan juuri siltä, että alkaisimme kuristaa toisiamme.
”Huomenta”, hän kajautti turhankin kovaan ääneen. Mandy säpsähti ja minä kävelin hymyillen Jacobin luokse ja moiskautin hänelle suukon suoraan suulle.
”Huomenta rakas!” minä sanoin hunajaisesti ja Jacob katsoi minua huvittuneena.
”Huomenta vain!” Mandy lisäsi ja hymyili Jacobille viettelevästi. Siltä se ainakin näytti. Nytkähdin hänen suuntaansa melkein vaistomaisesti. Halusin motata tuon virneen pois hänen naamaltaan. Aivan kuin Jacob olisi kuullut ajatukseni. Hän tarttui käsivarsiini huomaamattomasti ja rykäisi. Vedin itseni vapaaksi ja palasin voileipieni kimppuun. En nostanut katsettani niistä.
”Hm..minä lähden tänään poikien kanssa juoksemaan..te tytöt voisitte vaikka käydä shoppailemassa Mandylle uusia vaatteita? Ehkäpä Leah lähtisi mukaan?” Jacob ehdotti.
”Mitäh..?!” me Mandyn kanssa rääkäisimme yhteen ääneen ja katsoimme sitten vaivautuneina toisiamme. EIH! Mandyn ehkä kestäisin, mutta Leahkin vielä. Mistä minua rangaistiin? Mistä Jake minua halusi rangaista? Mulkaisin häntä vihaisesti. Jacobia meidän riitamme tuntui huvittavan suunnattomasti ja näytti, että hän nautti tilanteesta suuresti. Ehkä me tytöt ansaitsimme sen? Noh, Mandy ehkä..minä en!!
”Mitäs pahaa siinä nyt on?” Jacob kysyi viattomasti ja yritti peitellä nauruaan. Me Mandyn kanssa vaan tuijotimme häntä loukkantuneena, emmekä pystyneet puhumaan sanaakaan.
”Noh, mutta sehän on mahtavaa!” Mandy hihkaisi mukamas iloisesti ja kääntyi taas lehtensä puoleen.
”Hyvä juttu! Soitan Leahille!” Jacob huikkasi ja hävisi keittiöstä. Minä suorastaan juoksin hänen peräänsä.
”Mandy?! Leah?! Yritätkö sinä tappaa minut?” vinkaisin Jacobille, joka virnuili.
”Hei, te olette aikuisia! Saatte luvan tulla toimeen!” hän murahti ja suukotti otsaani. Minä puuskahdin ärsyyntyneenä ja jätin Jacobin soittamaan hemmetin puheluaan.
**
Siinä me olimme. Seisoimme kolmestaan kadun reunassa, jossa meidän oli määrä tavata. Mandy katsoi minuun, Leah Mandyyn ja minä katselin heitä molempia vuorotellen. Leah vilkaisi minua ja näin inhoa hänen silmissään. Milloin hän lopettaisi tuon lapsellisuutensa? Ellen paremmin tietäisi, niin voisin melkein luulla, että hän oli mustasukkainen Jakesta. Hän ei ollut ikinä sanonut minulle yhtään ystävällistä sanaa, vaikka olin käyttäytynyt häntä kohtaan ystävällisesti ja kärsivällisesti.
”Noh, mihis mennään?!” kysyin.
”Ihan sama”, Mandy töksäytti. Minä puraisin huultani. Miksi tuon akan piti tehdä tämä niin vaikeaksi? Riitti, että Leah oli porukan idiootti.
”Mikä hemmetin idea tämäkin taas oli?!” Leah puuskahti.
Upeaa, hänkin aloittaisi kiukkuamisen!”No en tiedä, mieluummin olisin Jacobin kanssa metsässä!” Mandy tuhahti. Leah nosti kulmaansa ja katsoi vuoroin minuun ja vuoroin Mandyyn. Pyöräytin silmiäni.
”Mandy, mihin kauppaan haluat?” kysyin, enkä yrittänytkään enää olla kohtelias.
”Ihan sama, vie minut johonkin!” Mandy sanoi. Lähdimme kävelemään minun osoittamaan suuntaan. Leah ja Mandy kävelivät takanani.
”Noh, teistä on tainnut tulla hyvätkin kamut Jaken kanssa?” Leah kysyi kovaan ääneen Mandylta.
