Nimi: Järven pintaa
Kirjoittaja: Herkkuoone
Beta: Ei ole.
Ikäraja: K-12
Paritus: Sirius/Remus
Tyylilaji: draamaromancea
Yhteenveto: Katsoessani sinua kysyvästi, et tarvitse sanoja vastataksesi. Meille molemmille riittää pelkkä antamasi ilkikurinen katse, sillä me kumpikin tiedämme sen.Vastuunvapaus: Kaikki kunnia tunnistamistanne henkilöistä ja paikoista kuuluu iki-ihanalle J. K. Rowlingille.
Alkusanat: Ihan puhdasta tajunnanvirtaa eiliseltä illalta ja toivon, että annatte anteeksi kaikki epäloogiset kohdat, sillä tämä on ensimmäinen aikaan saamani julkaisukelpoinen teksti yli kolmeen kuukauteen. Tyyliltään hieman erilaista, kuin mitä olen aikaisemmin kirjoittanut! (:
Tapahtuma sijoittuu Kelmien viimeisen kouluvuoden loppuun.
Muuta: Kiitokset ihanalle
pecsylle avusta nimen kanssa ♥
~*~*~*~*~
Järven pintaa
Sinä katsot minua ja hymyät leikkisää hymyäsi, (jolla lumosit minut ensimmäisen kerran vuosia sitten,) kun istumme kahdestaan laiturilla katselemassa auringonlaskua. Kaikki muut ovat jo luultavasti menneet nukkumaan ja vain ainoastaan me kaksi olemme siellä – se on meidän taianomainen hetkemme, jota kukaan ei tulisi rikkomaan.
Saatuasi viimein tarpeeksesi minun tuijottamisestani (sinä et kuulemma ikinä kyllästy katselemaan minun öillisillä seikkailuillamme arpeutunutta kehoani) naurahdat hiljaa. Katsoessani sinua kysyvästi, et tarvitse sanoja vastataksesi. Meille molemmille riittää pelkkä antamasi ilkikurinen katse, sillä me kumpikin tiedämme sen. Emme tarvitse sanoja kertoaksemme syvästä kiintymyksestä (toisinaan minä kuitenkin unohdan sen ja sinä joudut lepyttelemään minua, kun mökötän mustasukkaisena makuusalissamme), jota toisiamme kohtaan tunnemme.
Sinä kallistat minut hellästi makaamaan selälleni laiturille niin, että varpaani ylettävät juuri ja juuri hipaisemaan järven silkkisen pehmeää pintaa, johon vuorien taakse katoava aurinko luo vielä viimeisillä säteillään kauniin heijastuksen. Näppärät sormesi hipelöivät tutkivina paitani nappeja avaten ne yksikerrallaan (sinä tiedät, kuinka minä samaan aikaan vihaan sekä rakastan tuota) ja lopulta riisut paitani pois samalla, kun oma paitasi katoaa minun toimestani.
Suutelet minua kiusoittelevasti, kun pitkät, sotkuiset, mustat hiuksesi kutittelevat kasvojani hellästi. Sinä tiedät, että sudenluontoni alkaa olla kärsimätön, kun taas sinä voisit leikkiä vaikka koko yön (sinä et kai koskaan kasva aikuiseksi), mutta päätät olla armollinen tänä iltana, etkä piinaa minua enempää. Kun lämmin kehosi painautuu omaani vasten, suustani purkautuu kiitollinen huokaus, jonka myös sinun tarkat korvasi kuulevat. Kun tuikkivien, mustien silmiesi katse kohdentuu jälleen minuun, voin erottaa niiden syövereistä omien, meripihkanväristen silmieni katseen heijastuksen tietäen, että tästä illasta tulisi ikimuistoinen.
~*~*~*~*~
