Kirjoittaja Aihe: Visiitti varjopuolella [Darren Shan/ Larten/ Gavner, K16, f.DS]  (Luettu 3002 kertaa)

Poissa culliina

  • Pentuprinssi
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 789
  • lasciva est nobis pagina, vita proba.
Author: culliina
Fandom: Darren Shan
Pairing: Gavner Purl/Larten Crepsley/Darren Shan
Genre: Angst, romance, hämärää huumoria
General: K16
Warnings: Sijoittuu Vampyyri prinssin sivulle n. 140 Gavnerin hautajaisiin :) Ei varsinaisesti spoilaa, mutta paljastelee kuitenkin juonta pitkin sarjaa. Pedofilia, opettaja-oppilassuhde
Disclaimer: Darren Shan -sarja kuuluu kirjailija Darren O'Shaughnessylle enkä saa tästä rahallista korvausta.
Summary: Nämä haavat olivat vielä reunoiltaan palaneet -ne paranisivat tuskin koskaan, aivan kuten eivät poltetut nenäkarvanikaan koskaan kasvaneet takaisin.

Visiitti varjopuolella

   Tapasitte ensimmäisen kerran kahdeksan vuotta sitten. Darren oli silloin nuori ja kokematon. Pelkäsin hänen puolestaan.
   Tapasitte viimeisen kerran taistellessanne vampaneeseja vastaan. Darren oli silloin peloissaan, peloissaan puolestasi.
   Tapasitte vain muutaman kerran, mutta silti onnistuit valloittamaan hänen sydämensä täydellisemmin kuin minä koskaan näinä yhdeksänä vuotena. Onnistuit valloittamaan hänen sydämensä ja nautit siitä. Aivan kuten nautit kaikista niistä lukuisista naisistasi. Täsmälleen siten.
   Tunsin sinut kuitenkin liian hyvin. Aavistin jo pelkästä katseestasi, mitä päässäsi liikkui. Aavistin pahat aikeesi, yrityksesi turmella pikkupojan viattomuus. Aavistin, ja estin.
   Häädin sinut pois. Siksi tapasitte seuraavan kerran vasta matkalla vuorelle. Ja sekin oli liian pian. Tämän takia en olisi halunnut esitellä Darrenia neuvostolle. Koska hän oli liian nuori, liian viaton. En olisi halunnut liata häntä. Liata lähtemättömästi.

   Mikään ei yleensä ole sellaista kuin ensisilmäyksellä näyttää. Taivas ei oikeasti ole sininen, hymyilevä ihminen saattaa olla sydämetön tappaja. Ylpeä, kunniakas vampyyriheimo voi olla lauma toisiaan runkkaavia homoja.
   Sillä sitä heimo todella oli.
   Tai ei, ei sentään koko heimo. Vain prinssit, vuoren vakituiset asukit, kuten vartijat, ja suurin osa kenraaleista. Eli toisin sanoen heimon ylimystö.
   Mutta oliko se yllätys? Koko monituhatvuotisen historiansa aikana vampyyrinaisia on ollut vain muutama sata ja ihmiset ovat niin hauraita... onko yllätys, että lopulta miehet kyllästyivät heikkoihin ihmisnaisiin ja keskittivät huomion toisiinsa? Ei, eipä kai, mutta se ei lievennä asioita yhtään.
   Rietas elämä on kuulunut ihmiskunnan ylimystön historiaan aina apina-ajoista alkaen -johtaja-apina oli kaikkein suosituin ja sai aina eniten naaraita, antiikin aikoina ainoastaan ylimystöllä oli yleensäkään aikaa sellaiseen, samoin keksiajalla... Tunnetuimmat ja arvostetuimmat ovat aina olleet myös halutuimpia. Kukapa ei haluaisi kuuluisaa rock-tähteä puolisokseen? Minä, minä en halunnut.
   Tämä pahe on yhteinen sekä ihmisille että vampyyreille; kummatkaan eivät sitä hyväksy, kummatkin sitä harrastavat. Varsinaista kaksoismoralismia.
   Se on yksi niistä piirteistä, joita vampaneeseissa arvostan. Joskus nuorempana jopa harkitsin heimon vaihtamista, mutta melkein saman tien tajusin, ettei se olisikaan hyvä idea -petturuudesta seuraa kuolema, kuten kaikki yön kulkijat tietävät.
   Seitsemänsataa vuotta sitten vampaneesien erottua meistä veri-kysymyksen lisäksi suurin mielipide-ero oli nimenomaan homoseksuaalisuus. Vampyyrit olivat vampaneesien tavoin yhtä mieltä siitä, että sellainen käytös ei olisi hyväksyttävää, ja vimmastuivat saatuaan vampaneeseilta syytöksen tähän viittaavasta käytöksestä -noin lievästi ilmaistuna. No, moralisteina vampyyrit tietysti loukkaantuivat moisista syytteistä sydänjuuriaan myöten ja kirosivat kaikki vampaneesit helvetin tuliin.
   Ymmärrän myös oman heimoni näkökannan; ihmiset todella ovat heikkoja, helposti särkyviä. Miksi todellakin olisi väärin rakastaa toista, vaikka tämä olisikin mies? Raamattukaan ei sitä kiellä, ainoastaan samaa sukupuolta olevien avioliiton. Ihmiset perustelevat kieltävää kantaansa usein lapsettomuudella -kaikilla on velvollisuus saada lapsia, jotta ihmisten määrä maailmassa ei vähenisi. Vampyyrit ovat kuitenkin luonnostaan mahoja eivätkä solmi avioliittoja, joten miksi homouden pitäisi olla pannassa?
   Huokasin. Eihän homous ongelman ydin ollutkaan, en minä sen takia olisi halunnut olla tuomatta Darrenia Vuoreen. Ongelma oli liiallinen kiihkeys, suoranainen riettaus. Miten voisin viedä hänet paikkaan, jossa pitää koko ajan pelätä jonkun tulevan suutelemaan sinua, repimään vaatteesi pois, viemään neitsyytesi vasten tahtoasi. Niin on käynyt yhdelle jos toisellekin. Mukaan lukien minulle. Ja sinulle.
   Sinulle, jonka kanssa tein elämäni suurimman ja ihanimman virheen.
   Vampyyrien oppilas-opettaja -menetelmä on hyvin samantapainen kuin antiikin ajoilla; opettaja valitsee, kenet ottaa oppilaakseen, ja opettaa tälle kaiken tietämänsä elämästä ja sen ulkopuolisista asioista. Ihmisten keskuudessa tälläistä menetelmää ei enää käytetä, koska ihmisten mielestä pedofilia on väärin.
   Sillä opettaja todella opetti aivan kaiken.