”Juuh, hän on mahtava! Meillä on aina hauskaa yhdessä!” Mandy hoilotti vähintään yhtä kovaa. Puristin huuleni tiukaksi viivaksi etten sanoisi mitään. Leahista ja Mandysta tuntui tulevan ylemmät ystävät.
Mahtavaa! Jouduin pinnistelemään toden teolla etten olisi kääntynyt, tarttunut Mandya hiuksista ja vetänyt häntä pitkin mukulakiviä.
Kuinka hän kehtasi?!”Juuh, ja ehkäpä....”, Mandy aloitti. Arvasin mitä hän oli sanomassa. Käännyin ympäri kuin myrskyn merkki.
”Jos olet sattunut huomaamaan, niin Jacob on minun mieheni ja olemme olleet yhdessä jo aika pitkään! Ja MINÄ päästin sinut hyvää hyvyyttäni asumaan meille, koska sinulla ei ollut mitään paikkaa minne mennä, mutta alan olemaan sitä mieltä, että voisit etsiä itsellesi uuden nukkumapaikan! Miksei Leah majoita sinua!?” tiuskin. Leahia hymyilytti, mutta hän piti pokkansa melkoisen hyvin.
”Aih, en tiennytkään että Jake on sinulle arka aihe!” Mandy tokaisi virnuillen. Jooh, nytkö hän kutsui Jacobia jo hänen lempinimellään. Tuntui kuin savu olisi noussut korvistani.
”Shoppailkaa keskenänne!” tiuskaisin ja lähdin kävelemään pois päin. Olin kuulevinani naurua takaani.
Pysähdyin vasta autollani. Annoin hengityksen tasautua ja nojasin auton oveen. Tiesin, että Jake ei pettäisi minua, mutta miksi minulla sitten oli tämä tunne? Olin luottanut kyllä Edwardiinkin ja hän oli pettänyt minut silti. En jaksaisi sitä samaa uudelleen. En enää ikinä. Nousin autooni ja käynnistin sen. Lähdin vihaisesti kaasuttaen parkkipaikalta ja sain osakseni monta paheksuvaa katsetta, mutta en välittänyt. Ajoin kotiin pientä ylinopeutta, minua kiukutti niin paljon, että en edes huomannut vauhtiani. Huomasin susien palanneen jo kotiin. He seisoskelivat pihalla juttelemassa. Mahtavaa, he kaikki olivat täällä. Jake, Paul, Sam, Quil, Jared, Seth ja Embry. Pojat kääntyivät katsomaan saapumistani. Nousin autosta ja paukautin oven kiinni turhan kovasti.
”Missä Leah ja Mandy ovat?” Jacob kysyi ensimmäisenä.
”En tiedä, eikä paljoa kiinnosta!” tiuskaisin.
”Mitä nyt on tapahtunut!?” Paul virnuili. Veikkasin, että hän tiesi jo osan jutusta.
”Äsh..ei mitään.. mutta Mandy voi puolestani etsiä uuden majapaikan itselleen”, ilmoitin Jacobille.
”Mihin hän nyt menisi?” Jacob pyöritteli silmiään.
”Ihan sama! Vaikka takaisin sinne mistä tuli!” kirkaisin ja painuin sisälle. Kuulin poikien keskustelevan hetken ja sen jälkeen muut hävisivät. Jacob tuli sisälle. Minä mökötin sohvalla, enkä ollut huomaavinaankaan häntä. Halusin mökkimme itselleni ja Jakelle. En millekkään pikkuiselle pissikselle, joka luuli omistavansa Jacobin!
”Mitä kaupungilla tapahtui?” Jacob kysyi ja istuutui viereeni. Minä huokaisin.
”Leah ja Mandy keskustelivat suureen ääneen, kuinka mahtavia hetkiä sinulla ja Mandylla on ollut! Mandy olisi kuulemma mieluummin kanssasi metsällä kuin shoppailemassa”, sanoin, matkien lopussa Mandyn ärsyttävää, kimakkaa ääntä. Jacobia nauratti. Vilkaisin häneen ärtyneesti.
”Lopeta! Olen tosissani. Mandy ei tule tähän taloon enää!! Menköön kotiinsa”, murisin.
