Nimi: Kuinka kapteeni vietellään
Kirjoittaja: zilah
Fandom: Patrick O'Brianin meriseikkailusarja
Henkilöt: Jack Aubrey/Stephen Maturin
Lajityyppi: Huumorin yritelmää, romantiikkaa
Ikärajavaroitus: K-16
Vastuuvapaus: Minen omista kumpaakaan näistä charmikkaista herrasmiehistä, pahus sentään. He kuuluvat Patrick O' Brianille. Mutta leikkiminen heillä on takuulla sallittua, siksi vahva homoeroottinen lataus näissä kirjoissa on.
Varoitukset: Slashia, seksiä, huonoa huumoria
Kirjoittajan alkusanat: Kuninkaan laivaston kapteeni Jack Aubrey ja lääkäri ja vakooja Stephen Maturin ovat tajunnanräjäyttävän ihana pari, joten pakkohan se oli levittää ficcifregattini purjeet ja purjehtia arvoisan kaksikon kanssa auringonlaskuun...
Yhteenveto: Stephen on lääkärintoimensa ohella myös innokas tutkija, mutta Jackille kelpo tohtorin uteliaisuus on välillä liikaa.
Kertokaahan, mitä pidätte,
zilah
Kuinka kapteeni vietelläänJack katsoi ystäväänsä tiukasti. Tällä kertaa hän pitäisi päänsä, vaikka mikä tulisi. Vaikka Stephen kuinka pyytäisi häntä suostumaan, tai katsoisi anovasti noilla aivan liian tenhoavilla silmillään. Kyllä hän sen tiesi, että Stephen oli valjusta ulkonäöstään huolimatta aikamoinen hurmuri ja ymmärsi siksi olla varuillaan. Mutta häntä tämä ei hurmaisi. Varmasti ei.
“...Jack. Ole kiltti. Ajattele, että saatan olla lääketieteellisen läpimurron partaalla. Et kai tahdo olla kehityksen esteenä...?”
“Ei. Olet ystäväni, mutta tähän vedän rajan, ehdottomasti.”
“Mutta Jack. Eihän tässä ole mitään merkillistä. Pelkkä pikku tutkimus vain. Se ei satu, eikä kestä kauan. Et kai ole mikään pelkuri?”
Jack kirosi ääneti. Pahuksen Stephen tiesi aina mistä narusta vetää. Hän oli kunniastaan arka, eikä taatusti antaisi kenenkään nimitellä itseään pelkuriksi.
“Hyvä on, hyvä on! Et kai muuten jätä minua rauhaan. Nopeasti sitten, ennen kuin muutan mieleni.”
Jack riisui housunsa ja asettui pöydälle makaamaan Stephenin ohjeiden mukaisesti. Hän ei voinut estää pientä hermostuksen ailahdusta. Tämä asento ja tilanne tekivät hänen olonsa aivan liian haavoittuvaiseksi, eikä hän pitänyt tunteesta vähääkään. Hänen mielialansa ei kohentunut yhtään, kun Stephen käsiään pestessään selitti mitä aikoi tehdä, sekä myös teoriansa pääkohdat. Kelpo lääkäri oli sitä mieltä, että ihmisen vartalossa oli tiettyjä kohtia, joita tunnustelemalla voisi havainnoida mahdollisia piileviä sairauksia. Jack ajatteli mielessään, että hänen kohtansa voisivat aivan hyvin jäädä tunnustelematta, kiitos vain! Hän kuitenkin pidättäytyi sanomasta vastaan tietäessään sen hyödyttömäksi.
Sitä hän ei uskaltanut edes ajatella, miksi ei ollut lähettänyt Stephenia jonkun upseerin tai kenties matruusin luo tutkimuksiaan tekemään. Koko ajatus vain tuntui tavattoman epämukavalta.
Jack säpsähti, kun Stephen hieroi varoen hänen pakaroidensa välissä olevaa syvennystä, arvatenkin rentouttaakseen häntä. Mutta Jackin nolostukseksi ja suunnattomaksi häpeäksi Stephenin kosketuksella oli täysin päinvastainen vaikutus. Oli todella vähällä ettei hän noussut ja karannut tiehensä ennen kuin mitään kummempaa ehtisi tapahtua. Mutta silkalla tahdonvoimallaan hän pakotti itsensä pysymään paikallaan, kun Stephen varoen työnsi sormensa hänen sisälleen, etsien mitä ihmettä nyt mahtoikin etsiä.
“Shh. Tämän ei pitäisi sattua. Rentoudu, Jack,” Stephen kuiskasi, saaden Jackin miltei purskahtamaan avuttomaan nauruun. Häneen ei todellakaan sattunut. Ei, mikäli kivuksi ei laskettaisi sitä poltetta, joka yltyi hänen lantionpohjassaan kunnes tuntui miltei tuskalliselta.
Onnekseen Jack oli vaivihkaa varannut viereensä puukapulan, jota tavallisesti käytettiin amputoinneissa, jotta potilas ei purisi kieleensä. Miltei nyyhkäisten hän asetti sen suuhunsa ja käytti kaiken tahdonvoimansa pysyäkseen hiljaisena. Stephen ei edes huomannut mitä hän teki, lieneekö ollut tutkimuksestaan niin lumoutunut.
Kun Stephen viimein löysi etsimänsä kohdan ja kosketti sitä hellävaroen, tulokset olivat odottamattomia. Nautinnon ryöppy toisensa perään virtasi Jackin lävitse, kunnes hän näki tähtiä. Niin kovasti kun hän yrittikin itseään pidättää, hän laukesi vihdoin ja jäi makaamaan hervottomana pöydälle. Hän tuskin tajusi, miten Stephen yllättävän vahvoilla käsillään käänsi hänet ympäri, vain nähdäkseen jo hiipuvan kiihotuksen ja laukeamisen jäljet. Jack oli niin nolo, että punastui, mutta Stephen hymyili. Hellävaroen tämä otti puukapulan pois Jackin suusta.
“Jack tiedätkö... äänenvaimennukseen on olemassa miellyttävämpikin keino.”
“Niinkö?” Jack kähisi, miettien mitä pirua tohtori mahtoi tarkoittaa.
Se selvisi hänelle heti seuraavassa hetkessä, kun Stephen kumartui ja suuteli häntä.
FIN.
