Siitä palavasta rakkaudesta
fandom: Kuroshitsuji
paritus: William/Grell
ikäraja: K-16
genre: romance, BDSM
varoitukset: no se bdsm
yhteenveto: On hetkiä, jolloin Grell ajaa jopa Williamin järjen ja logiikan tuolle puolen.
sanamäärä: 300
A/N: Otsikko sukkaa taas niin rankasti, etten voi muuta kuin häpeillen facepalmata, mutta kun teksti nyt irtosi yhdellä istumalla, ei nimeämisen kanssa tuskailu tunnu mielekkäältä.
Kaikkien niiden tuhansien tavallisten kahnausten lisäksi oli hetkiä, jolloin Grell sai Williamin raivoihinsa — Grell riipi ja raastoi hänen hermonsa riekaleiksi, ajoi karmiininpunaisella kaaoksellaan jopa Williamin kylmän järjen ja logiikan tuolle puolen, liehui kirkkaanvärisenä vaatteena keskellä näkökenttää provosoiminen ainoana päämääränään. Silloin ei auttanut takaperin laskeminen tai tieto siitä, että juuri sitä silmitöntä tunteenpurkausta Grell toivoikin, silloin ei syitä tai seurauksia malttanut enää punnita.
Oli myös hetkiä, jolloin Grell loukkasi Williamia, varta vasten vahingoitti ihan vain irvailun ilosta. Eikä hän tavoilleen uskollisesti voinut tehdä sitä puolella teholla, ei tietenkään, ei milloinkaan, silloin lyötiin vyön alle ja suoraan sydämeen, vaikka sen olemassaolosta käytiinkin kiivasta kiistaa.
“Sano mitä sanot, armas, mutta piinata voi vain sitä, joka tuntee.”
Ikään kuin se aina vain hyytävämmäksi taittuva tunnelma muka todistaisi jotain.
William ei koskaan kestänyt kuunnella sitä vaan vaiensi Grellin tämän omilla hansikkailla, sitoi tukitun suun ja kahlitsi kädet selän taakse. Hän saattoi ainoastaan arvailla, mitä Grell yritti tukahdutetulla kirkunallaan kertoa — ei kasvoihin, vai? — ja teki sitten juuri sen, löi silmän mustaksi ja repi raidallisen solmukkeen kaulasta niin, että kankaan kuteet kärsivät. Silloin Grell taipui hiljaisena ja nöyränä.
Grellin rakastama punainen puki tätä niin viiltoina kuin veren noroinakin, ja vaikka sinelmät olisivatkin eniten edukseen vasta päiviä myöhemmin, ne värittivät valkeaa ihoa kaikkein parhaimpien iskujen jäljiltä välittömästi. Ja mitä kovemmin ottein Will Grelliä käsitteli, sitä ankarampaa kurinpalautusta se kyltymätön lutka tuntui kaipaavan.
Joskus raja vielä tulisi vastaan, siitä William pitäisi huolen, hän kyllä osaisi lopulta kiduttaa jopa Grelliä niin, ettei tämä kestäisi enempää, ja aina hänen sitä vannoessaan Grellin katse paloi kiihkeämpänä kuin koskaan.
Niinä hetkinä, kun William rajuimpien riitojen ja vastavuoroisen loukkaamisen jälkeen irrotti kahleet haavoille hiertyneistä ranteista ja Grell ryömi keho vavahdellen hänen luokseen, suuteli verisin huulin niin kiiltonahkakenkien kärkiä kuin lukuisista lyönneistä kivistäviä rystysiäkin, Will tunsi Grelliä kohtaan ainoastaan suunnatonta, pakahduttavaa, yhtäläisen palvovaa pohjatonta rakkautta.