”Mandylla ei ole kotia enää. Vampyyrilauma tappoi hänen perheensä ja monia muita hänen sukulaisiaan sen pelossa, että heistä tulisi susia. Mandy pääsi ainoana karkuun. Varmaan juuri sen takia, että hän oli ainut, joka suvussa muuttui sudeksi”, Jacob huokaisi.
Ensimmäistä kertaa minusta tuntui kamalalta Mandyn puolesta. Koko perhe tapettu ja vain hän jäi eloon. Mahtoi tuntua kamalalta. En voisi kuvitella elämää ilman Jacobia, perhettäni, ystäviä ja muita Quileuteja. Nielaisin.
”En tiennytkään”, sain sanotuksi. Mitähän nyt tapahtuisi? Mahdollisesti Mandy jäisi Forksiin. Täällä oli hänen kaltaisiaan ja se varmasti olisi hyväksi hänelle. Hän oppisi hiukan laumassa olemista. Salaa kuitenkin toivoin, että hän ei jäisi meille enää kauaksi aikaa asumaan. Emme saisi enää yhtään yhteistä aikaa Jacobin kanssa. Irvistin ajatukselle.
Samassa oven karmiin koputettiin. Siellä seisoi Embry ja hänen takaansa kurkisti Mandy. Hän näytti melkoisen katuvalta.
”Kas, tule sisään Mandy”, Jacob kehotti ja nousi sohvalta. Jacob painui juttelemaan jotakin ulos Embryn kanssa. Mandy istui sohvalle, mahdollisimman kauas minusta.
”Anteeksi. Olin aika idiootti”, hän yhtäkkiä sanoi ja katsoin häntä yllättyneenä.
”Jacob vain oli niin ystävällinen ja hauska. Viihdyin hänen seurassaan. Älä huoli, en todellakaan yritä mitään hänen suhteensa. Hän on enemmänkin isoveli minulle”, Mandy jatkoi hiljaa. Minua alkoi hymyilyttää.
”Anteeksipyyntö hyväksytty”, hymyilin Mandylle, joka hymyili takaisin helpottuneesti. Jacob saapui sisään Embryn kanssa.
”Aiottiin pitää tänä iltana nuotiokemut meillä. Miltäs kuulostaa?” Jacob kysyi minulta ja Mandylta ja suukotti sitten poskeani. Minä punastuin ja Jacobia huvitti.
”Se olisi hauskaa!” Mandy hihkaisi. Hän vilkaisi hetken Embryyn ja painoi sitten katseensa.
”Loistavaa! Taidampa mennä kertomaan pojille!” Embry sanoi ja hän oli jo kadonnut.
**
Oli jo pimeää, kun kaikki saapuivat meille. Jacob oli virittänyt meille nuotiopaikan etupaikalle sillä aikaa, kun minä valmistin Mandyn kanssa purtavaa illaksi varten. Tuntui, kuin muuri olisi sortunut minun ja Mandyn väliltä ja me oikeastaan nautimme toistemme seurasta. Nauroimme uskomattoman paljon sinä iltana. Jacobia hymyilytti.
Kahdeksan aikaan illalla kaikki saapuivat. Sam ja Emily, Jared ja Kim, Paul ja Rachel, Embry sekä Quil, joka saapui yksin. Claire oli vielä liian nuori istumaan nuotiolla näin myöhään. Billy Black tuli muiden jälkeen Sue, Seth ja Leah perässään. Siinä he kaikki sitten istuivat nuotiolla ja nauroivat toistensa jutuille kovaan ääneen. Pojat vetivät uskomattoman paljon ruokaa. En uskonut, että heihin mahtuisi makkaraa ja muuta ruokaa noin paljon! Olivathan he kyllä kookkaita, mutta silti!
Huomasin, että Mandy viihtyi merkillisen hyvin Embryn kanssa. He juttelivat melkein koko illan ja Mandy hihitteli vähän väliä Embryn jutuille. Minua nauratti ja olin tyytyväinen, että Mandy oli löytänyt ystävän, joka oli ylitse muiden.
”Heiiii Bella!” Rachel tervehti minua ja halasimme.
”Näytätkö minulle nyt teidän taloanne!” hän kysyi innoissaan.
