Noloin ficcisi -haaste

[Lizlego]

Veivaaja on muistaakseni aloitettu 2011 ja se on esimerkki ja seuraus siitä, mitä tapahtuu kun mun päässä joku paritus näyttäytyy erityisen sopivana ja romanttisena. Samalle vaaleanpunaisuuden asteelle en ole sen jälkeen päässytkään.  Muistan sen varmaan ikuisesti, että kun kirjoitin siihen tekstiin ensimmäisen lauseen niin tiesin, että nyt karkaa muuten homma täysin käsistä.  Se kyllä sinänsä sopisi hyvin noloimmaksi ficiksi, koska siinä on päässyt romantikko valloilleen. 

[zilah]

Miepä tulen juoruamaan.  Rakkauden valinta on Sirre/Remppa, jossa pojat oikeen pitkän ja kärsivän kaavan mukaan saavat toisensa. Sano mitä sanot Pahatar, mut se on oikeasti ihana! <3

Ja Kohtalon täyttymys on David Eddingsin kirja. 


Zilah

[Pahatar]

Kiitos zilah, kiitos. Kun on tällaiset ystävät, ei tarvitse ollenkaan vihamiehiä 

Tuosta kärsivästä kaavasta olen nyt kuitenkin samaa mieltä. Tosin se viittaa paremminkin minuun kuin Sirreen ja Remppaan... Paritus on kyllä minusta edelleen ihana, mutta juuri siksi sitä ei saisi pahoinpidellä 

Liz, sun pitäisi antaa tarinan karata käsistä useammin

[Fiorella]

Kuulostaa epäilyttävästi siltä, että Pahattaren ficci ei edes ole mikään nolo vaan pelkästään alkuaikojen ihanasti innostuneessa mielentilassa kirjoitettu?

Minustakin kirjoittamisen pitää olla hauskaa, siitäkin huolimatta, että välillä iskee jonkin asteen epätoivokin aina välissä. Mutta minulla ehkä asiaa auttaa se, että en ole ikinä ottanut ficcaamista niin vakavasti, että se on nimenomaan ollut minulle se lysti juttu "vakavamman kirjoittamisen" (LOL  ) ohella, joten itsekritiikki loistaa poissaolollaan. Niin kauan kuin minusta on ilo kirjoittaa, se tuotos mikä syntyy on varmasti sen arvoinen.

[zilah]

Kiitos zilah, kiitos. Kun on tällaiset ystävät, ei tarvitse ollenkaan vihamiehiä 

Siekin oot rakas ja ihana! <3 

Ja Fiorella: Se ficci on oikeasti ihana! <3 Kyllä minä niin sydämestäni toivoisin, että osaisimme suhtautua itseemme ja tuotoksiimme lempeästi ja hyväksyen. Nyt huomaan, että tämä haaste on ollut hyvin terapeuttinen, vaikka alkuun nolottikin. 


zilah

[Pahatar]

Fiorella, tuo mielentila pitää nyt kumminkin täysin paikkansa. Muistan, että kun aikoinaan kirjoitin Rakkauden valintaa, olin yhdessä kohtaa pahassa flunssassa ja sairaslomalla. Siitä huolimatta laitoin herätyskellon soimaan aamulla, ja aloitin kirjoittaa tarinaa eteenpäin heti klo 8. Jatkoin keskeyttämättä sen 4 tuntia eli puolillepäivin asti, ja minua harmitti ihan hirveästi, kun oli yksi pakollinen meno, joka piti hoitaa, ja oli pakko jättää tuossa vaiheessa kirjoittaminen kesken. Samanlaista kirjoitusintoa ei ole kyllä sen jälkeen ollut.

zilah, kiitos! <3 Kyllä tuokin on niin totta, että pitäisi suhtautua ymmärtäväisemmin omiin vanhoihin teksteihin. Ilman niitä vanhoja ei olisi tullut koskaan uudempiakaan. Tuossa vaan on käytetty kaikki mahdolliset kliseet, niin se siinä nolottaa, muun muassa. Niin kuin Siriuksen ehdotus Remukselle täysikuun jälkeen "voin nukkua vieressäsi tämän yön, jos haluat" - ja ainahan Remus halusi. Montakohan sataa kertaa sekin tuli käytettyä näissä kelmificeissä aikoinaan? Ja ahtautuminen samaan komeroon, ja monta muuta. Muistatteko muuten, tekikö kukaan aikanaan jotain repivää kelmificciparodiaa, johon olisi oikein kerätty nämä kaikki? Sellainen olisi hauska lukea vieläkin.

