Nimi: Aamiaissuudelmia
Kirjoittaja: zilah
Fandom: Patrick O'Brianin meriseikkailusarja
Henkilöt: Jack Aubrey/Stephen Maturin
Lajityyppi: Romantiikkaa ja söpöilyä
Ikärajavaroitus: Sallittu
Vastuuvapaus: Minen omista kumpaakaan näistä charmikkaista herrasmiehistä, pahus sentään. He kuuluvat Patrick O' Brianille. Mutta leikkiminen heillä on takuulla sallittua, siksi vahva homoeroottinen lataus näissä kirjoissa on. Tekeleistäni en saa punaista puupenniäkään.
Varoitukset: Eipä oo
Kirjoittajan alkusanat: Kuninkaan laivaston kapteeni Jack Aubrey ja lääkäri ja vakooja Stephen Maturin ovat tajunnanräjäyttävän ihana pari ja kuiskailevat korvaani jos jonkinnäköisiä tarinoita...
Yhteenveto: Jackin uusi tohtori on kovasti aamu- uninen.
AamiaissuudelmiaVälimeren aamu valkeni kirkkaana ja Jack oli loistavalla tuulella. Hänellä oli vihdoin oma laiva, ja ensimmäinen taistelu oli päättynyt onnekkaasti. Vielä onnekkaammaksi hän tunsi itsensä siksi, että oli onnistunut houkuttelemaan laivaansa välskäriksi ihka oikean lääkärin. Stephen Maturin ei ollutkaan mikään pikakurssin käynyt konitohtori, joka hädin tuskin kykeni katkaisemaan kintun ja pyörtyi nähdessään verta.
Stephen Maturin. Siinä vasta arvoitus. Tämä oli jo osoittanut arvonsa paikatessaan taistelussa haavoittuneet miehet nopeammin kuin kukaan ehti edes kissaa sanoa. Kunpa vain Stephen suostuisi jäämään laivaan pidemmäksikin aikaa. Toistaiseksi oli ollut puhetta, että Stephen olisi mukana vain kokeeksi, mutta Jack tiesi jo, että halusi tämän jäävän pidempään.
Jack ei voinut olla hymyilemättä kun hänen katseensa osui kajuutan vastakkaiselle seinustalle, ja siellä Stephen makasi penkillä täydessä unessa. Stephenin väsymys oli ymmärrettävää, sillä edellinen ilta ja yö olivat olleet tälle varmasti raskaita. Oli ollut pitkälti aamuyö ennen kuin tämä oli vihdoin jättänyt toipilaat sairaskajuuttaan ja kömpinyt punkkaansa nukkumaan. Jack oli ajatellut että antaisi Stephenin nukkua aamiaisen yli, mutta kahvin tuoksu oli herättänyt tämän ja niin he olivat juoneet pannullisen kahvia, jonka jälkeen Jack oli lähtenyt kannelle. Ja kun hän muutaman tunnin jälkeen oli palannut takaisin, häntä oli odottanut tämä ihastuttava näky.
Stephen näytti unessaan nuorelta, liki haavoittuvaiselta. Aivan erilaiselta kuin pidättyväinen ja melkein pelottavan taitava lääkäri. Kontrasti oli Jackista kiehtova, eikä hän kyennyt vastustamaan haluaan mennä hitusen lähemmäksi. Pienen epäröinnin jälkeen Jack kumartui vielä lähemmäksi, ja säpsähti hiukan, kun Stephen tuntui heräävän. Mutta ei. Pienen huokauksen saattelemana tämä vajosi takaisin syvään uneen.
Jack rohkaistui ja yritti herättää Stephenin. Pieni ravistus olkapäästä kuitenkin jäi tehottomaksi. Jack mietti hetken mitä tehdä, mutta sitten aivan yllättäen Stephen ojensi kätensä ja veti hänet lähemmäksi. Jackin ajatukset katosivat tyhjyyteen, kun Stephen suuteli häntä juuri niin ihanasti kuin hän oli aina haaveillutkin.
“Kultaseni... Onko pakko jo herätä?” Stephen kuiskasi, saaden Jackin hymyilemään.
“Ei ole pakko, jos et tahdo. Mutta minulla olisi aamiaista tarjolla... kultaseni”, Jack naurahti. Stephenin reaktio oli yllättävä. Uniset silmät avautuivat ja Stephen säpsähti kuin häntä olisi lyöty.
“Jack? Tarkoitan... Kapteeni... Olen pahoillani. En tarkoittanut.” Puhetta ryöppysi Stephenin huulilta, mtta Jack oli saanut tarpeekseen ja suuteli tämän hiljaiseksi.
“Minä todellakin toivon, että tarkoitit äskeistä, rakas tohtori. Sinun suudelmasi taisi olla herkullisinta mitä olen pitkään aikaan maistanut. Ja ehkä se olisi vähemmän lihottavaakin. Jos olen sinun mielestäsi turhan pyylevä”, Jack kuiskasi kiusoitellen. Hän seurasi ihastuneena, miten Stephen punastui korviaan myöten. Kesti hetken aikaa ennen kuin tämä sai keräiltyä itsensä, mutta vihdoin aistillisille huulille kohosi kiusoitteleva hymy.
“Onko todella niin? Minä mielelläni tarjoan apuani, jos suinkin pystyn”, Stephen hyrisi.
“Kyllä sinä pystyt, rakas tohtori. Pystyt hyvinkin”, Jack hymyili ja veti tohtorinsa pitkään suudelmaan.
The Happy, Happy End! <3