”Tottakai!” minä hymyilin ja kävelimme käsikynkkää sisälle. Rachel oli mahtava tyyppi. Nautin hänen seurastaan uskomattoman paljon. Hän oli minua hiukan vanhempi, mutta tuntui kuin olisimme kaksoset ja sielun siskot. Hän oli ollut Paulin kanssa jo aika pitkään. Huvitti, että niinkin rämäpää kuin Paul, oli asettunut vihdoin ja viimein.
”Vauh, ihana koti! Teillä taitaa pyyhkiä hyvin?” Rachel ihasteli ja iski silmää viimeisten sanojen kohdalla. Minua nauratti.
”Pitää paikkansa! Mutta niin on tainnut villi Paul myös kesyyntyä?” kiusasin häntä. Rachel virnisti ja punastui korviaan myöten. Sitten hän katsoi minua ilmeellä, kuin hänellä olisi jotain todella tärkeää sanottavaa. Katsoin häntä kysyvästi.
”Minä olen raskaana!” Rachel hihkaisi.
”Vau! Onnea! Hurjaa..Paulista tulee isä!” minä nauroin ja halasin Rachelia samalla, kun hypimme tasajalkaa olohuoneessa. Rachel todellakin oli iloinen. Hänen silmänsä suorastaan säihkyivät.
”Juuh, uskomatonta se on! Paul kyllä tuntui pitävän asiasta!” Rachel sanoi ja hänen silmäkulmansa näytti kiiltelevän. Halasin häntä vielä kerran ja nauroimme toisillemme. Rachel oli minulle tärkeä, olihan hän Jacobin sisko, joten tällaiset asiat saivat minut pakahtumaan onnesta.
”Milloinkas teille on tiedossa jälkikasvua?” Rachel virnuili ja minä pyöräytin silmiäni.
”Haha..toivottavasti ei vielä. Ehkä sitten joskus”, sain kakisteltua. Toivottavasti Rachel ei nähnyt, kuinka vaivaantuneeksi menin. Noh, onneksi hän ei kysellyt sen enempää, nyökkäsi vain.
Olin saanut taistella itseni kanssa jonkun aikaa, että totuin Jacobiin vierelläni. Ennen se oli ollut Edward, mutta nyt Jake ja sen hyväksymiseen minulla oli mennyt aikaa. Onneksi Jacob oli ollut kärsivällinen. Kiertelimme vielä hetken taloa ja juttelimme tyttöjen juttuja.
Palasimme muiden luokse. Istuin Jacobin viereen ja hän kaappasi minut kainaloonsa. Tunsin, kuinka hänen lämpönsä levisi koko ruumiiseeni ja minua alkoi unettaa. Haukottelin useaan otteeseen illan aikana. Billy kertoi Quileute-juttujaan Mandylle, joka kuunteli silmät suurina ja huokaili välillä ihastuksissaan. Huomasin, kuinka he Embryn kanssa olivat istuneet lähemmäs toisiaan ja että Mandy piti kiinni Embryn kädestä. Sitä tuskin kovin moni huomasi, koska oli niin pimeää.
Rachel nojasi hymyillen Pauliinsa ja Paul kietoi kätensä hänen ympärilleen. Huokaisin tyytyväisenä. Nyt tuntui, että kaikki oli hyvin. Minulla oli Jacob ja ystäväni, jotka kaikki tuntuivat olevan onnellisia juuri nyt. Jacob kumartui antamaan suukon hiuksiini ja jäi sitten siihen nojaamaan ja haistelemaan hiusteni tuoksua. Minua nauratti.
”Kuka haluaa vielä makkaran? Yksi olisi” Billy kysyi nuotion äärestä.
”Minulle!” huusivat Jacob ja Paul yhteen ääneen, vilkaisivat sitten toisiaan murhaavasti ja alkoivat nauraa. Muut yhtyivät nauruun. Lopulta pojat söivät makkaransa puoliksi.
