Nimi: Kirjepostia
Kirjoittaja: Herkkuoone
Beta: ei ole.
Ikäraja: sallittu
Paritus: Luna/x
Tyylilaji: draama pienimuotoisella mysteerin- ja romantiikanvivahteella
Vastuunvapaus: J. K. omistaa Lunan. En saa tästä rahaa.
Haasteet: Ficlet300 sanalla 249. Kirjoitus & Neljän tuvan haaste: Korpinkynsi
Alkusanat: Mä en oikeasti tiedä, että mistä idea tähän oikeastaan tuli. Avasin vaan wordin ja päätin, että tämän päivän tavoite on kirjoittaa jokin pieni pätkä Lunasta ja tadaa, tällainen siitä sitten syntyi : D
Kirjepostia
Siinä maanantaiaamussa ei ollut oikeastaan mitään erikoista. Vaaleahiuksinen tyttö heräsi, pukeutui, harjasi hiuksensa ja lähti aamiaiselle. Kävellessään pitkiä käytäviä eteenpäin toisensa jälkeen kulkiessaan kohti alakertaa, tytön retiisikorvakorut heilahtelivat hänen hypähtelevien askeleidensa tahdissa.
Tyttö hyräili.
Kuten aina tavallisesti, Luna istui aamiaisella yksin. Kukaan ei tahtonut istua hänen kanssaan, koska kaikki pitivät häntä outona. Outo, tuo Lunan oudoin tuntema sana seurasi häntä kaikkialle. Pilkkasi, nöyryytti. Sai hänet tuntemaan olonsa epämukavaksi muiden seurassa.
Tyttö oli syömässä kolmatta sämpyläänsä, jonka sisällä oli vain juustoa (hän ei nimittäin ollut lihansyöjä), kun postipöllöt saapuivat. Niin kuin aina, suurikokoinen huuhkaja pudotti uusimman
Saivartelija-lehden Lunan eteen. Tyttö käänsi lehden ylösalaisin ja raotti lehden sivua lukeakseen pääkirjoituksen, mutta hänen huomionsa kiinnittyi muualle.
Lehden välistä tipahti kirje, joka oli osoitettu Luna Lovekivalle.
Tyttö näytti yllättyneeltä, sillä kukaan ei koskaan kirjoittanut hänelle. Hänen isänsä kirjoitti joskus, mutta käsiala kuoressa ei ollut samanlainen, ei yhtä hienostunut ja koukeroinen. Käsiala kuului selkeästi jollekin pojalle, mutta kenelle?
Unelmoivan utuinen katse silmissään tyttö avasi kuoren siististi, taitteli esiin kirjeen, jota ei ollut odottanut, ja luki:
Olet kaunein kuu koko maailmankaikkeudessa. Minä pidän sinusta.Luettuaan saamansa kirjeen Luna vilkaisi kohti rohkelikkojen tupapöytää ja kohtasi mustahiuksisen pojan katseen. Poika punastui ja kaatoi hiukan kömpelösti oman vesilasinsa kumoon.
