Beelsebutt: Kiiitos kommentista!
Korjaankin ikärajan hetimiten!
A/N:Uusi luku!
1. luku Remus istui pölyisen kirjakaupan tiskin takana. Remus oli luopunut aurorin töistä ja päässyt töihin jästikirjakauppaan. Palkka oli huonoakin huononpi, mutta jostain Remuksen oli saatava rahaa ruokaan. Hänellä oli kotona nimittäin kuusivuotias tytär, Malin. Oikeastaan, Malin ei ollut Remuksen tytär. Malin, oikealta nimeltään Celestine, oli Jamesin ja Lilyn tytär. Remus vain huolehti tästä heidän kuoltuaan. Harry asui Likusteritiellä. Sinne Malinkin vielä joutuisi. Taikaministeriö oli nimittäin alkanut vaatia, että Remus luopuisi tytön huoltajuudesta ja lähettäisi tämän Dursleille.
Malin oli kasvatettu jästinä. Tyttö ei tiennyt mitään taikuudesta eikä muustakaan sellaisesta. Hän piti Remusta isänään eikä ollut esittänyt kysymyksiä. Tyttö oli uskonut kaiken. Remus kuitenkin tiesi, että hänen olisi kerrottava Malinil jotain, koska tyttö lähetettäisiin Dursleydein luo asumaan. Remus oli myös kutsunut tyttöä aina Maliniksi. Pottereiden suvussa oli niin paljon Celestine -nimisiä, että tytön kutsuminen Celestineksi herättäisi taikamaailman väessä huomiota, varsinkin kun tyttö oli Remuksen seurassa.
Kaupan oven yläpuolella oleva kello kilahti merkiksi asiakkaan saapumisesta. Remus huokaisi ja tervehti tulijaa väsyneesti vaivautumatta edes vilkaisemaan tulijaan päinkään.
"Hei", kuului ynseä vastaus, ja askeleet kertoivat asiakkaan mennen kirjahyllyjen luokse pienen kaupan toiseen päätyyn. Kptvan kuluttua hän tuli takaisin ja tiputti tiskille kirjan.
"Paljonko?" ynseä ja ikävystynyt ääni kysyi.
"Kahdeksantoista puntaa", Remus mutisi ajatuksiinsa vaipuneena. Asiakas kaivoi setelin taskustaan ja ojensi sen Remukselle. Vasta nyt Remus katsoi asiakastaan kunnolla ja tunnisti Petunia Dursleyn. Remus otti setelin ja laski vaihtorahat. Petunia poistui kaupasta ylpeä ilme hevosennaamallaan.
~***~
Malin istui olohuoneen lattialla ja kasasi palapeliä, joka esitti sammakkoa. Remus asteli huoneeseen ja totesi kuivasti: "Meidän pitää puhua."
"Miksi isä? Onko jotain tapahtunut?" Malin kysyi.
"Ei.. Tai no, tavallaan", Remus huokaisi.
"Mitä sitten?"
"Asia on niin, että joudut muuttamaan Petunia ja Vernon Dursleyn luokse. Heillä on sinun ikäisesi poika ja..."
"Mitäh?!?!?"
"Malin, kiltti. Kuuntele", Remus pyysi. "Eräs öh-, tuttuni tulee käymään. Hän kertoo sinulle kaiken tarpeellisen."
Samassa eteisestä kuului poksahdus.
"Mikä tuo oli?" Malin kysyi.
"Albus ilmiintyi tänne", Remus selitti.
"Ilmiintyi?"
"Kuulet siitä myöhemmin", Remus sanoi, kun Albus Dumbledore astui huoneeseen.
"Ah-, Celestine, Remus. Mukava tavata", Albus sanoi ja antoi katseensa kiertää huoneessa. "Paljonko hän tietää?"
"Ei yhtään, professori."
"Vain niin. No mennäkseni asiaan. Malinkiksiko olet häntä kutsunut, Remus?"
"Niin."
"No Malin. Asiat ovat niin, että joudut muuttamaan setäsi ja täsi luokse Likusteritielle. Veljesi asuu siellä myös, samoin kuin Dudley, Petunian ja Vernonin poika."
"Miksi?" Malin kysyi.