”Käydäänkö rannassa?” Jacob kuiskasi korvaani ja sai tuhannet salamat syöksymään vartaloni läpi. Nyökkäsin hänelle ja lähdimme käsikkäin kävelemään rantaa kohti. Mökkimme ei ollut kaukana rannasta, noin parin sadan metrin päässä. Kävelimme pimeässä hiljaisina. Kuu valaisi polkua ja meidän oli helppo hahmottaa mihin astuimme. Tietysti olin edelleen melkoisen kömpelö ja ilman Jacobin apua olisin maannut nenälläni muutamaan otteeseen. Saavuimme rantaan ja ihastelin, kuinka tyyntä oli. Istuimme pehmeälle rantahiekalle, aivan vesirajan tuntumaan. Nojasin päätäni Jaken olkapäähän ja huokaisin tyytyväisenä. Istuimme hiljaa aika pitkään, kunnes Jacob kääntyi katsomaan minua. Tuijotin hänen tummiin silmiinsä, jotka näyttivät melkein mustilta pimeydessä. Hän näytti TODELLA hyvältä! Vetäisin ilmaa sisään nopeasti. Mahani tuntui pyörivän ympäri. Jacob virnisti.
”Ongelmia?” hän hymyili ja nosti kulmaansa.
”E..eih”, sain sanotuksi. Jacob naurahti. Hän nosti kätensä ja painoi kämmenensä poskelleni. Suljin silmäni. Jacobin sormet hivelivät hellästi poskeani ja liukuivat siitä piirtämään huulieni kaaria. Hengitykseni muuttui katkonaiseksi ja sydän tuntui tykyttävän entistä kovemmin. Jacobin sormet liukuivat huulilta kaulalleni. Hänen sormen päänsä tuntuivat kuumilta ja pehmeiltä. Hän tunsi, kuinka nielaisin ja hänen täydelliset huulensa kaartuivat hymyyn. Ennen kuin tajusinkaan, niin hän oli vetänyt minut hajareisin syliinsä. Suudelmamme muuttuivat hetki hetkeltä kuumemmiksi. Jacob suorastaan repi paidan ja rintaliivini pois päältäni. Minä voihkaisin, kun tunsin huulet rinnoillani. Sydämeni tykytti luvattoman kiivaasti. Hän suuteli rintojani, kaulaani, leukaani ja minä yritin samalla vetää häneltä paitaa pois.
Jacob laski minut hiekalle ja kumartui ylleni. Huulemme kohtasivat jälleen. Hän imaisi alahuultani ja hymyili ihanasti. Minä yritin aukaista hänen housujaan, siinä onnistumatta. Vihdoin kuitenkin makasimme alasti päällekkäin viileällä hiekalla. Jacobin kädet olivat levottomat ja ne vaelsivat pitkin vartaloani. Lopulta olimme sisäkkäin. Jacob painoi huulensa huulilleni ja minä haukoin henkeäni suudelmien lomassa. Jacob virnuili huuliani vasten.
Puoli tuntia myöhemmin olimme saaneet puettua juuri päällemme, kun kuulimme rapinaa metsästä.
”Siellähän te olette! Me jo mietittiin että minne te hävisitte!” Paul huudahti ja ilmestyi puiden lomasta rannalle Rachelin kanssa käsikkäin. He molemmat hymyilivät tietäväisinä ja minä laskin pääni punastuen. Jacob tarttui leukaani ja kohotti pääni häntä kohti. Sitten hän painoi huulilleni hellän suudelman. Minun oli pakko hymyillä.
”Tuliko sulla ikävä jo?” Jacob nauroi Paulille ja tämä mottasi häntä olkapäähän. Pojat aloittivat hurjan matsin keskellä hietikkoa. Me Rachelin kanssa nauroimme poikien pelleilylle ja lähdimme kävelemään mökille päin.
”..että pantu on, muttei alulle!?” Rachel hihkaisi minulle iloisesti. Tuntui kuin olisin punastunut korviani myöten.
”Rachel, olet kamala!” minä rääkäisin ja tönäisin häntä hellästi olkapäähän. Rachelin naurui kaikui puissa. Takaamme kuului valtavaa ryminää ja pojat juoksivat kamalalla vauhdilla meidän ohitsemme. Kerkesimme nähdä kaksi tupsuhäntää, jotka hävisivät pensaikkoon.
”Melkoisen eläimellistä menoa!” Rachel nauroi ja yhdyin hänen nauruunsa.
Kaikki olivat vielä nuotiolla ja katselivat huvittuneina poikien susipainia. Mandyn silmät oikein loistivat, kun hän ensimmäisen kerran näki muita kaltaisiaan susimuodossa.
