Kirjoittaja Aihe: Sukurasite (Ron/Angelina, K-12)  (Luettu 3825 kertaa)

Poissa Jolandina

  • Perusketku
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 219
Sukurasite (Ron/Angelina, K-12)
« : 03-09-2012, 19:22:50 »
Otsikko: Sukurasite
Kirjoittaja: Jolandina
Oikolukija: Beelsebutt
Ikäraja: K-12
Paritus: Ron/Angelina
Tyylilaji: UST-draamaa synkistelyllä
Vastuuvapaus: En tietenkään omista mitään, mikä kuuluu J.K. Rowlingille (Potterversumi hahmoineen kaikkineen). Eikä tällä tehdä rahaa.

Angelinan käsi, joka hivuttautui hänen reidelleen, irrotti ajatukset huispauksesta ja mestaruudestakin tehokkaammin kuin Ron olisi uskonut olevan mahdollistakaan.

Alkusanat: Fanfic-suomi LJ-yhteisön tärkkelyshaasteen roimasti myöhässä. Myös neliapilahaasteen hettilehti. Ficci jota olen pyöritellyt, unohtanut ja pyöritellyt vielä paljon lisää.. Bbuttikselle kiitokset betailun lisäksi myös niin muistuttelusta kuin rohkaisustakin! <3 


Sukurasite


”Sä pelasit tosi hyvin tänään.” Angelinan kuiskaus kehräsi Ronin korvassa.

Ron yritti kovasti silotella typerää virnettä naamaltaan, muttei onnistunut. Kyllä, hän oli pelannut hyvin. Itse asiassa loistavasti! Angelinan kehut tuntuivat erityisen hyviltä, kun useimmiten tämä oli vain joutunut osoittamaan pettymystään Ronin vaihtelevalaatuisia pelitaitoja kohtaan.

”Mä tiesin että sussa on ainesta!”

”Ollaanhan me treenattu paljon..” Ron ei saanut kainoutta ääneensä niin paljon kuin olisi halunnut, eikä oikeastaan välittänytkään. Saihan hän nyt olla hiukan omahyväinen, huispausmestaruus sentään. Meidän kunkku on Ron!

Ron istui upottavalla sohvalla, nojasi juhlahyörinästä huolimatta rentona selkänojaan ja nautti olostaan huomion keskipisteenä. Angelina oli hiljalleen siirtynyt yhä vain lähemmäksi ja istui jo lähes kiinni hänessä. Angelinan käsi, joka hivuttautui hänen reidelleen, irrotti ajatukset huispauksesta ja mestaruudestakin tehokkaammin kuin Ron olisi uskonut olevan mahdollistakaan. Kosketus pisteli ja poltteli, nosti punaa kasvoille.

”Onhan me!” Angelinan nauru helähti korkeana ja kirkkaana. Se kihelmöi Ronin vatsanpohjassa asti. Hän katsahti Angelinaa, katsoi tätä oikeasti ehkä ensimmäistä kertaa elämässään, ja näki jotain muutakin kuin loistavan huispaajan ja joukkueen kapteenin. Näki kauniin nuoren naisen, jonka kanssa hän tunsi nyt voitokkaan ottelun jälkeen olevansa ensimmäistä kertaa edes jollakin tapaa samalla viivalla. Naisen, jota Fred ja George kavereineen olivat vuoronperään kärttäneet jo vuosien ajan. Ron huomasi kyllä nyt, miksi kaikki olivat niin Angelinan perään.

”Mutta tulethan sä niin hyvästä huispausperheestä, olisi ihme jollet olisi yhtä hyvä kuin veljesi.”

Angelina kiertyi vielä hieman lähemmäs ja asetti toisen kätensä Ronin rintaa vasten. Ron tunsi sydämensä lyövän villisti tytön kämmenen alla. Angelina oli niin lähellä, että Ron tunsi tämän hengityksen huuliaan vasten. Maistoi hengityksestä kevyesti kermakaljan makeuden. 

Kun Angelina painautui aivan häneen kiinni, oli aivan iholla, hipaisi huulillaan hänen lyhyttä sänkeä kasvavaa leukaperäänsä, Ron unohti hetkeksi kuinka hengitetään.

”Oletko muuten kuullut Fredistä mitään?”
Miellyttävä tunne kiertyi painavalle sykkyrälle Ronin sisällä kysymyksen myötä. Hetken aikaa Ron näki vain Angelinan vauhdissa hulmuavat hiukset Fredin pyörittäessä tätä täydellä tanssilattialla ympäri, ympäri, ympäri, aina vain uudelleen ympäri. 

Kun Ronin katse tarkentui taas lähellä olevaan Angelinaan, hän näki tämän hymyilevän kevyesti. Odotti vain tietoa Fredistä, missä tämä oli, tulisiko tämä takaisin? Aina vain Fred, aina vain George, aina vain hemmetti Harrykin, ei koskaan puhtaasti ja vain Ron! Ei edes mestaruuden jälkeen. Ron nousi istumaan hieman suorempaan ja varisti Angelinan käden yltään.

