Piiloleikki (K-12, Valedro/Ginny, puolitoistaraapale)

[Lady Krum]

Ikäraja: K-12
Tyylilaji: angstilla maustettua draamaa... tai jotain
Paritus: Tom Valedro/Ginny Weasley, (Harry Potter/Ginny Weasley)

Sanamäärä: 150

A/N: Kirjoitin tämän viime syksynä Finin tekniikkahaasteeseen, jossa oli pitkä lista tiettyjä täytesanoja, joita ei saanut käyttää. Oli haastavaa mutta kivaa. Ja ah, Ginny ja Tom.




Piiloleikki


Irtohiekka rapisi kuluneiden koulukenkien tasaisissa pohjissa, kammion katosta tipahtelevien vesipisaroiden tanssin kaiku tip-tip-tip kilpaili epätasaisesti hakkaavan sydämen kanssa.

Kalpea käsi puristi tiukasti pehmeää nahkakantista kirjaa, sormenpäät kiiltelivät syvänpunaisesta nesteestä. Kasvojen pyyhkäisy jätti poskelle verivanan, leukaan liimaantui höyhen.

”Kaksi ihmistä, yksi salaisuus - tiedätkö, miten sellainen säilytetään, Ginny?”

Samettinen ääni aivan korvan juuressa kutsui nojaamaan eteenpäin vasten kankaan verhoamaa rintakehää, lähetti kylmiä väreitä jalkoväliin saakka, sähköisti hennot hiukset niskassa.

Puhuja sipaisi pisamaista nenää, punasi kapeat huulet irvokkaasti verellä – hiljainen lapsiprostituoitu, kimaltelevat kauriinsilmät. Terävä hengenveto päästi marmorinvalkean peukalon luikertelemaan hampaiden välistä puoliksi avonaiseen suuhun.

Varovaisen lipaisun paljastama rautainen maku leikitteli kitkeränä kielen päällä.

”Toisen täytyy kuolla.”


**


Pienen ikuisuuden päätteeksi poika-joka-elää totesi saman, loi rikkinäisistä lasinsiruista eheän ennustuksen. Niin paljon yhteistä, heillä kahdella, vai kolmella?

Viidennen lukuvuoden loppupuolella löysi parhaan ystävän pikkusisko pysyvän paikan pojan sylistä. Kohtalo tiesi aina – punapää laittoi merkille, miten kirkkaanvihreiden silmien syvyyksissä piilotteli jotakin pelottavaa, tuttua, pelottavan tuttua.

Missä Ginny, siellä Tom.

[Lizlego]

Mä olen ikuisesti pyöritellyt päässäni Harry/Ginny/Tom-kolmiota, joten on kiva lukea aina, kun joku kirjoittaa jotain aiheeseen liittyen. Niin herkullinen draaman ja angstin aihe, joka kirjassa ohitettiin, kun kyseessä oli lasten tai nuorten kirja eikä sille voinut laittaa kaikkea sitä karmaisevaa painoa, mitä olisi voinut. Silti... koska Ginnyä kiehtoi kerran Tom, olen miettinyt että onko Ginny tosiasiassa niitä henkilöitä, jotka ihastuu valtaan ja voimaan ja kuuluisuuteen ja kuinka paljon se painoi taustalla, että Ginnyllä oli alun perin myös ihastus Tomiin? Ja miten pahat traumat Ginnylle jäi koko kokemuksesta ja eikö hän kokenutkin tosi pelottavaksi sen, että Harry oli yhteydessä Voldemortiin? Siitä huolimatta Ginny oli ihastunut Harryyn ja halusi olla Harryn kanssa. Hakiko kenties turvaa Harrysta pelottavaa Voldemortia vastaan vai ehkä itseään vastaan?

Kyllä kyllä, tuo juttu on kiehtova, mutta jos nyt kommentoisi itse tekstiä, niin tämä oli jännä. Tekniikkahaasteessahan oli tosi monet normaalisti käytetyt sanat kiellettyjä, jolloin piti keksiä kiertoilmauksia. Se toimi tässä hyvin. Ei tullut mitenkään teennäinen olo ja tunnelma oli hyvä, pelottava, painostava ja hämärä.

[Lady Krum]

Mun mielestä Ginny/Harry/Tom -kuvio on kans tosi mielenkiintoinen, yllätys, ehkä mä en siitä muuten kirjoittaisi. Ylipäätäänkin toi koko Salaisuuksien kammion juttu ja päiväkirja ja se, mitä Tomin ja Ginnyn välillä sitten oikeasti oli, on pyörinyt mulla mielessä tosi pitkään. Siitä on tyyliin varmaan seitsemisen vuotta kun ensimmäistä kertaa kaverin kanssa heitettiin jotain typerää "heheheh mitähän siellä Salaisuuksien kammiossa oikeasti tapahtui, pitäis kirjottaa fikki höhöhö" -läppää. Ginnystä en sitten seuraavissa kirjoissa hahmona niinkään syttynyt, mutta sellainen dark!Ginny Tomiin yhdistettynä vetoaa muhun kyllä. Ginnyn lapsenihastusta Tomiin ja myöhempää ihastusta Harryyn voisi spekuloida ikuisuuksia. Harryssa ja Tomissa kun on oikeasti aika paljon yhtäläisyyksiä...

Ja kiitoksia. Tekniikkahaasteessa tosiaan oli hemmetisti niitä kiellettyjä juttuja, joista vaikeimpana koin olla-verbin välttelyn. Veikkaan kuitenkin, että ilman tuota haastetta olisin vaan pilannut tän tunnelman täytesanoilla ja selittelyillä.