   Muistan edelleen ensimmäisen käyntini Vuoressa. Olin ollut ylpeä itsestäni ja hyvin kiivassanainen. Sekä toivoton naistenmies.
   Olin ja olen hyvännäköinen, sitä ei käy kieltäminen. Nuoruudessani nautin siitä ja minulla oli monia... no, ei nyt sentään tyttöystäviä, pikemminkin parin päivän juttuja. Siksi ero ihmismaailmasta oli minulle kova pala ja olin vain mielissäni, kun heimo otti minut vastaan niin avoimin sylin. Todella avoimin sylin.
   Aluksi nautin kaikesta saamastani huomiosta, mutta sitten tapahtui pieni muutos, joka kuitenkin mullisti elämäni. Sinäkin saavuit Vuoreen.
   Olin viimeisten seitsemänkymmenen vuoden aikana ehtinyt jo kokea kaikenlaista. Olin matkustellut ympäri maailmaa, tavannut vampyyreja, saanut ystäviä, kouluttautunut kenraaliksi. Menettänyt sydämeni uudelle maailmalle.
   Sitten menetin sydämeni sinulle.
   Olit minuun verrattuna nuori poika, ihmisvuosissasi alle kolmenkymmenen. Minä olin jo kokenut lähes satavuotias kenraali, mutta olin 19-vuotias, kun minut veretettiin joten näytin silloin ikäiseltäsi. Sitä jos jotain voi kustua salamarakkaudeksi -nopea ja syttymisen hetkenään vahva, mutta petollisen ohimenevä, joka jättää syvät haavat. Nämä haavat olivat vielä reunoiltaan palaneet -ne paranisivat tuskin koskaan, aivan kuten eivät poltetut nenäkarvanikaan koskaan kasvaneet takaisin. Vaikka olinkin arkkuhommissa kokenut, ei minulla kuitenkaan ollut juurikaan kokemusta todellisista tunteista, toivottomasta rakkaudesta, sydäntäriipivästä kaipuusta.
   Kaipuusta, joka tälläkin hetkellä grillaa sydäntäni katsellessani, kuinka liekit nuolevat elotonta ruumistasi vieden sen pois minulta.

   Darren nyyhkytti rintaani vasten. Hänkin rakasti sinua. Rakasti sinua ja olin epäonnistunut: en ollut pystynyt suojelemaan häntä. Olin liian heikko. Liian heikko vastustamaan sinua.
   Tuhoavat liekit hohkasivat lohduttavan rauhallista lämpöä. Ne muistuttivat minua sinusta. Sinusta ja Darrenista. Mustasukkaisuuden tunteesta, kun näin sinun hyväilevän hänen alastonta vartaloaan. Mielihyvästä, jota tunsin katsoessani teitä: olitte minun, molemmat.
   Hymyilin. Jäisin kaipaamaan sinua. Jäisin kaipaamaan sinua enemmän kuin mitään muuta. Enemmän kuin edes Darrenia. Hän oli pelkkä pikkupoika. Pikkupoika, jota minun tulisi sietää vielä seuraavat kolmekymmentä vuotta. Rakastin häntä lapsenani. Sinä olit ainoa todellinen rakkauteni. Ainoa todellinen rakkauteni ja sitten kehtasit retkahtaa oppipoikaani... no, hauskaahan siitä oli tullut. Oli surkuhupaisaa nähdä, miten reilut kymmenen vuotta vanha poika nuolee satavuotiasta vampyyria... Sairasta, sanon minä, en olisi tahtonut liata häntä, mutta miten olisin muka voinut kieltää sinulta mitään?
« Viimeksi muokattu: 06-08-2012, 14:55:59 kirjoittanut Chuuko »