Kotiin, S (triplaraapale, fluffinen fluffi, slice of life)

[peccantis]

Kirjoittaja: Peccantis

Ikäraja: S
Genre: fluff, slice of life

Yhteenveto: Prokl Duvka pääsee vihdoin kotiin
Varoitukset: varokaa basiliskoja
A/N: Buttikselle kiitokset betasta ja haasteesta. Sanasotaficci. Triplaraapale. Haasteessa piti olla fluffia, tiskaamista, flunssa ja Duvka tulossa töistä kotiin Chrisinkan luokse.

Jos alkaa nörtittää, saman versen muut tekstit voi tsekata täältä. Ei mikään pakkopänttäys, ehkä hiukan enemmän irtoaa jos noita tutkii ennen tai jälkeen.

Tyylikokeiluna oli pitää fluffitus mahdollisimman paljon rivien välissä, tuloksena aika litteän arkista kieltä verrattuna hra Duvkan tavanomaisiin filosofiaa viistäviin koruiluihin.

---------------------------------------------

Oli helpotus nähdä oma ovi, tuntea kodin tuoksu pienessä asunnossa.

"Tervetuloa."

Christian oli keittiössä, ääni kuulosti hieman tavanomaista hiljaisemmalta. Vastaamatta sanoin Prokl jätti kenkänsä eteismatolle ja kiiruhti syleilemään häntä. Christian jatkoi puuhasteluaan vaieten hymynsä taakse eikä kysynyt mitään — vain nyökkäsi vinosti tavoittaen päänsä syrjällä kumppaninsa sateen kostuttaman posken. Kumpikaan ei maininnut työnhakua: asia ei kuulunut tähän hetkeen. Prokl huokasi vasten Christianin hiuksia — mustaa puolta — ja pysäytti tämän viimeistä lautasta kuivaavan käden.

"Puhuimme tästä aamulla."

Christian hymähti vaisun myöntävästi ja hieraisi lautasen sinikirjavaa reunaa vielä viimeisen kerran. Prokl nosti esineen hänen kädestään ja asetti sen paikalleen kaappiin yhä kevyesti nojaten hänen selkäänsä.

"Voin aivan hyvin", Christian puolustautui säyseänä.
"Silti."

Proklin ääni torui puoleksi leikittä.

"Olet väsynyt."
"Hieman."
"Jännität. Istuitko huonosti junassa?"
"En ihmettelisi. Clairton oli kireämpi kuin luulin."

Prokl painoi kasvonsa jäykästi Christianin niskaan mutisten sanoja, jotka saattoi juuri ja juuri tunnistaa ihmiskieleksi, joskin hieman sopimattomaksi.

"Niinkö paha?"
"Ei mitään verrattuna Stonebackin eukkoon."

Christianin naurahdusta seurasi pian aivastus. Prokl vetäytyi taemmas aikoen johdattaa hänet lepäämään, muttei ehtinyt sanoa mitään ennen kuin tuli jo keskeytetyksi.

"Käy alas niin hieron."
"Ja antaisin sinun väsyttää itsesi."
"Vain hetki."

Prokl ei halunnut eikä voinut vastustaa. Jo olohuoneen matolle pitkälleen käyminen tuntui saavutukselta; jännitys työhaastattelusta ja tuntien junamatka kolmannessa luokassa olivat tehneet  tuhojaan yllättävän tehokkaasti. Christianin tiskiaineentuoksuiset kädet olivat voimattomat, mutta jo niiden hipaisu sai veren kulkemaan Proklin pingottuneissa lavoissa. Christian asettui istumaan hänen lantiolleen ja vaimeasti yskähtäen jatkoi hitain hellin painalluksin, välittäen painonsa kangistuneisiin lihaksiin.

Sade ropisi katon huopaan raskaana ja lämpimänä, ja painava ilma uuvutti molemmat nopeasti. Prokl havahtui puoliunestaan. Hän puoliksi työnsi vilustuneen päältään ja päästyään istumaan kokeili vuoroin tämän otsaa ja niskaa ranteellaan. Christian seurasi häntä nukuksissa hämärään makuuhuoneeseen.

"Sain paikan. Puolen vuoden sijaisuus koeajaksi. Viikonloput vapaita; joka kolmas viikko yksi päivä, muut perjantai-illasta sunnuntaihin."

Christian kurottui suutelemaan hipaisten Proklin hymyn laitaa.

[Beelsebutt]

Ähä, vihdoinkin löytyi joku, joka on julkaistu alle vrk sitten niin saan tästä ryöstää itselleni kehdon ... eikusiis. No, terttuillen kuitenkin!

Tää on edelleen niin ihana ja luttana ja semmoinen, jonka pinnan alla huljuu valtavia tunteita mutta päälle päin näkyy se tasainen arki. Mutta mä vähän veikkaan, että se tasainen arki on jotain, mitä nää kaksi molemmat ovat halunneet jo aika pitkään. Edelleenkin puoliksi leikittä pysäytti ja pisti miettimään ja vääntelemään ja toteamaan, että joo, niin se menee vieläkin!

Ja Dee on källi, vasta sitten ihan lopuksi kertoo ne oikeat uutiset, ruoja.

Mutta kiitosta nyt kuitenkin, tää on vieläyhäedelleenkin jotain niin äärimmäisen kaunista ja romanttista kaikessa tavanomaisuudessaan <3

[Lizlego]

En suostunut olemaan järkevä ja tutkimaan mitään ensin, koska luin vasta jälkikäteen alkujutut. En tiedä menetinkö jotain, mutta ei sinänsä siltä tuntunut, koska mun mielestä tästä pääsi hyvin tunnelmaan ja pystyi ihan tämän tekstin perusteella muodostamaan henkilöistä kuvan. Ainoa, mistä mä en päässyt selvyyteen ihan yksikaksi, oli sukupuolet, mutta niistä mä en oikeastaan välittänytkään tätä lukiessa. Ehkä se selviää noista muista.

Tämän pointti oli minulle muualla, tuon parisuhteen dynaamiikassa ja romantiikassa. Romantiikka oli varsin arkista, mutta vaikutti voimakkaasti ja toi mukavan tunteen. Just tällaista on se romantiikka, mistä mä nautin ja se ilmenee just näin. Tässä oli läsnä monella tavalla välittämisen ilmapiiri. Välitettiin väsymyksestä, välitettiin siitä, miten työhaastattelussa käy ja toisaalta siitä, että on vaan hyvä olla. Itse asiassa lukiessa mä luulin olevani scifi-puolella enkä ollut varma edes henkilöiden rodusta, mutta se onneksi selvisi että olivat ihmisiä.  Mä en edes ajatellut, että työpaikasta jätettiin källiksi kertomatta. Mä vaan ajattelin, että se oli niin onnellinen päästyään kotiin, että vähän niin kuin unohti, koska se oli niin sivuseikka siinä vaiheessa.

[Beelsebutt]

^ Ähä, mut ei ne olekaan ihmisiä! Tai ainakaan Chris ei oo, mut onhan se tuossa vissiin kuitenkin ihmishahmossa sentään! Mä en itseasiassa oo varma, mikä Poku on. Luulisin että ihminen. Sanan laajassa merkityksessä