Fiorella, ymmärsinkö oikein, että sinua ei harmita mitkään omat tekstit, ei ne ensimmäisetkään? Mitenköhän pääsisi tuohon mielentilaan?

[Lizlego]

Mä syytän sua Pahatar jo etukäteen siitä, että sä toit Veivaajan tähän keskusteluun, koska et varmaan arvaa, mihin liittyen mä oon käyttänyt nyt tänä aamuna aikaa kirjoittamisen suhteen? Ja jos puhutaan ilon kautta kirjoittamisesta niin toi paritus, alun draaman jälkeen, on varmasti lähimpänä sitä mikä on vaivatonta ja romanttista.

[Pahatar]

Uusi Mikke/Sid? Onko todella? Ihanaa!

Ja ihanaa se, jos kirjoittaminen on tuntunut mukavalta!

[Fiorella]

Fiorella, ymmärsinkö oikein, että sinua ei harmita mitkään omat tekstit, ei ne ensimmäisetkään? Mitenköhän pääsisi tuohon mielentilaan?

Sanotaan niin, että eivät ne harmita, vaikka tunnustankin, etten ehkä ihan kaikista ole yhtä ylpeä. Joka tapauksessa on kuitenkin ollut kivaa kirjoittaessa, ja lukiessa tekstiä palaan siihen mielentilaan. Ei kai se voi mitenkään kaduttaa. Ehkä sitä vähän silmiään pyörittelee, mutta ei se onneksi niin vakavaa ole. Ficcejähän ne vain ovat.

Toisaalta moni lempificcini (omistani siis) on juuri niitä ihan ensimmäisiä tai alkuaikoina kirjoitettuja. Ne ovat rakkaita tekstejä ja siksi eivät pienet puutteetkaan haittaa. Joissakin tilanteissa olen myös lukenut vanhoja ficcejäni ja miettinyt, että osasin kirjoittaa ennen paremmin kuin nyt.

[Lizlego]

Musta on jo jotenkin outoa se, että omissa ficeissä on lempificcejä. Niissä on huonompia ja sitten vähän vähemmän huonoja, mutta ihan lempificcejä? Ei todellakaan! Lukiessa en palaa kuin siihen mielentilaan, että mikähän mielisairaus tässäkin on takana. 

[Fiorella]

Musta on jo jotenkin outoa se, että omissa ficeissä on lempificcejä. Niissä on huonompia ja sitten vähän vähemmän huonoja, mutta ihan lempificcejä? Ei todellakaan! Lukiessa en palaa kuin siihen mielentilaan, että mikähän mielisairaus tässäkin on takana. 

Eihän se sitä sano, että niiden tarvitsee olla mitenkään hyviä.  Minulle ehkä tässä vaikuttaa paljon se, että kirjoitan lähinnä itselleni. Jos kirjoittaminen itsessään (saati sitten se teksti) tuottaa minulle iloa, se on silloin onnistunut, vaikka olisi miten kelvoton tekele. Plussaa on, jos se tuottaa lisäksi iloa jollekulle toiselle. Mutta tosiaan, en ota ficcaamista niin vakavasti. Se on minun hyvän mielen harrastus ja siksi en tahdo että siitä tulee mitään turhaa stressiä.

[Lizlego]

No eihän sitä sano yhtään että vaikka kirjoittaisi itselleen, se lopputulos olisi jotain mistä tykkäisi tai että se koko prosessi olisi sellainen mistä tykkäisi. Kirjoittaminen ei kyllä mulle ole mikään hyvän mielen harrastus vaan pakko josta ei pääse eroon vaikkei yhtään tykkäisi koko harrastuksesta tai varsinkaan lopputuloksesta.  Olisi niin paljon kivempi vaihtaa kirjoittaminen johonkin muuhun harrastukseen mihin ei tulisi pakkoa oksentaa tekstiä jonka lukeminen aiheuttaa tarpeen oksentaa lopputuloksen takia. Ihmisellä voi näköjään olla tarpeita joita ei ymmärrä mutta jotka vastaa tunteeltaan varmaan jotain alkoholismia. En ole varma edes siitä onko kirjoittaminen edes mikään terve harrastus, koska se on niin lähellä pakkoa. Siihen toteutuu pakko vaikkei tahdo.