Author: Culliina
Fandom: Darren Shan
Genre: Humor
General: K12
Warnings: -
Disclaimer: Darren Shan -sarja hahmoineen kuuluu kirjailija Darren O'Shaughnessylle enkä saa tästä rahallista korvausta.
A/N: Nostalgiapuuska iski - neljäs ikinä kirjoittamani teksti
Voi niitä aikoja!
Pötköni on liian lyhyt!
Kenraali Gavner Purl käveli kohti kammiotaan. Hän oli juuri viettänyt monta tuntia Oceen Bridin salissa Vanez Blanen apuna kouluttamassa muutamaa kenraaliksi pyrkivää nuorukaista. Toivottomia tapauksia.
Hän oli juuri Lartenin kammion vieressä, kun hänen korviinsa kantautui surkeaa valitusta.
”...mutta kun se on niin lyhyt. Miksi minun pötköni täytyy AINA olla se lyhyt!?” se oli Darren. Gavnerin mielenkiinto nousi ja hän jäi kuuntelemaan.
”Darren, olet nuori. Kyllä se siitä, ja kyllähän lyhyelläkin pärjää. Toimiiko se?”
Larten?
”En minä tiedä, en ole kehdannut pyytää ketään kokeilemaan kanssani. Ei minulla ole kokemusta, nolaisin vain itseni, jos se ei toimisikaan!”
”Eiköhän Arra suostu auttamaan sinua. Pyydä vain. Hän muuten pitää sinusta.” Larten selvästi hymyili.
Mitä!!! Darren ja Arra... ja Larten vieläpä ehdotti...
”Luuletko, että hän todella auttaisi?”
”Ehdottomasti. Hän on muuten todella taitava -ja, yllättävää kyllä, tällaisissa asioissa ymmärtäväinen. Hän ei tuomitse sinua, vaikkei se heti lähtisikään sujumaan”
Nyt alkoi jo mennä liian pitkälle. Keskustelu alkoi kulkea jo turhan tukalille poluille. Gavner aikoi jo lähteä, kun Darren vielä jatkoi.
”Mutta entä jos se ei toimikkaan? Mitä minä sitten teen?”
”Tule käymään luonani illalla niin katsotaan, mitä asialle voisi tehdä. Onko se paksu?”
”On, paksu ja lyhyt”
”Hinkataan sitä vähän, se auttoi aikanaan minullakin.”
”Oliko sinullakin samanlainen ongelma?”
”Oli, mutta olin silloin jo täysi-ikäinen, joten tapaukseni oli vakavampi ja seurauksen tukalampia. Seba kuitenkin auttoi ja hinkkasi omaani paperilla, siitä lähtien se on toiminut virheettömästi.” Larten ilmoitti ylpeänä.
Nyt Gavnerin oli todellakin jo aika lähteä. Kauhukseen hän kuitenkin kuuli askeleiden lähestyvän kammiosta. Samassa Darren astui ovesta.
”Ai hei, Gavner.” tämä sanoi hämmentyneenä.
Gavner tunsi olonsa tukalaksi. Hänen teki mieli puhua Darrenille kuulemastaan, mutta silloin hän myöntäisi kuunnelleensa...
”Kuuntelitko sinä? Vai mikä nyt on?” Darren kysyi.
Hitto.
”No, ehkä... tai siis... ei minun ollut tarkoitus... tai siis...” Gavner-parka änkytti lattialle.
”Ai, no ei se mitään.” Darren totesi ja näytti samassa keksivän jotain.
”Hei! Voisitko auttaa, kun minulla ei ole oikein kokemusta ja...”
Gavner järkyttyi pahemman kerran (Ei, ei, ei! HÄN ei ”autaisi” tuota poikaa. Hoitakoot Arra sen puolen...) ja ryntäsi pää kolmantena jalkana pakoon.
Larten tuli ulos kammiosta.
”Mitä sinä sanoit? Vai miksi Gavner noin kiireellä häipyi?”
”En minä tiedä”, Darren sanoi, ”yritin vain pyytää häntä taistelemaan kanssani parruilla, jotta voisin kokeilla uutta sauvaani...”