Tuulikellokaipaus | Susan/Hannah | sallittu | tuplaraapale

[Herkkuoone]

Ikäraja: sallittu
Paritus: Susan / Hannah
Tyylilaji: surumielistä elämää sodan kauhujen jälkeen

Vastuunvapaus: J. K. omistaa hahmot ja tarunhohtoisen maailmansa, minä puolestani en mitään.
Haasteet: neliapilahaaste
Kirjoittajan alkusanat: En koskaan uskonut näkeväni tätä päivää - ja tuskin ei moni muukaan uskonut. Minä, epämääräinen otus, joka on henkeen ja vereen aina slash-paritusten ystävä, on kirjoittanut ensimmäisen kerran elämässään femmeä. Tästä syystä tahtoisin enemmän kuin mielelläni kuulla kommentteja, olenko onnistunut tässä lainkaan ja kannattaako minun jatkaa femmen kirjoittamista vielä tulevaisuudessa. :3 Nauttikaa, jos siihen kykenette.

Tuulikellokaipaus

Viilenevä minttutee pyörteilee hiljakseen kahvikuppiin upotetun lusikan ympärillä, täysin unohdettuna kuluneelle ja pölyiselle terassinkaiteelle, joka kaipaisi ylleen uutta maalikerrosta. Harmaantuva terassinkaide kuuluu yhtenä osana taloon, josta näkyy, kuinka vuodet ovat sitä piiskanneet armottomasti.

Vähän matkan päässä talosta, pitkässä heinikossa seisoo tyttö, joka odottaa jotakin kuin yö kuuta nousevaa. Tuulenhenkäys kutittelee hellästi vaaleahiuksisen tytön paljaita olkavarsia, kaulaa, nilkkoja. Tyttö värisee, muttei anna sen häiritä keskittymistään, kun hän levittää kätensä kuin lentoon lähtevä joutsen sopivan tuulenpuuskan kohdalla.

Punatukkainen ei saapunut tänäänkään, sen Hannah tietää sanaakaan sanomatta, vaikka aurinko ei ole vielä painunut mailleen. Se tieto ei silti estä nuorta naista jatkamasta hiljaista kaipaustaan, joka tuntuu välillä pistävänä kipuna rinnassa.

Hennot kädet puristuvat nyrkkiin ja painautuvat rintaa vasten. Nuoresta iästään huolimatta, tytön sydän alkaa olla heikko – liian heikko kestääkseen enää enempää. Se on kestänyt sodan, kuolemanpelon ja menetyksen, mutta ikävä kalvaa sielua, eikä lähde enää pois. Ei ennen kuin hän, joka ikävän saa aikaan, on viimein palannut ja täyttänyt vuosia sitten antamansa lupauksen paremmasta huomisesta.

Terassinkaiteeseen kiinnitetty tuulikello henkäisee ilmoille maailman kauneimman laulun, jonka kuullessaan tyttö tietää sen. Hänen kaipauksensa on pysyvää, iätöntä, mutta samalla myös satuttavaa. Kaipaus ei kuole. Se elää niin pitkään, kunnes Susan on saapunut.

Tuulikello ei anna hänen unohtaa.

[Kani]

Ooh, tämä oli ihana. Osaat ehdottomasti kirjoittaa myös femmeä ja haluaisin lukea sitä siulta vielä lisää.

Tykkäsin siitä, miten auki tämä jäi. Lukijalle kerrottiin, että Susan ei tullut tänäänkään, mutta syyt jätettiin jokaisen oman mielikuvituksen varaan. Toisaalta se voisi olla jotain aivan jokapäiväistä, kuten hankala tilanne töissä, mutta toisaalta tekstin alakuloinen tunnelma antaa vähän ymmärtää, että syy voisi olla myös jotakin vakavempaa, joka mahdollisesti johtaa jossain vaiheessa täydelliseen eroon (ellei ole jo johtanut).

Tykkäsin myös siitä, miten tämä tapahtui preesensissä. Ainakin itselleni ominaisin kirjoitustapa on imperfekti, joten tällainen tuntui vähän erikoiselta ja sopi ficin yksinkertaisuuteen ja herkkyyteen.

Kiitoksia kovasti ja kirjoita tosiaan lisää femmeä, luen mielelläni.

[malla]

Aww, tää oli kyllä todella haikea ja nätti. Nimestä mulla alkoi soida päässä Kaija Koon Tuulikello, joka on ehkä rytmiltään vähän turhan menevä tähän tunnelmaan, mutta lyriikoiltaan kuitenkin sopii jollain tapaa tähän ficlettiin. :>

Hannahin mykkä kaipuu oli tosi koskettavaa, ja sen ikävän pystyi lähes maistaa tekstistä. Mulle tuli sellainen olo, ettei Susan ole tulossa ollenkaan takaisin, ja

Se on kestänyt sodan, kuolemanpelon ja menetyksen, mutta ikävä kalvaa sielua, eikä lähde enää pois.

tämä lause tukee paljon sitä oloa. Mulle jäi tästä sellainen kuva, että Susan on kuollut sodassa, mutta Hannah ei osaa päästää siitä vieläkään irti, vaan odottaa yhä vain Susanin palaavan takaisin. Susan on luvannut ennen sotaa paremman huomisen, ja Hannah luottaa siihen itsepäisesti pystymättä hyväksyä tapahtuneita. (Miten niin oon taipuvainen aina siihen pahimpaan mahdolliseen ratkaisuun? x))

Tätä oli kiva lukea, tykkäsin. Kirjoittele ihmeessä vaan lisää femmeä. Ja hei, hyvää syntymäpäivää! :>

Kiitos!