”Mitä sä nyt?” Angelinan katseessa käväisi aidonnäköinen hämmästys.  Ron tutkaili tämän kasvoja vielä hetken. Tyttö osasi selkeästi näytellä.

”Ehkä sun pitäis mennä, nostavat kohta voitonmaljan”, Ron tokaisi niin hyisesti kuin kykeni ja siirtyi sivummalle niin paljon kuin sohva antoi myöten.


Angelina ei seurannut Ronia, ja hänen Roniin luoma katseensa oli jäätä ennen kuin hän nousi ylös hiukset hulmahtaen. Häntä ei torjuttu, vaan hän oli se joka lähtisi! Miksei Ron kiinnostunut hänestä, kun kerran Fred ja George olivat muotoiltavissa hänen mieleisekseen kuin nuori savi? Mitä hän oli tehnyt väärin?

Hetken Angelinan mielessä käväisi ajatus, että Ronin kylmeneminen johtui siitä, kun hän kysäisi tämän veljestä. Mutta eihän viattomassa kuulumisten tiedustelussa voinut olla mitään pahaa? Angelina pudisti hieman päätään ja karkotti ajatuksen mielestään.

Ei, vika ei ollut hänessä.

Täydessä oleskeluhuoneessa oli hankala erottaa ketään, mutta pian Angelina paikansi katseensa hakeman henkilön. Cormac olikin sopivasti Alician ja Katien luona, nämä olivat selkeästi nostamassa maljaa, kuten Ron oli sanonut. Angelina kostutti huuliaan ennen kuin taiteili niille viekoittelevan hymyn ja purjehti aivan Cormacin kylkeen.


Hetken kuluttua Ronin katse tavoitti Angelinan käden McLaggenin hauikselta heidän kilistellessä lasejaan vastakkain. Kujeileva silitys, omistava puristus ja virne Cormacin leveällä naamalla kertoivat kaiken jo ennen kuin Angelina kurottautui kuiskaamaan jotain tämän korvaan. Silmäys, joka Roniin luotiin, oli niin paljonpuhuva, ettei Angelinan olisi tarvinnut sihahtaa myöhemmin ohi kulkiessaan: ”Ei, et sä olekaan kuten veljesi!”

Kyllä Ron tiesi sen muutenkin.
« Viimeksi muokattu: 18-11-2012, 00:31:02 kirjoittanut Jolandina »
When you have eliminated the impossible, whatever remains, however improbable, must be the truth.
~ Sherlock Holmes

Ficcilistaus  ||  LJ-ficcilistaus

Poissa Kani

  • touché
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 121
Vs: Sukurasite (Ron/Angelina, K-12)
« Vastaus #1 : 02-11-2012, 15:26:45 »
Aww, voi meidän Ronia.

Tykkään tuosta Angelinan, no, vamppimaisuudesta. Pienessä hiprakassa sitä kuvitellaan, että jokainen poika lankeaa tytön pauloihin, koska hän on mukana niinkin miehisessä harrasteessa kuin urheilu. Alussa toivoin, että Ronista ja Angelinasta tulisi jotakin, mutta ficin edetessä kaikki semmoiset ajatukset karisivat.

Hienosti olit ilmentänyt myös Ronin ajatuksia siitä, miltä tuntuu olla aina se kakkonen. Ron saattoi olla kunkku yhden illan, mutta loppujen lopuksi Fred, George ja Harrykin olivat kunkkuja kauan sitä ennen ja kauan sen jälkeen.

Puhekieliset repliikit toi muuten jännän lisän tähän. Tykkäsin (siitäkin).
You are the result of four billion years of evolutionary success. Freaking act like it.

Poissa Jolandina

  • Perusketku
  • viilee tyyppi
  • Viestejä: 219
Vs: Sukurasite (Ron/Angelina, K-12)
« Vastaus #2 : 17-11-2012, 20:05:07 »
Voi, kiitos paljon kommentistasi! Se piristi alkanutta nanourakkaani valtavasti :)

Itse asiassa, kun lähdin tätä kirjoittamaan, Ronista ja Angelinasta piti tulla jotain! ;D Edetessään ficci kuitenkin lähti toiseen suuntaan, ja Angelinasta tuli tosiaan varsin vamppi. Kivaa että se toimii, välillä mietin jo että menenköhän liian pitkälle. Puhekieli on vallannut ficeissäni dialogit jo jonkin aikaa, mukava kuulla että se miellytti! :) Ja erityisen hienoa on kuulla se, että Ronin ajatukset ikuisena kakkosena olemisesta ilmentyvät hyvin! Nimittäin se aiheutti tämän ficin kanssa enemmän kuin paljon päänvaivaa, minulla oli kyllä visio siitä, mutta toteutuksesta ei meinannut tulla mitään..

Vielä kerran, superpaljon kiitoksia kun jaksoit kommentoida! :)
When you have eliminated the impossible, whatever remains, however improbable, must be the truth.
~ Sherlock Holmes

Ficcilistaus  ||  LJ-ficcilistaus