"Ministeriö vaatii", Remus totesi apeasti.
"Pakkaa tänään kaikki tärkeät tavarasi. Haen sinut huomenna puolen päivän aikaan", Albus totesi ja katosi poksahsuksen saattelemana.
~***~
Malin istui huoneessaan sängyn päällä. Hän katseli avonaista matkalaukkua ja nousi seisomaan. Hänen täytyisi pakata.
Villapaita, farkut, verkkarit, sukkia, T-paitoja, huppareita, pipoja, hanskoja ja kaulahuiveja lenteli laukkuun. Malin viikkasi ne siististi ja penkoi sitten leluarkkuaan. Neljä pehmoeläintä; rotta, hirvi, koira ja susi päätyivät myös laukkuun, samoin kuin valokuva-albumi, muutama satukirja, hiusharja, soittorasia ja lelukeijut. Malin ryömi vielä sänkynsä alle ja kömpi ylös mukanaan kaksi värityskirjaa ja kynät. Sängyltään hän otti pehmeä viltin, johon oli kirjailtu vaaleanliiloja liljoja. Myös Malinin nukke Lilli päätyi mukaan.
Remus avasi oven ja näki Malinin istumassa laukun vieressä Lilli sylissään. Remus hymyili ja istui Malinin viereen.
"Malin", hän aloitti.
"Niin isä?"
"Ota tämä", Remus sanoi ja ojensi Malinille kirjekuoren. "Anna se Harrylle."
"Selvä", Malin sanoi. Remus lähti huoneesta ja jätti Malinin yksin. Malin asetti kuoren laukun laitaan.
~***~
Malinin katse kiersi huoneessa viimeistä kertaa. Kello oli puoli kaksitoista. Malinin silmät pysähtyivät lumisadepalloon. Hän otti sen hyllyltä ja työnsi sen villatakkinsa taskuun.
"Malin!" Remus huusi alakerrasta.
"Minä-" Malin huusi ja jatkoi sitten hiljempaa: "Olen tulossa."
Oli tullut lähdön aika.
~***~
"Aah- Malin", Albus Dumbledore sanoi. "Voinemmekin lähteä hetimiten. Tuletko mukaan, Remus?"
"Ehdottomasti", Remus sanoi. "Voinko ilmiintyä hänen kanssaan, professori?"
"Toki, Remus", Albus hymyili ja katosi poksahtaen. Remus otti Malinia kädestä ja nosti toisella kädellätytön matkalaukun ennen kuin hekin katosivat vaimeasti poksahtaen.
Malin katseli ympärilleen ja tunnisti erään lontoolaisen sivukadun. Albus odotteli heitä kadun päässä. Havaittuaan Remuksen ja Malinin, hän lähti kulkemaan eteenpäin.
Likusteritie nelosen kohdalla Albus pysähtyi. Hän viittoi Remuksen ja Malinin talon pihalle ja jäi itse kadulle seisomaan. Remus koputti oveen. Hetken päästä laiha nainen tuli avaamaan.
"Ai te", hän töksäytti. "Tulkaa sisälle."
Remus ja Malin tulivat pieneen eteiseen.
"Hän on Celestine Malin Petunia Lupin", Remus sanoi. "Tai itse asiassa Potter, mutta koko ikänsä häntä on kutsuttu Malin Lupiniksi."
"Vai niin. Varmaankin se sisarentyttäreni?"
"Kyllä. Lilyn tytär."
"Toivottavasti parempi kuin se poika, Harry."
"En voi sanoa tuphon mitään, sillä en ole tavannut Harrya kuin viimeeksi silloin kohtalokkaana halloweenina."
"Niin,
ikävää toden totta."
"Hei sitten, Malin. Muista käyttäytyä", Remus sanoi Malinille ja halasi häntä.
"Hei hei isä." Malin sanoi surullisesti. "Näemmekö me vielä?"
"Varmasti. Ja lupaan kirjoittaa."
"Kiitos."
"Miten tyttö on kasvatettu?" Petunia kysyi.
"Normaalin lapsen tavoin. Kuten teidänkin poikanne", Remus vastasi. "Mutta minun on nyt mentävä. Työt odottavat. Nähdään taas, Malin!" Remus huikkasi ja lähti.