”Mikset kokeilisi itse?” minä ehdotin hänelle hymyillen. Mandy katsoi minuun epäröiden.
”En tiedä osaanko..kun muutuin niin olin sanoinkuvaamattoman peloissani..en edes tajunnut mitä tapahtui”, hän selitti.
”Kokeile edes!” Embry ehdotti hänelle hellästi. Mandy katsoi hetken meitä epäluuloisesti. Sen jälkeen hän nousi, sulki silmänsä ja tuntui keskittävän kaiken tahdonvoimansa tehtävään. Jacob ja Paulkin olivat lopettaneet tappelunsa ja istuivat vierekkäin nurmella, kielet roikkuen. Se näytti melko huvittavalta.
Hetken kuluttua Mandyn piirteet näyttivat sumentuvan ja hän alkoi muuttaa muotoaan. Se tapahtui ihmeellisen hitaasti, mutta ennen kuin huomasinkaan, niin edessämme seisoi pieni, siro ja aivan täysin valkoinen susi. Hän katseli meitä pää kallellaan ja tuntui haukahtavan jotain. Me taputimme hänelle. Mandy innostui aivan täysin ja juoksi pari pientä kiekkoa nurmen ympäri. Paul ja Jacob liittyivät hänen seuraansa ja juoksivat hetken aikaa edestakaisin pitkin mannerta. Me muut katselimme jonkun aikaa heidän touhuaan, kunnes he kaikki muuttuivat lähes yhtä aikaa ihmisiksi. Mandyn silmät loistivat innosta.
”Se oli mahtavaa!” hän kiljui innoissaan.
”Ja me pystymme kuulemaan toisemme susimuodossa!” Paul huusi. Me muut katsoimme heitä ihmetellen.
”Kyllä, näin on. Luulin, että se onnistuu vain laumojen kesken, mutta kuulin selvästi Mandyn ajatukset”, Jacob myönsi. Kaikki alkoivat hymyillä.
”Mahtavaa! Olet kuin meidän lauman jäsen!” Embry hymyili Mandylle, joka painoi katseensa liikuttuneena.
Palasimme nuotion ääreen ja aloimme paistaa lisää makkaraa. Kaikilla tuntui olevan yhtäkkiä kamala nälkä ja juttua tuntui riittävän taas lisää. Istuuduimme Jacobin kanssa sylikkäin muiden joukkoon, nautimme illasta ja seurasta täysin rinnoin.
**
Sen illan jälkeen asiat palasivat omiin uomiinsa. Me saimme Jacobin kanssa oman mökkime täysin itsellemme, koska Mandy muutti kaikkien yllätykseksi yhteen Embryn kanssa. He olivat kuin luodut toisillensa. Jopa Leah löysi itselleen ”unelmiensa” miehen. Sellaisen ison, nallekarhumaisen körilään, joka muistutti etäisesti Emmettiä. Miehen nimi oli Brady. Hän suhtautui susiasioihin erinomaisesti, eikä pannut asiaa pahakseen. Hyvin pian myös Leah ja Brady muuttivat omaan kotiin La Pushiin.
Sue muutti Sethin kanssa Charlien luokse. He tuntuivat loistavan onnellisuutta joka paikassa minne vain liikkuivatkin. Olin iloinen isän puolesta. Renee oli myös onnitellut Charlieta, eikä pannut pahakseen tätä uutta käännettä. Olihan Renee varmaan tiennyt Suesta jo pidemmän aikaa. Minusta tuntui, että hän oli tyytyväinen siihen, että Charliekin oli saanut jonkun vierelleen.
Sam ja Emily jatkoivat elämäänsä satumaisessa kodissaan metsän siimeksessä ja Quil katseli joka päivä, kuinka Claire kasvoi vain isommaksi ja isommaksi. Heidän välilleen oli jo nyt kehittynyt hyvin erikoinen side, joka tulisi varmasti vain vahvistumaan ajan myötä. Ja Jared ja Kim, kuten aina, olivat entistäkin rakastuneempia toisiinsa. Kaikilla ystävilläni tuntui menevän loistavasti ja se lisäsi entistä onnellisempaa olotilaani. Elämäni oli kuin sadussa ja saduissahan on aina onnellinen loppu, vai mitä sanotte?!
Loppu
