Nimi: Unenomaista
Kirjoittaja: kani eli minä
Ikäraja: K-12
Genre: drama
Varoitukset: teksti voi olla ahdistava, ohimennen mainittu murha
A/N: Kiitokset Bbuttikselle ikärajaongelmassa auttamisesta :3 sekä muusailusta kaninuni-juttunsa kera.
Unenomaista
Tyttö nukkui kevätaurinko kasvoillaan, silmäluomien takana unet vilistivät värähdellen eteenpäin. Puisessa häkissä matkijalintu lauloi soittorasian sävelmää tarkasti, epäröimättä. Kuulas ääni kiersi puiset nurkat ja kaivautui savupiipun nokikerroksen syövereihin kuin muistoksi, kerrostumaksi, jonka jälkipolvet löytäisivät ehkä kymmenen, ehkä sadan vuoden kuluttua. Käsi heilahti uneliaasti ja peitto paljasti hiukan lisää vaaleaa olkavartta ja solisluuta.
Poika nielaisi.
Tyttö huokaisi unensa läpi ja kurtisti kulmiaan ikkunasta tuikkivalle kirkkaudelle avaamatta kuitenkaan silmiään. Surumielinen sävelmä pidätteli häntä unenomaisessa usvassa, lämpimän peiton suojissa. Silti aistit poimivat joitain yksityiskohtia, kuten pojan partaveden tuoksun tai katossa surraavan kärpäsen äänen, mutta vain vaimeasti, hellästi. Käden haavat oli peitelty hoitavin yrtein ja sitein, palovammat kiillotettu paraneviksi salvalla.
Poika oli luvannut.
Tytön alitajuntaan tunkeutui ajatus vaarasta, mutta se haihtui aivan yhtä nopeasti kuin oli syntynytkin. Jostain kantautui savun tuoksu, tai sitten se oli edelleen poika ja tämän partavesi. Nurkassa kyti jotain oranssinkaltaista, joka tuhosi kirjojen tarinat ja sai linnun tukehtumaan omaan lauluunsa. Ikkunan takana tytön äiti oli naulannut oven tiukemmin kiinni karmeihin, päättänyt polttohaudata liian raskaiksi käyneet vanhemmuuden kahleet.
Poika ei aikonut liikahtaakaan.