Jos käsi ei enkelin kädessä ois, sallittu

[Needled]

Otsikko: Jos käsi ei enkelin kädessä ois
Kirjottaja: Neeppu
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Deathfic, angst, oneshot, nää tavalliset
Varoitukset: Kaksi kuolemaa
Vastuunvapautus: Omistan itse synkät hahmoni, ja koko synkkä juoni on omani. Nuo lyriikat tuolla ovat Suojelusenkelin, säveltäjää/sanoittajaa en tiedä.
A/N: Tuli mieleen tuo laulu, ja teki mieli kirjoittaa siitä jokin erittäin angstinen pätkä. Tämä on tällainen tajunnanvirtana kirjoitettu teksti, toivottavasti tykkäätte.
Palaute: Olen niin itsekäs kirjoittaja, että haluaisin palautetta, jossa kertoisit, miksi tykkäät ficistäni ja vaivautuisit kirjoittamaan enemmän kuin muutaman sanan kommenttiisi. Silti ei tarvitse pelätä, en minä pure, haluan vain mieluusti rakentavaa palautetta, jotta voisin kivuta korkeammalle tekstieni suhteen. Että vastaus-nappulaa vaan painelemaan 

Ja heittäkää ihmeessä kommenteilla!



”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Vaan ihana enkeli kotihin vie”, laulaa äiti, ja painaa suukon tyttönsä otsalle.
”Nukuhan kultaseni, näe kauniita unia”, äiti sanoo, ja peittelee tyttärensä. Tyttö painaa silmät kiinni, ja nukahtaa. Äiti poistuu hiljaisin askelin huoneesta.

Muisto nousee tytön mieleen saaden kyyneleet valumaan pitkin pienen neidin poskia. Hänen tummanruskeat ja kiharat hiuksensa ovat nätisti korvan takana, kun hän sivelee rauhallisesti äitinsä kuolonkylmiä poskia.

”Äiti, älä huoli, ei sinulla ole mitään hätää. Taivaassa odotetaan sinua, et sinä jää yksin. Minä en unohda sinua, äiti, ja me näemme vielä, sitten kun on minun aikani tulla taivaaseen”, tyttö puhelee äidilleen.
”Minä voisin laulaa sinulle, haluaisitko kuulla?” Kun vastausta ei kuulu, tyttö alkaa laulaa ihanalla ja kirkkaalla äänellään, joka on täynnä lapsen viattomuutta, ja kykyä piristää:

”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Vaan ihana enkeli kotihin vie
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
Vaan ihana enkeli vierellä käy
Vaan ihana enkeli vierellä käy

On pimeä korpi ja kivinen tie
Ja usein se käytävä liukaskin lie
Oi pianhan lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois
Jos käsi ei enkelin kädessä ois

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Vaan ihana enkeli kotihin vie
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaa sä vois
Sun kättäsi enkelin kädestä pois
Sun kättäsi enkelin kädestä pois”

”Niin, äiti, isä pitää sinua kädestä ja johdattaa sinut taivaaseen, älä huoli. Minä pidän sinua toisesta kädestä, joten sinulla ei ole mitään hätää. Minulla on sinua ikävä, mutta lupaan olla rohkea. Ehkä minäkin pääsen pian luoksesi. Hyvää yötä, äiti”, tyttö selittää, ja painautuu äitinsä kainaloon. Aiemmin valuneet kyyneleet ovat jäätyneet tytön poskille pieniksi pisaroiksi. Siihen äitinsä kainaloon hän nukahtaa syvään uneen, joka muuttuu ikuiseksi tytön jäätyessä armottoman pakkasen jaloissa.

[Lizlego]

Tarina on surullinen, mutta ainakin minusta se on lyhykäisyydessään niin irrallinen, että siitä ei saa irti niin paljoa kuin ehkä saisi, jos tietäisi enemmän tytöstä, hänen elämästään, toiveistaan, haaveistaan, vaiheistaan ja niin edelleen. Kun tässä tajunnanvirrassa kuvataan vain lyhyt hetki, joka on vähän ennen kuolemaa, herätetään kyllä mielenkiintoa, mutta sitäkin olisi enemmän, jos teksti valottaisi enemmän näitä ihmisiä ja sitä, missä he elävät, millaisessa maailmassa elävät ja miksi nyt ovat kuolleet. Tietysti sekin voi olla hyvä, että jättää lukijalle pelivaraa ja tulkinnanmahdollisuuksia, mutta mä itse kaipasin niin sanotusti enemmän lihaa luiden päälle, jotta olisi voinut tarttua paremmin tarinaan kiinni ja elää (ja kuolla) hahmon kanssa.

Hänen tummanruskeat ja kiharat hiuksensa ovat nätisti korvan takana, kun tyttö sivelee rauhallisesti äitinsä kuolonkylmiä poskia.

Miksi tuossa vaihtuu hän tytöksi? Ensimmäistä kertaa kun lausetta luin tuli mieleen, että hän onkin eri henkilö kuin tyttö, mutta ilmeisesti tyttö on hän. Joka tapauksessa selkeämpää olisi, jos lause kuuluisi: Hänen tummanruskeat ja kiharat hiuksensa ovat nätisti korvan takana, kun hän sivelee rauhallisesti äitinsä kuolonkylmiä poskia. Vaikka nyt sitten tarkastelin tätä aika kriittisesti, pidin tästä. Teksti oli tunteellinen ja koskettava.

[Beelsebutt]

Jooh, tässä oli vähän liikaa erilaisia pronomineja (tai siis subjekteja) minun makuuni. Heittäisin kaikki pienet neidit ja hänet pois, viljeilisin vain tyttöä, se tuo kivan irrallisuuden tähän Mutta tämä oli siis vain minun mielipiteeni, ei todellakaan mikään absoluuttinen totuus
(vrt. toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä!)

Mä tykkäsin tästä, ehkä siksi koska tykkään tosta kappaleesta ihan älyttömänä. Mun äiti (ja mummu) lauloi sitä mulle kun olin pieni. Ja se on muutenkin kovin henkilökohtainen viisu. Tarina sen sijaan jäi ehkä liiankin lyhyeksi. Kuten Liz sanoi, kaipaisi lisää lihaa luiden päälle Ehkä oisin kaivannut myös enemmän dramatiikkaa tuohon kuolemaan, mutta jaa, olenkin vähän tämmönen...

Mutta hei, kuitenkin nätti pikkuinen tarina, kiitos siitä!

[malla]

Tuun nyt vaan toistelemaan edellisiä kommentteja, mutta pitäähän sitä aina ilmoittaa lukeneensa! :>

Minäkin kaipailin pidempää tarinaa, tämä jäi todella lyhyeksi. Tykkäsin kuitenkin paljon ideasta, joka tuohon ihanaan, ihanaan kappaleeseen kauniisti sopi, vaikka taustoja olisi ollut mukava tietää enemmänkin. Mulle nousi mieleen Pieni tulitikkutyttö tätä lukiessa, vaikka se nyt ei sinällään mitenkään tähän liity - eiköhän se ollut puhtaasti vain tuosta pakkaseen jäätymisestä noussut mielikuva. Lyhyestä tekstistä on hankalaa poimia mitään erityistä, mutta kivaltahan tyylisi vaikuttaa, kunhan vaan runsautta olisi enempi!

Kiitokset joka tapauksessa tästä!