Author: Culliina
Beta: Grenade
Fandom: Darren Shan
Characters: Arrow
Genre: Tuplaraapale
General: S
Warnings: -
Summary: Edes kylmät hallayöt eivät pystyneet niitä nujertamaan. Ne nousisivat ylös ja puhkeaisivat kukkaan. Aivan kuten viime keväänäkin.A/N: Minua kiehtoo kovasti vampyyreissa myös niiden ”kovanaamaisuus” -ihan varmasti uljaimmassakin soturissa on jotain kaunista ja herkkää, se pitää vain osata vapauttaa. Saa nähdä, onnistuinko päästämään ystävämme Arrown kukat kukkimaan
Lailla leskenlehtien
Katselin kevään ensimmäisiä leskenlehtiä haikeana. Ne nousivat sitkeästi ylös kivisestä maasta. Edes kylmät hallayöt eivät pystyneet niitä nujertamaan. Ne nousisivat ylös ja puhkeaisivat kukkaan. Aivan kuten viime keväänäkin. Ja sitä edellisenä. Ja silloin kun olin vasta pieni poikanen.
Viime kerrasta oli liian kauan.
Aivan liian kauan sitten näin viimeksi leskenlehtien nousevan kukkaan. Aivan liian kauan sitten näin viimeksi niiden ikuisen taistelun; koskaan ne eivät luovuttaneet, aina ne voittivat. Eivät ne voineet muutakaan.
Rakastin leskenlehtiä. Ne olivat kuin minä.
Minun oli helppo samaistua niihin. Se ei ollut vaikeaa, monimutkaista. Se sujui minulta luonnostaan. Aivan kuin minut olisi luotu niille. Olemaan yksi niistä. Samaistumaan niihin. Rakastamaan noita pieniä maailman ihmeitä. Niin mitättömiä ihmeellisyydessään. Niin pieniä, mutta silti niin tärkeitä.
Ne olivat voimani, lohtuni. En olisi pärjännyt maailmassa ilman niitä. Noita pieniä, henkilökohtaisia ihmeitäni.
Sillä pimeimpinäkin hetkinäni, kun tiedän kaiken loppuvan, muistan aina leskenlehtiä. Niiden kaunista, loputonta taistelua. Taistelua, jonka ne aina voittavat, koska eivät voi muuta.
Siitä saan voimaa. Voimaa jatkaa taistelua, kunnes voitan sen. Voimaa auttaa muita jatkamaan taistelua. Voimaa johdattaa heidät kaikki läpi synkimmän solan uuteen iltaan.
Kohti parempaa maailmaa.
Sillä niin minun täytyi tehdä. Niin oli tarkoitettu, niin olin valinnut. Tämä oli minun tieni, ja kuljin sitä pystyssä päin.
Leskenlehtieni voimalla.
