Nimi: Ei niin hyvää ettei pahaakin
Fandom: Supernatural
Tyylilaji: Parodia
Ikäraja: K-13
Vastuuvapaus: En omista Supernaturalia, mutta parodioiminen on kivaa.
A/N: Olen katsonut vasta kaksi ensimmäistä tuotantokautta, mutta jo nyt mua naurattaa liikaa. Winchesterien poikien elämä ei mene ihan putkeen. En tiedä tai muista, vaikka mut olisi spoilattu, että miten tässä käy jatkossa, mutta ei se estä mua pitämästä pikkaisen omaa kivaa. Dean on myynyt sielunsa ja vuosi on elinaikaa, mutta maailmanloppukin on lähellä.
Oli kaunis maailmanloppua edeltävä iltapäivä. Tummat paholaispilvet peittivät taivaan. Oikeastaan se oli aika nättiä, jos unohti mitä ne olivat. Dean Winchester seurasi niitä juustosämpylää mutustaen. Maailmanloppukaan ei tuntunut niin älyttömän masentavalta ajatukselta, kun itsellä oli vain vuosi elinaikaa. Vuosi miinus yksi. Tai tarkemmin 363 päivää 14 tuntia ja 36 minuuttia, mutta kuka niitä laski? Sitä paitsi heidän itse vapauttamallaan demonimäärällä odotetun eliniän keskiarvo oli pudonnut roimasti. Jos huono tuuri kävisi, maailmanloppu saapuisi ennen kuin hänen armonaikansa kuluisi umpeen. Ei saanut hukata sekuntiakaan. Piti polttaa roimasti kumeja, sekä rakkaan Impalan että naisten kanssa. Katastrofista huolimatta elämä ei ollut hullumpaa, ja koska kuolema oli edessä, ei tarvinnut miettiä terveyttä tai huolestua kolesterolin noususta.
Etukäteen olisi voinut kuvitella, että syyllisyys koko pallon tuhoamisesta tai vähintään muutamasta kymmenestätuhannesta murhasta olisi tuntunut pahemmalta, mutta vahinkoja sattui parhaimmillekin eikä läikkynyttä maitoa kannattanut surra. Se piti vain sitkeästi pyyhkiä pois.
Se oli Deanin tavoite. Kaikki ne Helvetistä karanneet vittupäät suolattaisiin ja upotettaisiin pyhään veteen. Niin kauan kuin hänessä henki pihisisi, hän taistelisi niitä paskiaisia vastaan. Ja kun olisi hänen aikansa astua Helvettiin... no, sitä ehtisi ajatella sitten. Tämä oli Deanin suuri suunnitelma.
Valitettavasti Sam ei ollut hänen kanssaan ihan samaa mieltä. Kun Deanille lopulta kävi ohraisesti ja joku mitätön demoni hukutti hänet hänen itse tilaamansa jättikokoisen oluttuopin syvyyksiin, Sam teki vuorostaan demonin kanssa diilin ja menetti samalla henkensä ja sielunsa, jotta Dean saisi uuden vuoden lisää. Demonit juhlivat. Samin ne olivat aina halunneetkin. Dean oli kärpäsenpaska demonien kartalla, pieni riesa veljensä rinnalla.
Deanin epäonnistuminen oli täydellinen. Hänellä ei ollut enää sielua myytävänä, ja Sam oli poissa.
Hetken sitä surtuaan Dean tajusi, että hänellä oli taas vuosi aikaa jatkaa taistelua demoneita vastaan. Se oli melkein ilahduttava ajatus. Niitä mustakeltapunasilmäisiä kusipäitä oli vielä runsaasti maanpinnalla jäljellä. Lisäksi hän voisi polttaa jälleen kaikkia kumeja ja mikä ilahduttavinta, kun tämä vuosi olisi loppuun kulunut, hän pääsisi jälleen yhteen Samin kanssa. Mitäs siitä, jos se tapahtuikin Helvetissä eikä jossain etukäteen ajatellen mukavammassa paikassa? Parasta oli, että Winchesterin pojat olisivat taas koolla.