[Celeporn]

Ooh, tämä oli kerrassaan ihana <3
Ginny/Tom-kuvio on musta todella, todella kiehtova muutenkin, ja tämä kuvaus tuosta parista oli suorastaan hypnoottinen. Tiedä sitten, johtuiko tekniikka-haasteesta vai mistä, mutta toimi kielellisesti, sekä yksittäisten sanojen että lauseiden ja kappaleiden tasolla suorastaan upeasti. Ei tätä lukiessa kyllä käynyt mielessäkään, että kirjoittaessa sulla olisi ollut jotain rajoittavia tekijöitä, koska kaikki vaan toimi niin hemmetin upeasti, että huh. Musta tuntuu, että hengästyn jo tätä kommenttiakin kirjoittaessa, kun teksti oli niin hyvä 

Komppaan Liziä tunnelman painostavuudesta ja hämäryydestä, tässä tekstissä oli jotain kaikki aistit täyttävää. Hehkutukseni menee ehkä jo hivenen överiksi, mutta ei anneta sen häiritä; bongasin tän vanhoista kirjanmerkeistä, luin ja hämmästyin. Miten mä olen tämän joskus avannut ja sitten linkittänyt muistiin lukematta? Onneksi tuli nyt vähän tutkittua noita vanhoja listoja.
Sana lapsiprostituoitu särähti kivasti korvaan, se on vähän kuin eri maailmasta mutta samalla se ei kuitenkaan rikkonut kokonaisuutta vaan upeasti toi mukaan helposti yleväksi menevään kuvaukseen sen todellisen raa'an aspektin. Tekstin lopetus oli myös kerrassaan lumoava - ehkä toi viimeinen lause meni multa vähän yli hilseen, mutta en jaksanut kauheasti kiinnittää enää siihen huomiota kun olin niin liekeissä tosta Harry-Ginny -kuvion tulkinnasta tässä kontekstissa. "Pelottavaa, tuttua, pelottavan tuttua" hipoi jo täydellisyyttä.

Kiitos kiitos kiitos, pahoittelen kommetin päättömyyttä ja melkein häpeän tätä häpeilemätöntä ihkutusta. Mutta vain melkein. Yleisesti kyllä ihan pidän lukemistani ficeistä, mutta kaikki tuntuu jo aika nähdyltä ja harvemmin mikään enää jaksaa ravisuttaa tällä tavoin. En tiedä, mitä kieliä tää teksti mussa oikein näppäili, mutta kolahti kyllä aika perkeleen kovaa. Tämän pariin palaan vielä monta kertaa uudestaan.

[zilah]

Eipä ole Celellä mitään syytä hävetä päätöntä ihkutustaan. Tämä teksti vain on aika tajunnanräjäyttävä, enkä minäkään tästä kommentistani mitään järkevää saa irti. Ihan uskomattoman intensiivinen tunnelmapala, joka jätti varjoonsa senkin, etten pidä Harrysta ja vielä vähemmän Ginnysta.

Loistotyötä alusta loppuun,


zilah

[Lady Krum]

Celeporn, no jopas, oonkohan ikinä saanut näin positiivista kommenttia keneltäkään. Tässähän ihan punastuu. Naureskelin tuolle sun "Tiedä sitten, johtuiko tekniikka-haasteesta vai mistä, mutta toimi kielellisesti, sekä yksittäisten sanojen että lauseiden ja kappaleiden tasolla suorastaan upeasti." -kommentillesi, koska nimenomaan siitä tekniikkahaasteesta tän soljuvuus varmaan tosiaan johtuikin - oman tavallisen tyylini mukaisesti olisin tunkenut tämänkin ficletin niin täyteen täytesanoja, että tunnelma olisi kadonnut ihan kokonaan. Onpahan edes kerran elämässä tullut suunnilleen onnistuttua jossain.

zilah, mäkään en erityisemmin Ginnystä hahmona tykkää ja vielä vähemmän Harrysta, mutta kuten jo moneen kertaan sanottu, Ginnyn ja Tomin kuvio kiehtoo kyllä eikä Ginnykään vielä tuossa vaiheessa ollut sellainen ärsyttävä kana kuin myöhemmissä kirjoissa. Suuret kiitokset sullekin!

[Fiorella]

Pakko kompata edellisten lausumia, minustakin tämä oli upea ja jotenkin tajuntaan hiipivä ennemmin kuin suoraan oivallettava. Myös minä olen monta kertaa leikitellyt sillä ajatuksella, mitä Ginny todella koki ollessaan Tomin vallan alla, paitsi tappoi kukkoja ja heräsi verisin käsin (aika karmeaa jo sekin).

Oikeastaan ainut asia joka hieman pisti silmään, eikä sekään välttämättä pahalla tavalla, oli lauseessa ...löysi parhaan ystävän pikkusisko pysyvän paikan pojan sylistä. Siinä on jotain saman henkistä kuin lapsena koetti kirjoittaa mahdollisimman pitkiä lauseita vain yhdellä kirjaimella aloittaen.

jotakin pelottavaa, tuttua, pelottavan tuttua.

Ihanankaamea lopetus, huu. Ja ylipäätäänkin tässä ficissä se lisäsi intensiivisyyttä, kun sanoja on niin vähän ja siihen kuitenkin mahtuu niin paljon ajatuksia sinne rivien väliin. Olipa hienoa huomata tämä.