Author: minä
Paring: Charlie/OC
Rating: K-7
Genre: romance
A/N: Hmm, vuodelta 2009 muistaakseni, kun olin rakastunut, hihii. Pidän Charliesta hahmona, samaistun häneen. Kertojana on oma hahmoni, tyttö. Kommentit ovat toivottuja tietysti,
-----
Minä olen tuntenut sinut monta vuotta.
Niin monta, että lopetin laskemasta kun olisi pitänyt siirtyä varpaisiin. Sinä suutelet niistä jokaista ja lasket puolestani. Muiden vuosien paino kasvaa harteillani, niiden ei koskaan.
Kesä poltti tukkasi punaiseksi pilveksi silloin kauan sitten, kun oli Tylypahkan piilopaikat, ukkosen alkusoinnut Rääkyvän röttelön yllä, sinä ja minä ja kaikki ne vuodet, kai minä olin sinulle kuin pikkusisko, sinä minulle niin paljon enemmän. Olen rakastanut sinua niistä ajoista lähtien, rakastunut vaikkei minun ollut tarkoitus rakastua, ei tietenkään ja silti se oli sinun kokonaan, minun sykähtelevä sydämeni.
Osa niistä vuosista on myös vuosia, jolloin en nähnyt sinua, sinä lähdit pois, minä nousin yksin punaiseen junaan syksyn tullen. Kävelin Tylypahkan järven rannalla, ajattelin että jokaisen askeleni alla on myös sinun jalanjälkesi. Minä pidin siitä ajatuksesta. Jäin kiinni toisiin katseisiin, annoin toisten tulla sisälleni, ihmettelemään miksi en koskaan päästänyt sen lähemmäs kuitenkaan.
Sinä kirjoitit minulle matkoiltasi. Kerroit Afrikan savanneista ja poppamiehistä, kuinka Intiassa törmäsit vanhaan tietäjään joka vei sinut lentävien tiikereiden selässä Himalajan korkeimmille huipuille ja kuinka lopulta päädyit Romaniaan, tahdoit tutkia lohikäärmeitä. Sinä olitkin aina ollut uhkarohkea, aina katse horisontissa eikä mikään ollut sinulle tarpeeksi aavaa, jotta olisit voinut tuntea olevasi vapaa. Minä jäin Englantiin, hautauduin lumisen asuntoni teentuoksuisiin huoneisiin, parantajaopintojeni pariin ja laihan miehen syliin.
Eräänä talvi-iltana ilmestyit ovelleni, lumihiutaleita takinkauluksella, kaukomaiden tuoksua ihollasi, nimeni huulillasi, Isabela. Kerroit haluavasi viedä minut kanssasi Romaniaan lohikäärmeitä jahtaamaan. Ripustauduin katseellani harteillesi, silmäripsiisi, tutunvärisiin iiriksiin. Sängyssäni tuhisi toinen mies, keittiönpöydällä oli puoliksi juotu iltateekuppi, koko elämäni oppikirjoineen, Lontoon kaduilla kopisevine korkoineen, keskeneräisine haaveineen ja kirjeineen, ja minä lähdin, tietysti minä lähdin. Romanian vuoret kohosivat vasten tummaa taivasta, tähdet porautuivat sen läpi, lohikäärmeiden lieskoja pimeydessä ja huurteinen viima joka heitti hiukseni sekaisin, sinun kuiskutuksesi sai sydämeni hakkaamaan.
Ja jos tähdillä on tuoksu, ne tuoksuvat nahkahansikkailta, ukkoselta, tummien vuorten varjoilta, punatukkaiselta pojalta.
Tänään herään vierestäsi, sinä havahdut hymyilemään. Kosketan poskeasi, suutelen silmäluomiasi, solisluitasi, painan korvani rinnallesi, täsmälleen sydämesi kohdalle ja kuuntelen kuinka olet siinä, juuri sinä ja siinä, lämpimänä ja elävänä vartaloni alla. Tahtoisin kuiskata ”hei rakastan sinua”, mutta vielä tänään en uskalla.
Sinä ymmärrät kyllä ja tulevien vuosien paino katoaa.
