Uudelleenpostaus, Buttiksen kätköistä löydetty teksti. Ja tähän saattaa liittyä myös muitakin syitä, toivottavasti
Otsikko: Unhoitettu elin
Kirjoittaja: sulo
Päähenkilö: Lockhart
Tyylilaji: huumoripornostelu
Ikärajasuositus: K-16
Yhteenveto: Seksi yllättää, varsinkin jos sitä ei muista olevankaan.
Unhoitettu elin
Gilderoy Lockhart heräsi aina yllättyneenä. Huone oli valoisa, ikkunaverhoja avasi joku vaaleakaapuinen nainen, jonka rintapielessä luki nimi eikä sitä tarvinnut erikseen muistaa. Aamiaistarjottimella oli kahvikupponen, pari palaa paahtoleipää ja hilloa pienessä purkissa. Mukana oli myös pergamentinpala, joka ehdotti laittamaan hilloa leivälle – loistava yhdistelmä muuten – ja vaihtamaan alusvaatteet suihkun jälkeen. Puhdas kaapu oli laskostettuna tuolilla ja linttaanpoljetut aamutohvelit etsiytyivät jalkoihin kuin itsestään.
Lisää yllätyksiä seurasi vessassa. Sisuksista vääjäämättömästi ulos pyrkivä virtsa suositeltiin tähtäämään kulhoon (“ota kiinni sieltä mistä kusi tuntuu tulevan ja seiso ihan vierellä, ei seinälle kiitos” luki kyltissä ja varmuuden vuoksi tapahtumasta oli myös selkeä kaaviokuva vieressä). Kulhosta se sitten korahtaen katosi putkeen eikä tullut esiin alapuolelta vaikka kuinka odotti. Lavuaarin vierestä löytyi kippo ja kiposta kummallinen pieni harja, joka käskettiin laittamaan suuhun. Siellä se sitten itsekseen nytkähteli ja tuntui kummalliselta kurkussa. Jos sen tunki liian syvälle, tuntui yhtä aikaa yököttävältä ja kiihottavalta. Eikä se vaahtokaan hassumpaa ollut. Jotenkin Gilderoy odotti, että jokin olisi maistunut suolaiselta. Mutta siihen ei kannattanut kiinnittää suurempaa huomiota. Muistissa oli jokin pahasti vinksallaan.
Kaikki ihmettelivät, että Gilderoy muisti kirjaimet ja osasi vielä lukea ja jopa kirjoittaa, mutta arkipäivän pienet askareet, nimet ja kasvot olivat häipyneet tyystin hänen päästään. Jokaisena päivänä hänet nähtiin tuijottamassa kummissaan panssarilasiovia (miten tuosta näkee läpi?), yrittämässä sitoa kengännauhojaan ja harjoittelemassa keiton syömistä lusikan kapeammalla päällä. Vieraita Lockhartilla kävi vain harvoin. Dumbledore joskus, mutta ne käynnit jouduttiin kieltämään. Potilas oli liian sekava ja valitti, että hammastahna maistui pahalta.
Muiden potilaiden vieraista Gilderoy yritettiin pitää kaukana. Vanharouva Longbottom ei säikähtänyt valokuviaan tarjoavaa hymypoikaa, mutta muille vierailijoille julkkiksen näkeminen nykytilassaan oli liikaa. Vierailuaikoina Gilderoy yleensä harjoitteli kirjoittamista, vastauksia yhä saapuviin ihailijakirjeisiin. Pöllöt tosin jouduttiin takavarikoimaan.
Aina vierailijoiden välttäminen ei onnistunut. Tänään oli sellainen päivä.
Henkilökunta oli pidättelemässä McPorayn vaaria, joka uskoi olevansa kotitonttu ja hakkasi päätään seinään. Lasiovet avautuivat ja Gilderoy hiippaili huoneestaan käytävälle. Hänet kohtasi uskomaton näky. Uljas rouva, käsilaukku heiluen ja mitä mielikuvituksellisin esine päässään, ja perässä mitä viehättävin nuori mies. Yhtä aikaa pyöreä ja lihaksikas, eksynyt ja määrätietoinen, takuulla murea – nyt täytyisi toimia taitavasti.
– Anteeksi, arvon herra, joko teillä on minun valokuvani?
Neville vain tuijotti. Gilderoyllä oli hammastahnaa ympäri naamaa, aivan kuin putkilo olisi räjähtänyt kädessä.
– Hus kirjoittamaan siitä, meillä on vierailuaika varattuna ja parempaakin tekemistä.
Rouva Longbottom lipui eteenpäin, mutta Neville vielä vilkaisi taakseen. Outo heppu. Jästisyntyiset sanoivat, että hammastahna auttoi finneihin, mutta oliko niitä vielä tuossakin iässä?
Gilderoy vetäytyi huoneeseensa. Vanha kuikkakin näytti aika terhakalta, mutta se poika! Siinäpä vasta oiva seuralainen pitkien iltapäivien ratoksi.
Nivusissa alkoi nykiä. Yllättyneenä Gilderoy raotti kaapuaan ja sieltä katsoi vastaan yksisilmäinen olento. Se näytti olevan karvakauluksella kiinni hänessä itsessään ja kurottelevan ympärilleen, kuin haistellen. Äärimmäisen kiinnostava ilmiö. Sitä olisi mukava näyttää käytävän pojalle.
Lockhart tarttui kiinni sojottavaan osaan ja yritti kevyesti kiskaista sitä irti. Tuntui olevan tiukassa – itse asiassa, tuntui aika mukavalta. Hän muutti otetta ja kiskaisi taas. Huimaa! Pian luonnollinen rytmi vei mukanaan ja Lockhart runkkasi ajatellen Neville Longbottomin pyöreitä poskia.
Kiihkon laannuttua hän katsoi kummissaan kättään: se oli täynnä tahmaista nestettä. Eikä kummallista osaa enää ollut, vain tavallinen pissimisvarustus kuten vessan kuvassa. Gilderoy pyyhki kätensä ikkunaverhoon ja köllähti sängylle. Nyt voisi ottaa vaikka nokoset.
Hoitajien kahvipöydässä ei puhuttu McPorayn haljenneesta kallosta. Kiinnostavampaa oli, miten Lockhart ei muistanut oliko homo vai hetero. Henkilökunnalla oli jatkuva vedonlyönti päivän suuntautumisesta, mutta Nevillepäivät olivat hankalia kun ei tiennyt oliko laukaiseva tekijä mummo vai poika.
Ja kotitontut vaativat jokapäiväisestä sperman siivoamisesta ekstrapalkkiota: perhanan Granger, joko se propaganda alkoi levitä Mungoonkin?