Ficin nimi: Kiusallinen ongelma
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Ruuvit löydälllä eli The Fast Show
Tyylilaji: Lyhyt oneshot
Ikäraja: K7
Paritus/Päähenkilöt: Ralph/Ted
A/N: Niin tosiaan, Sherlock Holmes-miitissä menetin syrämmeni lutusille Tedille ja Ralphille, joten pakkohan siitä ficata! Toisin kuin jossujb:llä (fini), mulla ei ollut ongelmia irlantilaistyyppisen puhetavan kanssa… yksinkertaisesti siitä syystä, että Ted sanoo tasan yhden repliikin xD Kirjoitettu silloin kun minun piti nukkua, kun eka lause syöksähti mieleen, ja sellaisia on aina pakko seurata kohti tuntematonta… Edit: Aloin muuten miettiin miksi tää on K7....
Kiusallinen ongelma
”Hei Ted!”
Sitä kutsutaan perustavanlaatuiseksi ongelmaksi, jos otetaan kaksi miestä, jotka kumpikin ovat pakahtuneen rakkauden riivaamia toisiaan kohtaan, eikä kumpikaan uskalla tai kykene tunnustamaan rakkauttaan ensimmäisenä. Ei saa niitä sanoja ulos oikein. Kummankin sydän hakkaa hiukan rintakehän ulkopuolella, jos toinen on lähellä, epävarmasti, mutta sydänjuuriin asti koskien. Tämä värinä aiheuttaa sen, että kumpikaan mies ei tohdi katsoa toista peläten ja toivoen silmistä kuvastuvan epätoivoisella tavalla kaipaavan sielun kipeimmän ja salaisimman toiveen.
Tämän takia toinen mies, joka työskentelee toisen miehen alaisuudessa, kääntää katseensa maahan nuoremman aatelisherran selittäessä änkyttäen jotain kahta sanaa sisällään väkivalloin pitäen: ”Rakastan sinua”.
Peläten, että olisi rakkauden sokaisemana tulkinnut merkit väärin, vanhempi mies kuuntelee nuoremman puhetta ja vastaa verkkaan ja varoen paljastamasta sitä tosiseikkaa, että hänen oma äänensä värisee, mikäli hän ei keskitä täysiä hengenvoimiaan estääkseen niiden muutaman sanan tahatonta purkaantumista ulos hänen kurkustaan: ”Minä rakastan sinua.”
Kaikki sanoivat, että lordi Ralph Mayhew oli kiinnostunut miehistä selkeämmin kuin vauvana äitinsä rinnasta, mutta se ei siltikään estänyt vanhempaa miestä vain jöröttämästä ja peittelemästä sisikunnassa käyviä väristyksiä kun hänen työnantajansa oli lähellä. Ehkä ensimmäinen rakkaudentunnustus sitä paitsi kuului nuoremmalle miehelle. Piti vain… odottaa ja toivoa.
”Hyvää huomenta, herra”, Ted vastasi.
Seurasi kiusaantunut hiljaisuus, jossa heidän välillään väreili jokin omituinen ja vahva side. Molemmat hengittivät pari raskasta vetoa, jonka jälkeen nuorempi kääntyi ja käveli vaivaantuneen nopeasti, mutta silti viivytellen henkisesti yhä toisen vierellä.
